V
vierailija
Vieras
http://www.hs.fi/politiikka/art-200...-other&share=5e1558574b149799269403e488aec2ae
Politiikka | Kolumnit
Ministeri Anne Berner Suomea hyväksikäyttämässä
Nykyisen järjestelmän suurin vika taitaa olla siinä, että se ei vaadi yhtään lisäinvestointia. Berner haluaa avata uusia markkinoita, kirjoittaa Yrjö Rautio.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 6.1. 11:28 , Päivitetty: 7.1. 8:17
(KUVA: AKU ISOTALO)
LIIKENNE- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) haluaa yhtiöittää liikenneväylät ja muuttaa autoilun verot käyttömaksuiksi, jotka yksityiset palveluntarjoajat perisivät autoilijoilta. Hanke hakee vertaistaan muiden järjettömien poliittisten hankkeiden joukosta.
Berner sanoo haluavansa luoda järjestelmän, joka vähentää päästöjä ja jossa autoilija maksaa ajettujen kilometrien mukaan. Mutta sellainenhan meillä jo on. Autoveroihin vaikuttavat auton päästöarvot. Polttoaineen hinnasta taas yli puolet on veroja. Autoilija maksaa sitä enemmän veroja, mitä enemmän ajaa.
Nykyinen järjestelmä on yksinkertainen, halpa ja tehokas. Se ei vaadi yhtään lisäinvestointia – ja siinä sen suurin vika taitaa ollakin. Berner haluaa avata uusia markkinoita. Hän yhtiöittäisi ensin liikenneväylät valtion liikenneväyläyritykseksi ja laskisi sitten seurantalaitteiden valmistajat ja asentajat sekä väylänkäyttöoikeuksia myyvät vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokauppiaat rahastusmarkkinoille.
Järjestelmä olisi palveluiden tuottajille todellinen rahantekokone.
Berner vakuuttaa, ettei seurantajärjestelmä vaarantaisi kansalaisten yksityisyyden suojaa. Uskoo ken tahtoo. Itse uskon, että ensin poliisi saisi oikeuden käyttää järjestelmän tuottamia tietoja vakavia rikoksia tutkiessaan, ja siitä oikeus askel kertaansa laajenisi. Niinhän on myös teletunnistetietojen, puhelujen ja muun viestiliikenteen yksityisyyden suojaa murennettu.
”Valtion liikenneverkkoyhtiö on alusta, jonka päälle yksityinen sektori voi tuottaa palveluita”, Berner sanoo (HS 24.12.2016). Kilpailu on hänen mukaansa kaiken juju. Mikä kilpailu? Liikenneverkkoyhtiöhän olisi monopoli.
Yksityinen sektori kilpailisi vain siitä, kuka onnistuu parhaiten rahastamaan kuluttajia suljetuilla markkinoilla, joilla heidän vaihtoehtonsa olisivat: osta tai itke ja osta. Järjestelmä olisi palveluiden tuottajille todellinen rahantekokone. Tulot olisivat taattuja, eikä riskiä ei olisi lainkaan.
Liikenneväylät ovat arvokkainta kansallisomaisuutta. Ne, kuten liikenteen verotuskin, vaikuttavat kaikkien kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Niistä, jos mistä, tulee päättää demokraattisesti valituissa elimissä. Liikenneverkkoyhtiö olisi vain välillisesti niiden ohjauksessa, kuten muutkin valtionyhtiöt.
Bernerin mukaan väylien rakentamiseen ja ylläpitämiseen saataisiin jopa kaksin- kolminkertainen määrä rahaa, kun liikenneverkkoyhtiö perustettaisiin. Yhtiö voisi hänen mukaansa saada edullista lainaa, kun sillä olisi varantonsa velan pantiksi. Miten sekään parantaisi nykytilannetta? Valtio saa lainaa aivan niin paljon kuin ikinä uskaltaa ottaa likimain nollakorolla, koska sillä on vielä enemmän omaisuutta velan pantiksi.
Berner ajaa kaiken huipuksi liikenteen vallankaappausta järjettömällä kiireellä. Liikenneverkkoyhtiön pitäisi aloittaa jo ensi vuoden alusta, ja kaikki valmistelevat päätökset pitäisi tehdä jo hallituksen kevään kehysriihessä.
