mummu käy hermoille :(

["Ninni"]

[QUOTE="tirlittan";28257300]Olisitteko itse valmiit näkemään omaa anoppianne useita kertoja viikossa ja ottamaan hänet kylään, niin että hän vain yksipuolisesti ilmoittaa tulostaan? [/QUOTE]

En todellakaan

Minusta kuulostaa tosi oudolta tuo "varustelu" vauvan syntymän jälkeen, mut ilmeisesti se on sitten ihan yleistä, ainakin jos tämän ketjun kommentteja lukee.

 

["Helmi"]

[QUOTE="Lucy";28257258]Vuosikymmenet ja vuosisadat kuluvat, kehitys menee eteenpäin ja joka suuntaan muka kehitytään, mutta Suomalaiset sen kun vain erakoituvat, syrjäytyvät ja muuttuvat kummallisemmiksi koko ajan.

Ennen oli aivan normaalia, että perheet, jopa kokonaiset kylät, pitivät tiiviisti yhtä niin lastenhoidossa kuin melkeinpä arkiaskareissakin, monesti useampi sukupolvi jopa asui saman katon alla... Ja mihin on tultu: MINÄ, MINÄ, MINÄ, minä itse ja minä yksin.

Ihmiset aloittavat sen kummallisen erakoitumisen jo seurusteluaikana, kaikki muu unohdetaan, puhumattakaan siitä kun perhe perustetaan. Sulloudutaan sinne kotiin ja kaikki koetaan uhkana ja kummallisena ja sen oman egon koetteluna, jopa se että isovanhemmat tahtovat olla lapsenlapsen elämässä mukana ja tavata heitä.

Sitten kun sattuukin niin, että pitkästä parisuhteesta/avoliitosta/avioliitosta erotaan, aletaan itkeä sitä kun kukaan ei soita, vanhat kaverit eivät välitä ja tukiverkosto puuttuu. Onko se nyt ihme kun eletään tällä minä- ihan- itse- menkää- tee- muut- helvettiin- en- tarvitse- teitä- asenteella.[/QUOTE]

anteeksi nyt,en toivo ketään helvettiin, mutta minä ihan vilpittömästi viihdyn kaikkein parhaiten oman rakkaan mieheni kanssa, anoppi ei ole minulle mitenään läheinen,ja miksi pitäisi olla? Hän on mieheni äiti,ei minun, täysin vieras ihminen

 

[Mainio Manu]

Me on asuttu anoppilassa

 

["Vieras"]

Normaalilta kuulostaa

 

["vieras"]

Me on asuttu anoppilassa

Samoin, tosin ennen lapsia. Kun vauva ilmoitti tulostaa, muutettiin talo niin että siinä on kaksi erillistä asuntoa, asutaan siis edelleen vierekkäin kuitenkin. Ja suoraansanottuna ei ole hyvä ratkaisu, mutta olosuhteiden pakosta näin on jatkettava vielä ainakin jokunen vuosi. Kyllä mä ymmärrän ap:ta, ärsyttäähän se jos on toisen kanssa ihan eri käsitykset esim. yksityisyydestä. Mutta teidän ei silti tarvitse asua yhdessä, eikä anoppi koputtele teidän seinään takana aina kun on asiaa, ja toisaalta taas esimerkiksi mun vanhemmat eivät vielä edes ole nähneet meidän vauvaa kun ei kiinnosta. Jos tämä antaisi ap:lle vähän perspektiiviä asioihin

 

[äåöäåö]

[QUOTE="tirlittan";28257072]
Onko normaalia, että anoppi ensimmäisen lapsenlapsen saatuaan (lapsemme on toinen) osti kotiinsa vaunut, vauvansängyn, syöttötuolin, vaipat, potat, siis aivan kaikki, ihan kuin hänelle olisi syntynyt vauva. [/QUOTE]

Meillä taas sisko vaati että anoppilassa (ja mutsin luonkin) ois lastenhoitotarvikkeita ettei aina tarvis roudia niitä kotoa.

Mutta, anoppihan tekee AINA väärin

 

["vieras"]

Miten sitä tuntuu, että lähes kaikilla palstalaisilla on hullu anoppi ja miehellä pilalle lellitty sisarus joka vie anopin huomion? Jännä yhtälö.

