Minä olen surkimus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tyhmä 32v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tyhmä 32v

Vieras
Minä synnyin yhtenä kolmosista. Minä synnyin ainoana kolmosista sektiolla keskosena, 2 muuta kolmosta saivat vielä jäädä kohtuun kehittymään. Minut jouduttiin ottamaan ulos kohdusta ennenaikaisesti, koska äitimme on pienikokoinen nainen ja hänen kohdussaan ei olisi pystynyt kehittymään kolmea vauvaa siellä täysiaikaisiksi. Siksi minut jouduttiin ottamaan ulos kohdusta jo raskausviikolla 28, koska ajateltiin että minä en kuitenkaan jää henkiin, olin minä sitten kohdussa vai keskoskaapissa. Olin koko raskausajan kolmosista pienin ja heikoin samoinkuin syntymän jälkeen. Siskoni ja veljeni syntyivät raskausviikolla 36, jolloin he molemmat olivat jo 3½ kiloa painava, kun taas minä painoin silloin vasta reilut 2 kiloa.

Minä olen aina ollut meistä kolmosista pienin, heikoin ja hitaammin kehittyvä, vaikka minä synnyin sisaruksiani 2 kuukautta ennen laskettua aikaa. Sisarukseni ovat oppineet aina kaikki asiat normaaliin tahtiin ja myös kasvaneet normaalisti. Nyt veljeni on 190cm pitkä ja painaa yli 100 kiloa, siskokin on 175cm ja 65kg. Minä olen vain 145cm ja 38kg.

Siskoni ja veljeni ovat molemmat naimisissa ja heillä on molemmilla 7 lasta. Siskoni älykkyysosamäärä on 167 ja hän on kirurgi. Veljeni älykkyysosamäärä on 156 ja hän on psykologi. Siskoni on kaunis ja veljeni komea. He kävivät normaalia koulua ja heidän todistuksensa keskimäärä oli aina vähintään 9. He ovat kumpikin menestyviä, suosittuja ja heillä on paljon ystäviä ja hyvät suhteet vanhempiimme ja sukulaisiimme.

Minä olen täysin erillainen. Olen typerä, älykkyysosamääräni on vain 90. Minä jouduin käymään erityiskoulussa jonkinlaisella oppimisvaikeuksien kärsivien lasten luokalla. Keksiarvoni oli aina vain noin 7½. Kehityin aina todella hitaasti, kävelemään ja puhumaan opin vasta 1½-vuotiaana, kun siskoni ja veljeni oppivat ne reiluisti ennen 1 vuoden ikää. Samoin sisarukseni oppivat lukemaan ja kirjoittamaan jo joskus 4-vuotiaana, minä opin lukemaan vasta 8-vuotiaana ja kirjoittaa en osaa vieläkään hyvin. Minä olen ammatiltani vain kirjastovirkailija. Minä olen vain kihloissa ja minulla on vasta 3 lasta. Olen täydellinen surkimus ja kaikki ovat samaa mieltä, siis mieheni, lapseni, isäni, äitini, sisarukseni ja sukulaiset. Olen suvun musta lammas ja vanhempien mukaan olen ei-toivottu lapsi toisin kuin sisarukseni, joita on 8. Minulla ei ole edes kovasti ystäviä, Facebookissakin minulla on vain 12 ystävää. Yksikään sukulaiseni ei ole huolinut minua Facebook ystäväksi, kuten ei miehenikään eikä työkaverinikaan.
 
Kirjoitat yllättävän hyvin ottaen huomioon että älykkyysosamääräsi on vain 90. Täällä on niin paljon "mittareiden" mukaan älykkäämpiä, jotka eivät yllä lähellekään sinun kirjallista tasoasi.
Sinulle ei annettu aikoinaan toivoa jäädä henkiin, silti sinnittelit. Eikö se jo kerro että sinulla ja elämälläsi on jokin tarkoitus?
 
Olipas harvinaislaatuinen kertomus. Oli niin monta asiaa jotka eivät tosiaan mene läpi, mutta jos en edes lähde niitä ruotimaan. Jospa ihmettelen vaan sitä että miten on mahdollista tehdä sektio viikolla 28 ja ja ottaa yksi sikiöihstä ulos, sitten että ne toiset kaksi vielä jäävät kohtuun ja raskaus jatkuu vielä kaksi kuutautta jonka jälkeen toiset kaksi syntyvät alakautta normaalisti? Aika kiinnostavaa...
 

Yhteistyössä