Minkäikäinen muistaa? Jos nyt vaikka kuolisin, niin minkä ikäinen lapsi muistaisi minut vielä aikuisenakin?

[ererer]

HAssu kysymys, mutta tuli vaan noista kadonneen jäljillä ym mieleen kun ei esim 3vuotiaana viimeksi isänsä nähnyt muista ollenkaan aikuisena isää.

Niin jos nyt kuolisin minkä ikäinen lapsen täytyisi olla että muistasi minut?

 

[psy]

Yleisesti ottaen selkeitä muistijälkiä alkaa jäämään vasta 5-vuoden tienoilla. Toki poikkeuksia suuntaan ja toiseen.

 

[vieras]

Luulisin (omiin hatariin muistikuviini perustuen) että n. 3v eteenpäin alkaa muistaa jotain satunnaisia juttuja ja hetkiä.

 

[leijona76]

Ukin kuollessa olin 3v ja muistan kyllä vaikka en häntä montaa kertaa nähnyt. Mies on nähnyt isänsä 2-3v viimeksi ja joku hämärä muistikuva hänellä isästään on.

 

[Turbojurpo]

Minä olin kaksi vuotta ja kolme kuukautta vanha kun isäni kuoli tapaturmaisesti. Vain yksi muistikuva hänestä on: isä tulee töistä ja minä juoksen häntä ovelle vastaan. Isä nostaa minut kainaloista ylös ja katselen yläkaappeja ihmetellen, mitä niissä on.

 

[vieras]

Minulla on jotain muistikuvia tapahtumista, jotka sattuivat kun olin alle 3 vuotias, mutta niissä ei ole vanhemmat mukana.

 

[vieras]

Miun äiti kuoli kun olin vasta täyttänyt kolme vuotta ja muistan kyllä todella paljon asioita hänestä - sellaisiakin, mitä ei kukaan ole voinut jälkeenpäin kertoa.

 

[bud]

Mun varhaisin muisto on ajalta, jolloin olin 4v ja sekin on vain yksittäinen muisto. Luulen, että joku 5-6v muistaisi jo paremmin ja pidempään. Mutta nekin selkeät kuvat vanhemmasta kyllä haalistuvat.

 

[abcdefghijk1]

Vaarini kuoli kun olin 3v ja muistan pari pientä juttua hänestä.

 

[...]

Ukin kuollessa olin 3v ja muistan kyllä vaikka en häntä montaa kertaa nähnyt. Mies on nähnyt isänsä 2-3v viimeksi ja joku hämärä muistikuva hänellä isästään on.

muistot ei tarvii välttämättä olla oikeita vaan on nähny kuvia ja joku kertonu stooreja ja ne yhdistyy "muistoksi".

 

[joo]

mun ekat muistot, kun olin n.3vuotias

 

[j]

Mulla on selkeitä muistoja jo siltä ajalta kun olen ollut 1,5-2 vuotias.
En tosin muista ihmisten kasvoja, mutta tapahtumia kyllä ja aika paljonkin jopa.

 

[vieras]

lapseni oli reilun 3 kun äitini kuoli.muistaa paljonkin mummista asioita

 

[bud]

Ukin kuollessa olin 3v ja muistan kyllä vaikka en häntä montaa kertaa nähnyt. Mies on nähnyt isänsä 2-3v viimeksi ja joku hämärä muistikuva hänellä isästään on.

muistot ei tarvii välttämättä olla oikeita vaan on nähny kuvia ja joku kertonu stooreja ja ne yhdistyy "muistoksi".

Juuri näin. On ihan todistettukin, että esim.auto-onnettomuustilanteissa ihmiset shokissa täyttävät mielikuvituksella tarinan tyhjät aukot, niin osalliset kuin sivustakatsojat.

 

[vieras]

Ukin kuollessa olin 3v ja muistan kyllä vaikka en häntä montaa kertaa nähnyt. Mies on nähnyt isänsä 2-3v viimeksi ja joku hämärä muistikuva hänellä isästään on.

muistot ei tarvii välttämättä olla oikeita vaan on nähny kuvia ja joku kertonu stooreja ja ne yhdistyy "muistoksi".