Ja meillä on just niin Onkohan tää niin yleistä

 

[pikku yllätys]

Myös minua ärsyttää anoppi+muut, jotka ovat vinkumassa meidän alle 2kk ikäistä tytärtä hoitoon. Lapsi on täysimetyksellä eikä juo pullosta lainkaan, joten on aivan täysin mahdoton yhtälö. Ja minun mielestäni vielä aivan liian nuori menemään kenenkään perheen ulkopuolisen hoidettavaksi, aivan sama juttu olisi jos olisikin korvikkeella eikä rintamaidolla. Meidän anoppi loukkaantui kun sanoin, että niin kauan kun imetän ei lapsi tule yhtään kenenkään luokse hoitoon. Samapa tuo, vetäköön sitten vaikkas palollisen herneitä nenäänsä jos siltä tuntuu.
Sama ihminen on muutenkin tunkemassa kokoajan kuonoansa meidän perhe-elämään eikä millään usko, ettemme kaipaa nurkkiimme ylimääräisiä tätejä pyörimään. Esikoislapsen kanssa on kuitenkin niin paljon uutta opeteltavaa, että haluaa käyttää aikansa lapseen tutustumiseen eikä anopin kanssa taisteluun. Vierailla voidaan puolin ja toisin välillä, mutta ei kuitenkaan joka viikko. Siitäkin suututtiin kun yhden kerran kielsin tulemasta. Päätti soittaa vasta auton kyydistä, että ovat jo matkalla meidän luokse ja tulevat "nopeasti" vain käymään. Kyllä kiukuttaa tuollainen käytös, mutta ulko-ovi pysyy suljettuna jos ja kun on tilanne ettei vierailu kertakaikkiaan sovellu päiväohjelmaan (olin pelkässä pyjamassa viettämässä laiskaa päivää eikä todellakaan kiinnostanut alkaa kampaamaan tukkaa ja etsimään+silittämään vaatteita sitä varten!)

Onnea vaan niille, joilla on kiva anoppi. Me ei kaikki olla niin onnellisia. Ja muille anoppiongelman kanssa painiville ystävällinen vinkki: Sanokaa suorat sanat. Ylenpalttinen mielistely ja myötäily vain pahentavat tilannetta. Jos ei lasta halua hoitoon antaa, niin sen voi sanoa suoraan. Tai jos ei halua vieraita niin sekin kannattaa sanoa ääneen. Voi hetkeksi nostaa myrskyn vesilasiin, mutta rauhoittunee ajan kuluessa.

 

[MorbidMama]

Niin, mitä se mummi aikoo kolmikuisen kanssa tehdä? Pelata nettipokeria? Syödä popcorneja? Tanssia lambadaa?

 

[Peyote]

Mun äidillä on aina ollut syöttötuoli, vaippoja, vauvansänky ynnä muuta, kun jollain meistä sisaruksista on ollut vauva. Siitä on suuri apu, koska lapsen vieminen hoitoon on helppoa ja melkein milloin vain. Nytkin kun veljelläni on kaksoset, äidillä on kaksikin syöttötuolia. Ajattele mikä apu siitä on, että kaksosten vanhemmat saa välillä tuoda lapset mummolaan ja tehdä välillä omia juttujaan.

Tosi kiva että oot tarjonnut anopilles välillä apua. Sellainen ihminen joka yleensä tekee kaiken yksin, osaa sitä varmasti arvostaa. Ja hei, mä en koskaan ollut mummolassa hoidossa, enkä tutustunut siksi koskaan kovin hyvin mun isovanhempiin. Siitä on aika suuri ero siihen, kuinka mun omat lapset saattaa mennä mummolaan ihan itse vaikka koulun jälkeen kahville tai kuinka toi 13 vuotias kävi auttamassa mummoaan monen viikon ajan aina silloin tällöin kun mummon käsi oli leikattu. Mä en edes tiennyt, mitä oisin omien isovanhempien kanssa puhunut, eikä ne muistanut aina edes mun nimeä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Lucy";28257258]Vuosikymmenet ja vuosisadat kuluvat, kehitys menee eteenpäin ja joka suuntaan muka kehitytään, mutta Suomalaiset sen kun vain erakoituvat, syrjäytyvät ja muuttuvat kummallisemmiksi koko ajan.

