Minkä ikäisen "vauvan" kanssa alkaa mielestäsi olla helppoa?

[kjuhkjhkj]

Ja sanotaan heti alkuun että olis suunnattu niille joiden mielestä sen ihan pikkuvauvan kanssa on tuntunut työläältä/raskaalta

Onko ollut joku ikä/jonkun taidon oppiminen jollain tuntui että arki alkaa olla huomattavasti helpompaa?

Mulla on toinen lapsi nyt 9kk ja ekat 3-4kk ei ollut ollenkaan "mun juttua". Aloin nauttimaan vauvasta enemmän kun hänen kanssa voi "kommunikoida"

Seuraava helpotus oli kun oppi tukevasti istumaan. Tällä hetkellä tuntuu että on yhtä paikasta toiseen kantamista (kotona rappusia), toki aina kun yksi asia tuntuu toimivan luontevasti ja helposti ni toinen aiheuttaa haastetta

Onneksi tämä vauva aika alkaa olla voitonpuolella

 

[purjosipuli]

Tuo on reilu yksivuotias eikä tää oo vielä helppoa aikaa nähnytkään. Se oli iisiä kun pysyi paikoillaan mutta heti kun liikkui niin puuh. Välitöntä sabotsassa. Nyt kun tuo kiipeilee ja kävelee niin hermot rupeaa olemaan aikalailla riekaleina P Sitä odotellessa josko tuo joskus tajuaisi puhetta...

 

[.....]

9 kuukauden iässä vähän helpotti, kun jäi yötissi pois. Mutta kyllä se suurempi helpotus tuli vasta 2 ikävuoden jälkeen, kun alkoi oikeasti olla vähän omatoimisempi. Siis niin että siitä omatoimisuudesta on välillä jotain hyötyäkin, eikä pelkkää tuhoa... on myös mukavaa kun lapsi ymmärtää asioita jo ja osaa itsekkin kommunikoida selvemmin.

 

[vieras..]

Esikoisen kohdalla ensimmäiset 3-4 kk ja uudestaan vuoden iässä kun oppi käveleen, välissä ei oikein liikkunut ollenkaan ja piti olla viihdyttämässä. Toisen kanssa koko ensimmäinen vuosi oli helppo tai voi ehkä sanoa, ettei vielä sitä tosi raskasta vaihetta ole tullutkaan, johtuu varmaan tuosta esikoisen uhmasta, niin toinen tuntuu helpolta. ikää lapsilla 2 ja 4 vuotta.

 

[nutx]

Vastaan vaikka ei sais. Pienen kans joka ei osaa liikkua ja kiivetä on tavallaan helpompaa. Raskaita on mun mielestä vaihe kun pistää lattialla ja muualta löytämät pienet roskat, kivet suuhun. Onneks vähentynyt nyt jo vuoden täyttäneenä aika paljon mutta varuillaan pitää olla. Toisaalta tää kävelyvaihe on ihanaa katsottavaa, toinen niin tomerasti köpöttelee.

 

[leijona76]

Musta tuntuu että aina oli jollainlailla haastetta. Ensin avuton joka oli täysin autettava, opittuaan liikkumaan alko se jatkuva perässä meneminen kun tyyppi ehti kaikkialle. Huono nukkumaan joten tuntuu että se eka vuos oli syliä, viihytystä ja perässä kulkemista.

 

["vvvv"]

0-2kk oli helppoa, kantoliinaa, koppaa, jotain maitoa jostain.

Sen jälkeen tulikin loputonta itkua, kitinää, huutamista, levottomuutta, tyytymättömyyttä.
Sen jälkeen perinteistä itkua joka asiasta.
Mutta nyt tuo kaks vuotias on ollut jo ihan mukava. Edellinen vuosi on mennyt minulla toipuessa ensimmäisestä vuodesta