minä olen ihan hirveä äiti

[hirveä äiti]

käyn töissä ja työaikani ovat sellaiset että en nää lapsiani usein. tai nään joka päivä,mutta ehkä noin 1-2 tunnin ajan ennenkun menevät nukkumaan.
joskus viikonloppusin on semmoinen tilanne että joudun olemaan lasteni kanssa yhden 24 tuntisen. se on minulle vaikeaa. mulla menee hermot hirveän herkkään,huudan lapsilleni ja kovaa. nukuttaminen on kaikista pahin, tekis mieli antaa nuijanukutus. karjun että päät tyynyyt yms. mulla on kokoajan huono omatunto. yritän kokoajan olla tekemättä noin mutta hermoni vain menevät.
yöllä jos he heräävät (olinpa sitten yksin heidän kanssaan tai olipa mieheni) niin huudan heille. jos he itkevät kertomatta miksi itkee uhkailen viedä heidät omiin huoneisiin yms. lapseni ova alle 4 vuotiaita.
mulla on niiiin huono omatunto. koska rakastan heitä ylikaiken.silti en vain kestä heitä

 

[kuulostaa siltä]

että olet vain väsynyt.
Oletko tähän elämäntilanteeseen nähden liian raskaassa työssä? Vaatiiko työ siis henkisesti liikaa? Et pääse siitä irti edes kotona, vaan vaatimukset ovat liian kovat.

 

[niin]

Minusta tuntuu että tällaista on hirveen paljon, mut siitä ei vaan uskalleta puhua.. Surettaa viattomien lasten puolesta, jotka eivät ymmärrä miksi se rakkain ihminen huutaa ja on pahana, pelkäävät ..

Voisitko vähentää työmäärääsi ?? Onko työ sellaista mistä oikeasti tykkäät? Tuntuu, että se nyt vaatii sinulat ihan liikaa henkisiä voimavaroja.

 

[hirveä äiti]

on juuri semmoinen mitä rakastan.työ on ihan parasta,mutta fyysisestikkin kyllä todella rankkaa.
tilanne oli tälläinen jo ennenkuin olin töissä

 

[jj]

Tai haluat rakastaa yli kaiken, et vain oikeasti jaksa, sitä vain on niin vaikea myöntää..

Kannattaisiko vähentää työntekoa, jos olet noin paljon töissä, ei kukaan jaksa mitään sen lisäksi!

 

[hiirimatto]

Mulla samanlainen tunne päivällä, kun lapsi oli erittäin vaativa ja sinnikäs. Tuli jo tunne että käsken sen ulos, jotta saan olla rauhassa. Mutta nukuttuani päiväunet jaksoin jo lapsen kanssa keskustella järkevästi.

 

[jj]

Toi on ikävää, huomata, ettei ehkä olisikaan niin perhe-ihminen, kaikki ei ole.

 

[no]

voisitteko jakaa lapset miehesi kanssa? Toinen hoitaa toisen ja toinen toisen, niin ei pääse se lastenhoito rankaksi?