Ennen oli aivan normaalia, että perheet, jopa kokonaiset kylät, pitivät tiiviisti yhtä niin lastenhoidossa kuin melkeinpä arkiaskareissakin, monesti useampi sukupolvi jopa asui saman katon alla... Ja mihin on tultu: MINÄ, MINÄ, MINÄ, minä itse ja minä yksin.

Ihmiset aloittavat sen kummallisen erakoitumisen jo seurusteluaikana, kaikki muu unohdetaan, puhumattakaan siitä kun perhe perustetaan. Sulloudutaan sinne kotiin ja kaikki koetaan uhkana ja kummallisena ja sen oman egon koetteluna, jopa se että isovanhemmat tahtovat olla lapsenlapsen elämässä mukana ja tavata heitä.

Sitten kun sattuukin niin, että pitkästä parisuhteesta/avoliitosta/avioliitosta erotaan, aletaan itkeä sitä kun kukaan ei soita, vanhat kaverit eivät välitä ja tukiverkosto puuttuu. Onko se nyt ihme kun eletään tällä minä- ihan- itse- menkää- tee- muut- helvettiin- en- tarvitse- teitä- asenteella.[/QUOTE]

Amen tälle pätkälle, niin samaa mieltä! Minä, minä, me and myself porskuttaa eteenpäin, ei saa katsoa päin, ei saa sanoa yhtään mitään Itselle tai Itsen lapselle tai Itsen perheenjäsenelle (ei hyvää eikä pahaa, tervehtiminenkin joutuu aikamoisen suurennuslasin alle, oliko se loukkaavaa, tunkeilevaa, ivallista tai muuten ilkeää). Puhutaan sosiaalisesta verkostoitumisesta ja turvaverkoista. Paskat, ne verkot ja verkostot ovat ihmisiä, vikoineen päiväineen, tarjoavat apua ja kaipaavat apua.

Miten ihmeessä ihmisillä on aikaa analysoida ja pohtia toisten ihmisten tekemisiä suurin osa valveillaoloajastaan? Miettiä, mitä pahaa toisten motiivina elämässä toimimisessa on.

 

[Mep]

Ei ole isompia murheita, siinä se....

 

["tirlittan"]

Kylläpä jotkut vetävät överiksi aloitukseni ja kirjoitukseni . Varmasti löytyy erakkoja ja minä, minä minä tyyppejä jne. mutta MINÄ en ole sellainen, eikä kyllä tekstinikään niin anna ymmärtää, mutta aina löytyy näitä överiksi vetäjiä, jotka eivät viitsi edes ajatuksella lukea tekstiä vaan lähtevät suu vaahdossa vouhkaamaan .

Monen mielestä on siis normaalia kilpavarustella mummolla vauvanvarusteilla, minä kysyin muiden mielipidettä ja sain niitä, tämä selvä. Entäpä se kylään tuppaaminen kutsumatta, onko se muka kohteliasta? Sehän se vasta itsekästä on! Ei oteta lainkaan huomioon, että toisilla voi olla muita suunnitelmia, muita vieraita, omia ystäviä tulossa (joiden kanssa haluaa seurustella ilman appivanhempia), kauppaanlähtö tai muuten vain huono hetki. Minusta toisten huomioon ottamista on se, että vierailuista sovitaan etukäteen. Minusta on härskiä marssia toisten kotiin miten huvittaa ja olettaa sen olevan ok. Niin ja edelleen ei ole kyse siitä, ettäkö meillä ei saisi kylässä käydä tai että ei haluttaisi mummun kanssa olla tekemisissä.

 

[haloo]

Minä ihmettelen, että monen mielestä on ok, että mummo syöttää lapselle kilokaupalla epäterveellisyyksiä??? Mitäpä jos välit ovat tiiviit ja mummoa nähdään monta kertaa viikossa, ei se ole lapsen parhaaksi olla suu jatkuvasti pullollaan karkkia. Mummon kuuluu noudattaa vanhempien toiveita ruokailutottumuksista ja jos vanhemmat kieltävät karkin annon niin sitä tulee kunnioittaa, kyllä sen lapsen rakkauden voi muutenkin saada kuin makeisilla lahjomalla!

Ymmärrän myös AP:ta. Itse en ota kutsumattomia vieraita vastaan, kyllä sen verran pitää olla käytöstapoja, että edes kysyy sopiiko tulla ja jos aina ei sovi, niin se on vaan hyväksyttävä ja siitä on turha näyttää pitkää naamaa.