Yhtiöittäminen on yleensä myös ensimmäinen askel yksityistämisen tiellä. Niin ei väistämättä liikenneverkoille käy, sillä se olisi kai sentään jo liian järjetöntä. Mutta järjettömältä tuntui myös esimerkiksi valtionyhtiö Fortumin sähkönsiirtoverkon myynti kansainvälisille sijoittajille, jonka seuraamuksia voimme nyt vain kiroilla.
Väylähankkeessa on kyse yleisemminkin Juha Sipilän (kesk) hallituksen ideologiasta. Myös sote-uudistus noudattaa Bernerin ajatuskaavaa: valtio luo alustan, jonka päälle yksityinen sektori tuottaa palveluita. Valtio kattaa herkkupöydän ja kutsuu yritykset pitoihin.
Bernerillä ei ollut lainkaan kokemusta politiikasta, ennen kuin Sipilä poimi hänet hallitukseensa. Kokemusta hänellä oli vain yritysmaailmasta, jossa liikevoitto on ainoa pysyvä arvo. Ministeri ei näytä lainkaan ymmärtävän, mikä ero on yhteisten asioiden hoidolla ja yritysten etujen ajamisella.
Sipilä on suojellut Berneriä käsittämättömän intohimoisesti esimeriksi Finaviaa koskevassa sotkussa. Ilmeisesti väylähankkeessakin Bernerillä on Sipilän tuki. Voi vain toivoa, että edes perussuomalaiset kaataisivat hankkeen.
Berner sanoo toivovansa, että hänet muistettaisiin 20 vuoden kuluttua siitä, että hän on ”tehnyt kauaskantoisia rohkeita ratkaisuja, jotka hyödyntävät Suomea laajasti” (HS 24.12.). Ilmeisesti hänen tarkoituksensa oli sanoa ”hyödyttävät”Suomea laajasti.
Kielellinen lipsaus kertonee kuitenkin ministerin todellisista ajatuksista. Hyödyntäminenhän tarkoittaa hyödyksi tai hyväksi käyttämistä. Juuri siitähän on kyse hänen väylähankkeessaan: yritykset ottaisivat Suomesta irti kaiken hyödyn – ja ministeri Berneristä. Suomea tämä ei hyödyttäisi vähän vähää – päinvastoin.
Politiikka | Kolumnit
Ministeri Anne Berner Suomea hyväksikäyttämässä
Nykyisen järjestelmän suurin vika taitaa olla siinä, että se ei vaadi yhtään lisäinvestointia. Berner haluaa avata uusia markkinoita, kirjoittaa Yrjö Rautio.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 6.1. 11:28 , Päivitetty: 7.1. 8:17
(KUVA: AKU ISOTALO)
LIIKENNE- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) haluaa yhtiöittää liikenneväylät ja muuttaa autoilun verot käyttömaksuiksi, jotka yksityiset palveluntarjoajat perisivät autoilijoilta. Hanke hakee vertaistaan muiden järjettömien poliittisten hankkeiden joukosta.
Berner sanoo haluavansa luoda järjestelmän, joka vähentää päästöjä ja jossa autoilija maksaa ajettujen kilometrien mukaan. Mutta sellainenhan meillä jo on. Autoveroihin vaikuttavat auton päästöarvot. Polttoaineen hinnasta taas yli puolet on veroja. Autoilija maksaa sitä enemmän veroja, mitä enemmän ajaa.
Nykyinen järjestelmä on yksinkertainen, halpa ja tehokas. Se ei vaadi yhtään lisäinvestointia – ja siinä sen suurin vika taitaa ollakin. Berner haluaa avata uusia markkinoita. Hän yhtiöittäisi ensin liikenneväylät valtion liikenneväyläyritykseksi ja laskisi sitten seurantalaitteiden valmistajat ja asentajat sekä väylänkäyttöoikeuksia myyvät vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokauppiaat rahastusmarkkinoille.
Järjestelmä olisi palveluiden tuottajille todellinen rahantekokone.
Berner vakuuttaa, ettei seurantajärjestelmä vaarantaisi kansalaisten yksityisyyden suojaa. Uskoo ken tahtoo. Itse uskon, että ensin poliisi saisi oikeuden käyttää järjestelmän tuottamia tietoja vakavia rikoksia tutkiessaan, ja siitä oikeus askel kertaansa laajenisi. Niinhän on myös teletunnistetietojen, puhelujen ja muun viestiliikenteen yksityisyyden suojaa murennettu.
