Minkä ikäisenä nykyisen kanssa?!!

[vierailija_]

Minkäikäinen olit itse, kun aloit seurustelemaan nykyisen miehesi kanssa? Entä minkä ikäinen miehesi oli?
Onko käynyt ero koskaan mielessä? Mikä pitää teitä yhdessä? :wave:

 

[Footballers Wife]

Olin 32 ja mies 39, yhdessä oltu nyt kuus vuotta. Eron mahdollisuus häivähtänyt mielessä jonkun riidan yhteydessä, mutta ei niin pahasti, ettäkö sitä olisi vielä seuraavana päivänä ajateltu. Oon miehelle jo kolmas vaimo ja kai se pikkuhiljaa tajuaa, ettei se vaihtamalla parane =) Itse ajattelen myös niin, että pikkulapsivaiheessa olet vähän jäävi tekemään mitään pitkän aikavälin ratkaisuja parisuhteen suhteen, sen verran paljon lapset verottavat aikaa parisuhteelta vielä tässä vaiheessa.

 

[mie]

Taisin olla 19 v, mies 22. Yhdessä ollaan oltu ööö kohta 12 vuotta, josta 9 naimisissa. Ero ei oo kyllä koskaan käyny mielessä, koska hän on se ainoa oikea minulle. Emme ole kokeneet vauvaaikojakaan mitenkään rassaavina, päinvastoin. (kolmas toiveissa)

 

[Cinnamon Lee]

Olin 24v ja mies 29v. Nyt ollaan oltu yli kuus vuotta, vajaan vuoden naimisissa.

 

[IhanHyväOnni]

Olin 19v ja mies 21v. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 16 vuotta. Joskus on erokin käynyt mielessä, mutta rakkaus on ollut vahvempi.

 

[Sarke]

Minä olin 20.v ja isäntä 23.v Eli yhdessä 12.v,naimisissa kohta 9.vuotta. Kyllä riidan yhteydessä on ollut ero mielessä,mutta meillä myös rakkaus voittaa kuiteskin. :heart:

 

[Mummy Sunshine]

Mä olin nafti 27 ja mies silloin vielä vähän poikanen, ainakin iältään eli 21. 6½ vuotta oltu yhdessä. Erossakin ehdittiin olemaan ennen lasta, mutta reilu kuukausi riitti ja sit piti palata yhteen. Ja nyt osataan puhua asiat paremmin niin ettei tarvi eroa miettiä.

 

[taustalla]

Olen kyllä vasta hieman vajaa 30 v, mutta vastaanpa kumminkin. Eli, olin 21 v kun tapasin 3 vuotta itseäni vanhemman mieheni. Seurustelimme vajaan vuoden ja muutimme yhteen. Asuimme yhdessä vajaan vuoden ja ostimme omistusasunnon yhdessä. Asuimme uudessa asunnossa vuoden ja sitten menimme naimisiin ja samalla ilmoitti lapsikin tulostaan. Lapsi syntyi kun olin 25 (ja mies siis 28) vuotias. Toinen lapsi syntyi 1 v 7 kk päästä esikoisen syntymästä. Tää kuopus on nyt kohta 1,5 v eli yhdessä olemme olleet kriittiset 7 vuotta.

Ero ei ole käynyt mielessä kertaakaan, kun sen oikean löytää, niin se on siinä. Ei meillä nyt ruusuilla tanssita (tietenkään), mutta en minä tiedä minkä muun luonteinen mies mua jaksaisi katsella päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, enkä tiedä minkä muun kaltaista miestä minä jaksaisin katsella. Luonteeltamme olemme kovin erilaiset, minä olen sosiaalinen ja puhelias kun taas mies on hiljainen ja vetäytyvä. Ilmeisesti siis täydennämme ja tasapainotamme toisiamme. Ei kaksi lörppöä tai hissukkaa varmaan yhdessä viihtyisi, tai mistä minä tiedän... Mies puhuu harvoin, mutta kun hän avaa suunsa, niin yleensä sieltä tulee ulos jotain sellaista, mitä kannattaa kuunnella. Mies on siis älykäs ja hänellä on hyvä huumorin taju. Sitä minä en tiedä, että mitä hän minussa näkee kun ei ole koskaan (sitäkään) sanonut, heh...

