Esikoiselta päiväunet jäivät pois hieman päälle 4-vuotiaana juuri ennen kuin kuopus syntyi. Sen jälkeen hän nukkui päiväunia satunnaisesti esim. saattoi nukahtaa autoon tai jos oli koko päivä ulkoiltu paljon.
Kuopukselta vieroitettiin tutti 2,5 vuotiaana. Tutti oli sitä ennen ollut hänelle todella tärkeä. Vieroitus epäonnistui sikäli, että hän ei suostunut sen jälkeen nukkumaan enää päiväunia. Myöskään päiväkodissa hän ei enää sen jälkeen nukkunut, vaikka olikin väsynyt. Nukuttaminen kesti 2-3 tuntia eikä hän nukahtanut senkään jälkeen, joten perheessämme ei ollut mahdollisuutta siihen, että minä kotiäitinä yksin olisin ollut kuopuksen vieressä, koska myös esikoinen tarvitsi seuraa. Niinpä sitten oli pakko hyväksyä se, että päiväunia ei enää nukuta, vaikka olisin ehdottomasti sitä halunnut jatkaa.
Yhä edelleen pidämme päivälevon. Nukkua ei ole pakko (minä taidan olla ainoa, joka haluaisi oikeasti nukkua...), mutta levätä ja rauhoittua pitää. Päivälevolla luemme kirjoja ja olemme pitkällään.