Minäkin haluan kertoa kokemuksiani ulkopuolisena "sukulaisena":

[Pitkä sepustus olkaa hyvät]

Miehen veljen perheessä vieraillessamme tunnen oloni äärimmäisen ei-toivotuksi. Miehen veljen vaimo ei katso minua silmiin, puhuu vain miehelleni ja samoin jos puhuu lapsilleen, puhuu vain miehestäni ja käskee leikkiä mieheni kanssa jne. Pidän heidän lapsistaan valtavan paljon, mutta olen alkanut epäröidä heidän kanssaan olemista, koska olen saanut käsityksen, että miehen veli ja vaimonsa eivät pidä siitä, että MINÄ leikin lasten kanssa, vaan mieheni pitäisi tehdä näin.

Samoin anoppilassa käydessä minulle kuittaillaan jatkuvasti jostain. Olen varmasti vähän liiankin herkkäkorvainen eli otan jotkut asiat kettuiluna, vaikka ne eivät sitä olisikaan, mutta anoppi varsinkin käyttäytyy keljusti minua kohtaan. On myös levitellyt minusta negatiivisia asioita tuttavillensa, yhteisille tutuillemme.

Mietinkin, pitäisikö minun nostaa kissa pöydälle ja ryhtyä setvimään asiaa? Kertoa tuntemuksistani jne. Pelkään, että esim. anopin tylyn käytöksen takana on jotain väärinkäsityksiä, jotka haluaisin selvittää. Toisaalta onko se turhaa ja aiheuttaisikohan vaan enemmän p*skaa?

Miehen veli vaimoineen ovat aika lapsellisia, joten heidän käytöksensä johtunee vain siitä, että haluaisivat mieheni olevan parempi lasten kanssa ja heitä ärsyttää, kun miestä ei kiinnosta lapset yhtä paljon kuin minua.

 

[vieras]

Ei siinä puhumiset auta, nähty ennenkin. Paras vaan purra hammasta ja hyväksyä osansa. On sitten vähemmän tekemisissä moisen jengin kanssa.

 

[Nöpönen]

no kyllä minä ainakin puhuisin, jos olo nyt jo kuin paskakasalla, niin miksi, et ainakin yrittäisi selvittää asiaa. Tuskin se sen pahemmaksi muuttuu, jos vaan asiallisesti asian esität..

 

[Ap]

no kyllä minä ainakin puhuisin, jos olo nyt jo kuin paskakasalla, niin miksi, et ainakin yrittäisi selvittää asiaa. Tuskin se sen pahemmaksi muuttuu, jos vaan asiallisesti asian esität..

Juu, toki asiallisesti! Mutta toisaalta pelkään hieman anopin reaktiota, se kun voi olla kaikkea muuta kuin asiallinen... On vain niin kurjaa vain alistua kohtaloonsa, kun on tottunut tasavertaisuuteen ja aikuismaiseen käytökseen, aikuisia ihmisiähän tässäkin kaikki olemme.

 

[Nöpönen]

no kyllä minä ainakin puhuisin, jos olo nyt jo kuin paskakasalla, niin miksi, et ainakin yrittäisi selvittää asiaa. Tuskin se sen pahemmaksi muuttuu, jos vaan asiallisesti asian esität..

Juu, toki asiallisesti! Mutta toisaalta pelkään hieman anopin reaktiota, se kun voi olla kaikkea muuta kuin asiallinen... On vain niin kurjaa vain alistua kohtaloonsa, kun on tottunut tasavertaisuuteen ja aikuismaiseen käytökseen, aikuisia ihmisiähän tässäkin kaikki olemme.

no se on anoppis häpeä jos rupeaa raivoamaan ja huutamaan, niinkuin joku uhmaikäinen kakara. Sitten voit pestä kätesi koko hommasta..