M
"Minsku"
Vieras
Yksivuotiaani on mahdoton draamakuningatar, hän on esikoiseni, mutta käsittääkseni kaikki lapset eivät ole yhtä dramaattisia. Poika on varovainen ja on opetellut kaikki isommat taidot pinnasängyssä ennen kuin on kokeillut niitä muualla. Hän ryömi ja konttasi monta viikkoa pinniksessä, mutta lattialla makasi paikoillaan ja vinkui lelujen perään. Samoin hän osasi nousta pinnasängyssä seisomaan ja seistä ilman tukea muutaman viikon ennen kuin teki sitä muualla. Hänelle sattuu harvoin pahempia kupsahduksia, mutta jos alas laskeutuminen jonkun kerran sujuu vähän kömpelömmin tai hän ei pääsekään ylös vaikka on yrittänyt, hän alkaa parkua kovaan ääneen vaikka ei olisi loukannut itseään. Samoin pään ei tarvitse kuin vähän kopsahtaa pinnasängyn pinnoihin kun ollaan menossa nukkumaan, niin poika huutaa pitkään ja sen kuuloisena, kuin joku olisi loukannut häntä verisesti. Parku jatkuu minuuttikaupalla, vaikka pidetään sylissä ja lohdutetaan. Jos hänen huomionsa saa kiinnittymään johonkin muuhun asiaan ja itkun lakkaamaan, hän monesti aloittaa sen uudestaan, jos ei ole ehtinyt parkua tarpeeksi
Jos poika loukkaa itseään niin, että se on itse aiheutettua (esim. sormi jää johonkin tavaraan jumiin), itku on paljon lyhyempi tai se on pelkkä vinkaisu.
Poika nostaa myös kovan metelin, jos huushollissa on jotain uutta. Kerran mieheni oli nostanut lipaston päälle ison pinon kirjoja ja kun poika huomasi sen, hän kommentoi sitä kiljunalla ja osoittelulla moneen kertaan seuraavan parin päivän aikana. Syömisestä ei tahdo tulla mitään, jos uuni on päällä keittiössä (uuni on sen verran korkealla, että uunin lamppu näkyy syöttötuoliin), kaikki keskittyminen menee sen kauhisteluun yms.
Onko jollain kokemusta voiko näin dramaattisesta kaverista kasvaa normirauhallinen ihminen vai onko draamaa tiedossa jatkossakin?
Jos poika loukkaa itseään niin, että se on itse aiheutettua (esim. sormi jää johonkin tavaraan jumiin), itku on paljon lyhyempi tai se on pelkkä vinkaisu.Poika nostaa myös kovan metelin, jos huushollissa on jotain uutta. Kerran mieheni oli nostanut lipaston päälle ison pinon kirjoja ja kun poika huomasi sen, hän kommentoi sitä kiljunalla ja osoittelulla moneen kertaan seuraavan parin päivän aikana. Syömisestä ei tahdo tulla mitään, jos uuni on päällä keittiössä (uuni on sen verran korkealla, että uunin lamppu näkyy syöttötuoliin), kaikki keskittyminen menee sen kauhisteluun yms.
Onko jollain kokemusta voiko näin dramaattisesta kaverista kasvaa normirauhallinen ihminen vai onko draamaa tiedossa jatkossakin?
