Minkä takia se on niin kamalaa että mä en halua koiria lasteni lähelle??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Joo mä pelkään koiria. Mä tiedän, että se on epätodennäköistä että normaali kiltti koira tekee mitään lapsille, se on kuultu monta kertaa. Tutut koiran omistajat kattoo kieroon kun sanon että tullaan kylään sillä ehdolla että koira ei pääse meidän kanssa samaan huoneeseen. Aina sanotaan että ei meidän Musti tee mitään... silti. Mulla olis koko ajan epämukava pieni paniikki koiran läsnäolosta. Anoppikin huusi mulle että "sä et voi opettaa koirapelkoas lapsille", mutta miksen vois? Ja oppiiko ne muka pelkäämään koiria jos me vältellään vaan niitä? Mä oon niin kyllästyny siihen että mulle puhutaan kun idiootille ja ollaan sitä mieltä että mä olen täys paska jos en halua koiria lasteni ja itseni lähelle. Ykskin kaveri jankuttaa että kyllä nyt pitäis jo lasten ja hänen koiransa tutustua. Pitääkö mun nyt mennä johonkin terapiaan että lapset pääsee leikkimään vieraiden koirien kanssa?!
 
kyllähän se koira sen vaistoaa, jos sä oot koko ajan paniikissa ja meijän koira ainakin reagois siihen. ja kyllä mä ainakin oon aina extra-tarkka ton koiran kanssa kun meillä on lapsia kylässä, koirista EI KOSKAAN voi olla 100% varma vaikka ois minkälainen lussukka!!
 
Minä laitan koirat eri huoneeseen, jos äidit sitä toivoo, kun tuleevat kylään. Ei kaikki tykkää.. Anoppis vois vähän opetella suvaitsevaisuutta, hyväksymistä ja olla avoin muiden mielipiteille..
 
Sua ei helpota tässä että mua puri pahoin ( verta, reikiä ja mustelmia ) 2 koiraa kun olin lapsi ja kahdessa täysin eri tilanteessa. Olen aina ollut hyvin eläinrakas ja salaa tykännyt lähestyä eläimiä.

Mulla on sama pelko nykyään.. Pelottaa jo valmiiksi kun kaverilla koira joka oli paha purija nuorena ja nyt maailman kiltein koira kun ikää tullut lisää ja viisutta ja pelkoa väistynyt. Kaverini haaveilee että koira saa nuuskutella tulevaa lastani. Luotan periaatteessa koiraan.. mutta .. mutta .. mutta voih!
 
Tietty varovaisuus koirien kanssa on ok. Kilttikin koira voi olla lapsiin tottumaton ja ennalta-arvaamaton. Siksi lapsia ja koiria ei pidä jättää keskenään ja koiran pitäisi aina olla myös omistajansa hallinnassa. Aggressiivisen koiran läheltä on ihan viisasta pysyä pois. Mutta koirien kanssa kannattaisi kuitenkin edes vähän tutustella, ettet tosiaan siirrä pelkoasi lapsiin. Koira vaistoaa pelon ja siksi lapsesi voivat jossain elämäntilanteessa joutua ikäviin tilanteisiin niin tahtomattaan.
 
Pelko kyllä oikeasti tarttuu lapsiin. Etkö vois opettaa lapsia suhtautumaan normaalisti koiriin? Kun teillä kerta on lähipiirissä tuttuja koiria, niin olisko ideaa, jos antaisit jollekin kaverille luottamustehtävän ohjata lapsia toimimaan koiran kans, ja että miten eläimiin suhtaudutaan, etkä olis itse ollenkaan siinä tilanteessa läsnä. Minusta lapsella on oikeus oppia eläimestä tietoa, ja saada silitellä ja paijata, vaikket itse olisikaan innokas.
 
mäkin pelkään koiria ja näinollen en tykkää mennä mihinkään koirapaikkaan. Koitan siedättää itseäni anopin koiraan ja koitan olla näyttämättä pelkoani lapsille. ja koiralle. Muttakun en edes tiedä miten koiria komennetaan!
Eniten siis vihaan sitä kun sen koiran pitää hypätä naamalle. Pienempi laps selvästi myös pelkää tätä naamallehyppimistä. Anopin komentaminen on kun vähän vaisua...

Eli minusta, ap, et ole yhtään outo.
 
Täysin samaa mieltä!!! Pelkään itse koiria ja esimerkiksi esikoisen kummin luona me ei käydä oikeastaan ollenkaan, koska heillä on koira. Ja todellakin muakin ärsyttää se, että aina ollaan vaan että "ei tää mitään tee". Joo, ei oo ainakaan tähän mennessä tehnyt. Ikinähän ei voi tietää. Meillä on sit niin, että nämä koiranomistajat tulee meille käymään, mutta me ei niille. Onneksi ovat harvassa nämä ystävät, joilla koira on.
 