 

[taustalla]

minä olin 17 ja mies 20, yhdessä oltu kohta 16 vuotta ja 3 lasta on syntynyt. No välillä on ollut ylämäkea ja alamäkeä mutta yhdessä on ne kestetty, kaipa se rakkaus on se joka yhdessä pitää ja lapset tietysti (sekä asuntovelka!). Tyytyväisiä ollaan elämäämme

 

[Äippä69]

Minä olin 19 ja mies 23. Yhdessä ollaan oltu 17 vuotta. Eroa ei olla koskaan edes mietitty, kaipa ollaan ne oikeat toisillemme. =)

 

[hanne]

\

Minä olin 19 ja mies 23. Yhdessä ollaan oltu 17 vuotta. Eroa ei olla koskaan edes mietitty, kaipa ollaan ne oikeat toisillemme. =)

Sama täällä, mutta vasta 15 vuotta yhdessä

 

[Jaanuska]

mie olin 15 ja mieheni 21 ja nyt ollaa oltu 17 vuoden tietämillä yhdessä..

 

[ikkavaa]

minä 20, mies 21. ollaan oltu kohta 7 vuotta yhessä. ja joo..oon ollut ottamassa eroa muutaman kerran viimeisen neljän vuoden aikana, lähinnä sellaisen tuntemuksen vuoksi, että erilaiset läheisyyden/seksin tarpeet ja joskus tuntuu, etten jaksa olla ikuisesti yksin perheemme kasvatusvastaava.

 

[webmama]

Olin 24v ja mies 30v. Nyt olen 33v ja mies 39v. Elämämme on ollut todella tapahtumarikasta - myös alamäkiä koettu, mutta kyllä se rakkaus ja usko huomiseen pitää meidät yhdessä. Meillä on kolme lasta.

 

[hiirimatto]

Ollaan molemmat 39 v ja ekan kerran seurusteltiin 18-vuotiaina, mutta varsinaisesti aloitettiin 19-vuotiaina eli meille tulee kesäkuussa 20 v täyteen.
Ero käy joskus mielessä, mutta ei mitenkään vakavasti. Meillä on yhteiselo hyvin hitsautunut yhteen, samanlainen huumorintaju ja ennenkaikkea samanlaiset arvot elämässä. Niinkuin joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, mies ei vaihtamalla parane ja en enää jaksa ruveta 'kouluttamaan' uutta miestä tai itse opettelemaan toisen tavoille.

 

[annim]

olin 18.v ja mies 24.v. kyllähän se ero käy kerran kuukaudessa mielessä joka krt päivä ennen menkkoja =)
arki meidät yhdessä pitää....

 

[äiti -68]

minä olin 19 ja mies 20. Yhdessä siis... odotas kun lasken...19 vuotta josta 15 vuotta naimisissa. Neljä lasta ja arvatkaa vaan monesti on riidelty??? :kieh: Kun meidän kaksi ensimmäistä olivat syntyneet ( ei kaksosia) ja nuorin oli 3 vuotta asuimme erillään kolme kuukautta. Mieheni meinasi alkoholisoitua ihan kerrassaan. Tajusi asian ja se selvitettiin . Muutaman kerran on asiaa pitänyt muistutella mutta ei oikeastaan muusta riidellä niin pitkälle että eroa mietittäs.
Sit remontoitiin meidän talo päästä jalkoihin ja tehtiin kaksi lasta lisää. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja elämä on ihanaa. Mutkaa arkeen tekee nuorimmaisen äskettäin todettu sydänvika joka leikattiinkin kiirreellisenä ja nyt hän toipuu jo hyvää vauhtia.
Oikeastaan tuollaiset koettelemukset elämässä vaan lujittavat parisuhdetta. Oletteko samaa mieltä?