”Valtion liikenneverkkoyhtiö on alusta, jonka päälle yksityinen sektori voi tuottaa palveluita”, Berner sanoo (HS 24.12.2016). Kilpailu on hänen mukaansa kaiken juju. Mikä kilpailu? Liikenneverkkoyhtiöhän olisi monopoli.
Yksityinen sektori kilpailisi vain siitä, kuka onnistuu parhaiten rahastamaan kuluttajia suljetuilla markkinoilla, joilla heidän vaihtoehtonsa olisivat: osta tai itke ja osta. Järjestelmä olisi palveluiden tuottajille todellinen rahantekokone. Tulot olisivat taattuja, eikä riskiä ei olisi lainkaan.
Liikenneväylät ovat arvokkainta kansallisomaisuutta. Ne, kuten liikenteen verotuskin, vaikuttavat kaikkien kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Niistä, jos mistä, tulee päättää demokraattisesti valituissa elimissä. Liikenneverkkoyhtiö olisi vain välillisesti niiden ohjauksessa, kuten muutkin valtionyhtiöt.
Bernerin mukaan väylien rakentamiseen ja ylläpitämiseen saataisiin jopa kaksin- kolminkertainen määrä rahaa, kun liikenneverkkoyhtiö perustettaisiin. Yhtiö voisi hänen mukaansa saada edullista lainaa, kun sillä olisi varantonsa velan pantiksi. Miten sekään parantaisi nykytilannetta? Valtio saa lainaa aivan niin paljon kuin ikinä uskaltaa ottaa likimain nollakorolla, koska sillä on vielä enemmän omaisuutta velan pantiksi.
Berner ajaa kaiken huipuksi liikenteen vallankaappausta järjettömällä kiireellä. Liikenneverkkoyhtiön pitäisi aloittaa jo ensi vuoden alusta, ja kaikki valmistelevat päätökset pitäisi tehdä jo hallituksen kevään kehysriihessä.
Yhtiöittäminen on yleensä myös ensimmäinen askel yksityistämisen tiellä. Niin ei väistämättä liikenneverkoille käy, sillä se olisi kai sentään jo liian järjetöntä. Mutta järjettömältä tuntui myös esimerkiksi valtionyhtiö Fortumin sähkönsiirtoverkon myynti kansainvälisille sijoittajille, jonka seuraamuksia voimme nyt vain kiroilla.
Väylähankkeessa on kyse yleisemminkin Juha Sipilän (kesk) hallituksen ideologiasta. Myös sote-uudistus noudattaa Bernerin ajatuskaavaa: valtio luo alustan, jonka päälle yksityinen sektori tuottaa palveluita. Valtio kattaa herkkupöydän ja kutsuu yritykset pitoihin.
Bernerillä ei ollut lainkaan kokemusta politiikasta, ennen kuin Sipilä poimi hänet hallitukseensa. Kokemusta hänellä oli vain yritysmaailmasta, jossa liikevoitto on ainoa pysyvä arvo. Ministeri ei näytä lainkaan ymmärtävän, mikä ero on yhteisten asioiden hoidolla ja yritysten etujen ajamisella.
Sipilä on suojellut Berneriä käsittämättömän intohimoisesti esimeriksi Finaviaa koskevassa sotkussa. Ilmeisesti väylähankkeessakin Bernerillä on Sipilän tuki. Voi vain toivoa, että edes perussuomalaiset kaataisivat hankkeen.
Berner sanoo toivovansa, että hänet muistettaisiin 20 vuoden kuluttua siitä, että hän on ”tehnyt kauaskantoisia rohkeita ratkaisuja, jotka hyödyntävät Suomea laajasti” (HS 24.12.). Ilmeisesti hänen tarkoituksensa oli sanoa ”hyödyttävät”Suomea laajasti.
Kielellinen lipsaus kertonee kuitenkin ministerin todellisista ajatuksista. Hyödyntäminenhän tarkoittaa hyödyksi tai hyväksi käyttämistä. Juuri siitähän on kyse hänen väylähankkeessaan: yritykset ottaisivat Suomesta irti kaiken hyödyn – ja ministeri Berneristä. Suomea tämä ei hyödyttäisi vähän vähää – päinvastoin.
