Ö
öinen hetki
Vieras
Tänä aamuna viiden maissa pieni vauvamme heräsi kesken uniensa (ei ollut nälkä) ja alkoi itkeä. Mieheni nousi välittömästi, laittoi pikkuiselle tutin suuhun ja kuiskasi -nuku ihan rauhassa, isin nuppu. Sitten mies tuli takaisin sänkyymme ja kävi minuun päin maate ja kuiskasi- mä rakastan sinua. Hän luuli kaiken aikaa ilmeisesti että nukun, koko hetki kesti ehkä puoli minuuttia.
Aamulla mies oli taas oma itsensä, tuollaisia asioita kun ei sanota "päivänvalossa". Ei paljon puhu jos ei asiaa ole, mutta muuten kyllä tiedän teoistaan että rakastaa meitä. "härmälääsellä"
hiljasuudella hoitaa kaikki "miesten" työt meillä, ja osallistuu oma-aloitteisesti "naisten" hommiinkin. Vauva on nyt jotenkin ilmeisesti (?)
herkistänyt mieheni?
Olen iloinen kun kuulin nuo sanat, vaikkakin aamuyön pimeydessä. Miehelläni oli tosi vaikea,väkivältainen lapsuus joten tällainen on hänelle varmasti iso askel.
Ei sinun tarvitse sanoa sitä mulle, rakkaani, tiedän sen muutenkin. Ja taatusti tietää tyttäresikin, niin hellästi häntä hoidat.
Aamulla mies oli taas oma itsensä, tuollaisia asioita kun ei sanota "päivänvalossa". Ei paljon puhu jos ei asiaa ole, mutta muuten kyllä tiedän teoistaan että rakastaa meitä. "härmälääsellä"
Olen iloinen kun kuulin nuo sanat, vaikkakin aamuyön pimeydessä. Miehelläni oli tosi vaikea,väkivältainen lapsuus joten tällainen on hänelle varmasti iso askel.
Ei sinun tarvitse sanoa sitä mulle, rakkaani, tiedän sen muutenkin. Ja taatusti tietää tyttäresikin, niin hellästi häntä hoidat.