 

[arttuli]

Olin 16 ja mieheni 22, elikkä siitä on aikaa 16 vuotta. Onpas vierähtänyt...! Kihloissa ollaan oltu 13 vuotta ja susipariksi taidetaan jäädäkin. Naimisiin olis mukava mennä muttei se muuttais meillä mitään. Ero on käynyt jossain vaiheessa mielessä, lähinnä varmaan mulla kun olen tulisieluisempi, mutta kun järjellä ajattelen, lepyn kyllä. Sydäntä jos olisin myöhemmässä vaiheessa seurannut, eläisin ihan muita kuvioita. Olen onnellinen, että sydämen lisäksi kuuntelin myös järkeä.

 

[arttuli]

\

Mutkaa arkeen tekee nuorimmaisen äskettäin todettu sydänvika joka leikattiinkin kiirreellisenä ja nyt hän toipuu jo hyvää vauhtia.
Oikeastaan tuollaiset koettelemukset elämässä vaan lujittavat parisuhdetta. Oletteko samaa mieltä?

Totta maar kuomaseni. Sitä kummasti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen siinä vaiheessa. Myös mulla sydänlapsi. Oli sairaus mikä hyvänsä, se pysäyttää. Voimia sulle! :flower:

 

[ähkyn ja puhkun]

Moi,

Samaa mieltä kanssasi äiti -68.

Olin 17 (1kk vaille 18) kun ruvettiin seurusteleen isännän kanssa, hän tuolloin 18v. Yhteistä taivalta tulee keväällä 15 vuotta, joista 10 naimisissa.

Suutuspäissään on tullut uhottua vaikka ja mitä, joskus miettiny pitäiskö lähtee eri suuntiin. Mutta kun vakavasti on miettinyt, niin huomannut kuinka hyvä sitä on toisen kanssa ja ei sitä varmastikkaan löytäis yhtä ihanaa miestä mulle.

 

[muumimamma75]

Olin 17 kun alettiin seurustelemaan, mies 23. Vajaan puolen vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta mentiin kihloihin ja yhteen muutettiin kun olin 19. Nyt yhteisiä vuosia takana n. 13 ja ikää itsellänikin kuitenkin vasta 30. Eka lapsi syntyi vasta toissavuoden (-04) marrakuussa ja naimisiin mentiin pojan ristiäisten yhteydessä alkuvuodesta 2005.
Kertaakaan ei ole mielessä ollut eroaminen eikä isompia kriisejä suhteessa ole ollut. Pientä nahinaa tietenkin löytyy jokaisesta suhteesta muttei meidä kohdallamme mitään maata mullistavaa.

 

[Omppu-75]

Taisin olla 22v ja mies 26v, yhteen muutettiin käytännössä heti. Avioliitossa ollaan oltu nyt 5v. ja toivottavasti jatkuu elämämme loppuun saakka.

 

[siru]

minä olin 24 vuotta ja mies 30 ja yhdessä oltu reilu kuusi vuotta josta n. vuosi naimisissa

 

[-Tallaaja-]

Olin 18v ja mies 22v. Yhdessä oltu nyt liki 16vuotta.

Yhdessä meitä pitää monikin asia, rakkaus tietty, mutta kyllä lapsetkin suurta osaa näyttelee ja tietysti ihan tottumuskin.... ("miten sitä osais ollakkaan ilman toista....")
Kyllä ne varmaan onkin nuo muut kuin rakkaus jotka kantaa niitten pahimpien vaiheitten yli....siis ei ihan pienistä viitsisi tätä koko systeemiä romuttaa....

 

[saukki 67]

Itse olin 17v ja mieheni 20v. yhdessä kohta 22v, naimisissa pian 15v ja lapsia neljä kpl. nuorin 1v!!! Aika hyvin on pyyhkinyt, välillä tosi romanttista ja välillä vähän vaisumpaa....