No minä taas lukitsen meidän koirat eri paikkaan kun meille tulee vieraita... Vaikka vieraat ei pelkäisi koiria.
Ihan vaan varmuuden vuoksi. Erityisesti pienten lasten kohdalla en halua ottaa riskiä. Iso koira saattaa leikkiessään vaikka juosta lapsen kumoon, ja siitähän se koirapelko voi jo alkaa.
 
Ymmärrän sua ap. MInäkään en halua koiria lasteni lähettyville. Ei halua miehenikään. Tytärtämme puri anopin tuttavaperheen koira kasvoihin ihan yllättäen. Ei ollut kiusaamista. Mieheni oli tuolloin ihan vieressä ja sai onneksi koiran heti irti. Siihen loppui se vierailu. Koira lopetettiin vasta, kun oli purrut myös omistajiensa lastenlasta :(
 
en kyllä tajua miksi lapsi opetetaan pelkäämään jotain siksi koska vanhempi pelkää. hyvä on opettaa miten eläinten kanssa ollaan ja toimitaan, ja antaa lapsen muodostaa omat mielipiteensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
en kyllä tajua miksi lapsi opetetaan pelkäämään jotain siksi koska vanhempi pelkää. hyvä on opettaa miten eläinten kanssa ollaan ja toimitaan, ja antaa lapsen muodostaa omat mielipiteensä.

Siis tuota mä tarkoitan. Kun lapsi ei sitten osaa olla koirien kanssa. Kun lapsikin pelkää, ja joku päivä se on pakosta edessä et jossain törmää koiriin, pelkäs tai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihminen saa pelätä koiria ja voihan sen ottaa huomioon siinä kuin vaikka allergiankin :).

Pakko myöntää, että olen pari kertaa valehdellut olevani kovasti allerginen, kun olen halunnut välttää kiusallisen tilanteen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahoton mirri:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
en kyllä tajua miksi lapsi opetetaan pelkäämään jotain siksi koska vanhempi pelkää. hyvä on opettaa miten eläinten kanssa ollaan ja toimitaan, ja antaa lapsen muodostaa omat mielipiteensä.

Siis tuota mä tarkoitan. Kun lapsi ei sitten osaa olla koirien kanssa. Kun lapsikin pelkää, ja joku päivä se on pakosta edessä et jossain törmää koiriin, pelkäs tai ei.

Tätä minäkin ajan takaa.
Ja henk.koht. kokemuksesta voin kertoa, että pahastakin koirafobiasta voi parantua sille tasolle, että jonain päivänä omistaa koiran tai parikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mahoton mirri:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
en kyllä tajua miksi lapsi opetetaan pelkäämään jotain siksi koska vanhempi pelkää. hyvä on opettaa miten eläinten kanssa ollaan ja toimitaan, ja antaa lapsen muodostaa omat mielipiteensä.

Siis tuota mä tarkoitan. Kun lapsi ei sitten osaa olla koirien kanssa. Kun lapsikin pelkää, ja joku päivä se on pakosta edessä et jossain törmää koiriin, pelkäs tai ei.

Tätä minäkin ajan takaa.
Ja henk.koht. kokemuksesta voin kertoa, että pahastakin koirafobiasta voi parantua sille tasolle, että jonain päivänä omistaa koiran tai parikin.

Niin ja kun ei tartte oppia olemaan parasta kaveria koirien kanssa eikä ole edes pakko tykätä kunhan osais jotenkin olla kyseisen eläimen kanssa senkin takia kun ne on niin yleisiä eikä sitten olis niinku öö aapisen laidalla kun koiraan törmää, olis edes pieni perustaito hallinnassa miten toimitaan. Ja pieni tuntuma kun koiran kanssa ollaan edes samassa tilassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahoton mirri:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
en kyllä tajua miksi lapsi opetetaan pelkäämään jotain siksi koska vanhempi pelkää. hyvä on opettaa miten eläinten kanssa ollaan ja toimitaan, ja antaa lapsen muodostaa omat mielipiteensä.

Siis tuota mä tarkoitan. Kun lapsi ei sitten osaa olla koirien kanssa. Kun lapsikin pelkää, ja joku päivä se on pakosta edessä et jossain törmää koiriin, pelkäs tai ei.

Tähän on helppo olla samaa mieltä. Toki laitan koiran erilleen enkä siitä sen kummemmin nöksähdä jos vanhemmat tai kuka tahansa vierailija niin haluaa.
 

Niin ja kun ei tartte oppia olemaan parasta kaveria koirien kanssa eikä ole edes pakko tykätä kunhan osais jotenkin olla kyseisen eläimen kanssa senkin takia kun ne on niin yleisiä eikä sitten olis niinku öö aapisen laidalla kun koiraan törmää, olis edes pieni perustaito hallinnassa miten toimitaan. Ja pieni tuntuma kun koiran kanssa ollaan edes samassa tilassa.

Aivan. Minusta on joka tapauksessa väärin opettaa lapsi pelkäämään ihan vaan siksi, että itse pelkää.
 

Yhteistyössä