Juuri näin. On ihan todistettukin, että esim.auto-onnettomuustilanteissa ihmiset shokissa täyttävät mielikuvituksella tarinan tyhjät aukot, niin osalliset kuin sivustakatsojat.

Pitää paikkansa. Myös omakohtaisesti koetut asiat vääristyvät aikaa myöten mielessä, joten ihan tarkasti ei niihinkään voi luottaa.

 

[leijona76]

Ukin kuollessa olin 3v ja muistan kyllä vaikka en häntä montaa kertaa nähnyt. Mies on nähnyt isänsä 2-3v viimeksi ja joku hämärä muistikuva hänellä isästään on.

muistot ei tarvii välttämättä olla oikeita vaan on nähny kuvia ja joku kertonu stooreja ja ne yhdistyy "muistoksi".

Esim miehellä on aivan oikea. Koko isästä ei puhuttu ennen aikuisikää ja silloin osasi kysyä asiaa joka yhdistyi juuri isään. Muisti hämärästi ja äitinsä vahvisti. Ja mulle on tapahtunu asioita joissa vanhemmat ei ole olleet mukana kun olen ollut 2v. Kukaan ei ole voinut kertoa mitä olen tuntenut ja kokenut. Esim sairaalakokemuksia ei ole kuvina eikä äiti voi tietää niitä toimenpiteitä mitä koin. Minä muistan miltä tuntui ja mitä tapahtui. Vaikka en tietysti kaikkea. Mutta kuvila ja stooreilla ei voi selittää kaikkia muistoja.

 

[mirabel]

Ukin kuollessa olin 3v ja muistan kyllä vaikka en häntä montaa kertaa nähnyt. Mies on nähnyt isänsä 2-3v viimeksi ja joku hämärä muistikuva hänellä isästään on.

muistot ei tarvii välttämättä olla oikeita vaan on nähny kuvia ja joku kertonu stooreja ja ne yhdistyy "muistoksi".

Minäkin olin 3v kun isoisä kuoli, ja minulla on usempia yksittäisiä seikkoja mielessäni, jotka eivät voi olla millään ei valokuvista eikä toisten jutuista keksitty. Noin 4-5 erilaista muistikuvaa isoisästä, ja muistan myös muutaman jutun isoisän hautajaisista, nekin aivan varmasti omia muistoja. En muista kuitenkaan ihmistä kokonaisuudessa, siis niiten muistojen pohjalta en tietenkään voisi sanoa, millainen ihminen hän oli.

Muita yksittäisiä muistokuvia on jo 2v tienoilta, niissä ei ole ihmisiä mukana. Esim. joskus "isona" (lukion aikana?) kerroin yhdestä oudosta muistosta, minkänlaisessa huoneessa kävelin isolla sängyllä ja otin tuttipullon lipaston päältä, en osanut sitä mitenkään kotiimme sijoitta. Vanhemmat sanoivat, että lyhyen ajan (yhden vuoden korkeintaan) oli ollut heidän makuhuone eri huoneessa, ja se sopi juuri muistooni. Ja olin silloin täyttänyt 2v ja ennen, kuin täytin 3, vaihdettiin taas huoneet. Enkä käyttänyt enää tuttipulloa pitkään 2v synttäreiten jälkeen.

Eikä tuttu kasvatustiet. dosentti ole kyllä ikinä kyseenalaistanut, voinko niitä juttuja oikeasti muista.

 

[Mrs Shillelagh]

Riippuu siitä onko kokenut jotain muistamisen arvoista.

 

[minun]

isäni ja äitini erosivat kun olin noin 2 vuotias. Muistan isästä sen, kun kävin hänen kanssaan kaupassa ja hän osti minulle aina tikkarin, sitten mentiin ja ostettiin sellanen purkkapallo sellasesta "automaatista" johon lykättiin raha. En muista muuta...

 

[kielletty]

Mie muistan ku meidän isä lähti, ja miten ne tappeli ennen sitä. Olin 3-4 vuotias.

 

[hei]

minä olin 4v1kk kun isäni kuoli. En muista mitään hänestä