Minkälainen ihminen ahdistuu erosta niin pahasti, että on työkyvytön monta viikkoa?

[ilkeäkö]

Tuli tosta toisesta ketjusta mieleen ja arvaukseni menee näin:

"Mun mies ei KOSKAAN pettäisi mua. Mun mies ei KOSKAAN valehtele. Mun mies ei koskaan sitä, mun mies ei koskaan tätä. Ja minä kyllä tunnen mieheni ja luotaan häneen 100%".

Miten useasti täältäkin saa lukea, että naiset luottavat miehiinsä ihan sokeasti. Sillon kun luotetaan sokeasti tulos on se, että ero iskee ja kovaa.

Sit taas mä oon sitä mieltä, että eikös normaaleissa suhteissa eron merkit pitäisi olla ilmassa jo aikaisemmin? Miten sitten, kun se ero vihdoin ja viimein tapahtuu niin yhtäkkiä iskeekin "ahdistus"? Eikö sitä asiaa ole voinut käsitellä jo silloin, kun on tajunnut, että ero on tulossa ainakin ehkä?


Ei nyt vaan tajua ja kaipaisin jotain selitystä...

 

["vieras"]

Kyllä, olet ilkeä.

Vastaus: Esim. herkkä ihminen, erityisen tunteellinen ihminen, täysin rakastunut ihminen... Riittääkö?

 

["vieras"]

Todella lapsellinen näkökanta sulla aiheeseen.
Tai sitten vain olet ilkeä.

 

["vieras"]

Ihminen jolla ei ole sen parisuhteen lisäksi elämässä juuri mitään muuta sisältöä. Esimerkiksi.

 

[trmm]

Pystyn kuvittelemaan montakin tilannetta jossa ero aiheuttaa lyhyemmän tai pidemmän aikaa työkyvyttömyyttä, vaikka en koskaan itse ole eronnut saati usko että ero oikeasti tulee niin yllättäen että se aiheuttaisi työkyvyttömyyttä.

 

[Rigel]

[QUOTE="vieras";27985915]Todella lapsellinen näkökanta sulla aiheeseen.
Tai sitten vain olet ilkeä.[/QUOTE]
Pelkkä ilkeys ei riitä, tarvitaan lisäksi aimo annos tyhmyyttä.

Monasti avioeroissa on osallisena pariskunta, joilla kokonaan erilaiset arvot, esim. toinen joka sitoutuu ja haluaa olla uskollinen, toinen joka haluaa omistaa ja olla itse vapaa. (Nämä täydentävät toisiaan kummallisella tavalla sen liiton ajan.) Kun tällainen liitto tulee tiensä päähän, voi toinen osapuoli tarvita vaikka terapiaa, sillä elämässä menee uusiksi kaikki - usein myös oma menneisyys, joka on paljastunut pelkistä valheista koostuneeksi.

Ja kyllä, me olemme usein sinisilmäisiä ja haluamme nähdä asiat sellaisina kuin toivoisimme niiden olevan.

 

[2:n äiti]

Kyllähän eroa voi tietyllä tavalla verrata kuolemaan, joten ymmärrän kyllä

 

["Neiti"]

Aina olen työt hoitanut, vaikka olisi mikä kriisi. Läheisen kuolemastakin olen kaksi kertaa kuullut töissä ja silti jatkanut päivän loppuun ja tullut seuraavana päivänä normaalisti töihin. Normaalin elämän jatkaminen auttaa toipumisessa. Jos antaa itsensä vaipua syvyyksiin, ei sieltä pääse pois. Pitää yrittää jatkaa eteenpäin eikä pysähtyä ja vajota.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Neiti";27985957] Läheisen kuolemastakin olen kaksi kertaa kuullut töissä ja silti jatkanut päivän loppuun ja tullut seuraavana päivänä normaalisti töihin.[/QUOTE]

Aivan ot, mutta miten läheisistä ihmisistä on ollut kyse?

 

[fortunate]

No varmaan joku ihan tavallinen ihminen, en tiedä.

Itse voisin kuvitella olevani juuri sellainen, että mulle (huom. kuviteltu tilanne) ero olisi varmaan pahempi kuin puolison kuolema.
En tosin osaa työkyvystä sanoa, mutta henkisesti palasina olisin joka tapauksessa ja pitkään.

 

[rops]

[QUOTE="Neiti";27985957]Aina olen työt hoitanut, vaikka olisi mikä kriisi. Läheisen kuolemastakin olen kaksi kertaa kuullut töissä ja silti jatkanut päivän loppuun ja tullut seuraavana päivänä normaalisti töihin. Normaalin elämän jatkaminen auttaa toipumisessa. Jos antaa itsensä vaipua syvyyksiin, ei sieltä pääse pois. Pitää yrittää jatkaa eteenpäin eikä pysähtyä ja vajota.[/QUOTE]

 

[Ultramariini]

En oikein usko, että olisi sellaista eroa, joka ei lainkaan satuttaisi. Olisi se sitten ns. yllätysero, joka iskee toiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta tai ero, jota on haudottu ja tekeyetty jo pitkään. Jälkimmäisessä varmaan osa suru- ja kriisityöstä on tehty jo ennen eroa, mutta tuskinpa kuitenkaan ihan kivutta on selvitty.

Kyllä ero voi saada tasapainoisimman, järkevimmän ja vahvimmankin ihmisen elämän hetkeksi putomaan raiteiltaan.

Ja ero voi sitäpaitsi muuttaa niin monen ihmisen elämän. Sitä voi joutua keskelle suurta elämänmuutosta ihan äkisti tai sitten pitkään sitä harkittuaan. Mutta vaikka siihen joutuisi kummin vaan, täytyy siinä elämänmuutoksessa muuttua itsekin, eikä se tapahdu hetkessä.

 

["aapee"]

No varmaan joku ihan tavallinen ihminen, en tiedä.

Itse voisin kuvitella olevani juuri sellainen, että mulle (huom. kuviteltu tilanne) ero olisi varmaan pahempi kuin puolison kuolema.
En tosin osaa työkyvystä sanoa, mutta henkisesti palasina olisin joka tapauksessa ja pitkään.

Näin juurikin! Tässä se tuli, ymmärrän, että henkisesti voi olla palasina vaikka VUOSIA. Kyllä mulla itselläkin on vienyt erosta toipuminen vuosia, mutta työkykyyn en ole sen ahdistuksen kokenut vaikuttavan. Ok, illat ja yöt on itketty varmasti useampia viikkoja, mutta työkykyinen olen aina ollut. Minkälaisella ihmisellä edes on mahdollisuus jäädä sängyn pohjalle useaksi viikoksi? Entäs mahdolliset lapset? Onko tällainen ihminen kykeneväinen enää niistäkään huolehtimaan?

 

[hä?]

Jengin mielestä on ok olla poissa työstä viikkokaupalla kun äijä on lähtenyt kävelemään? Voi huhhuh. Ei taida sellasta diagnoosia saada tommoseen vaivaan mikä velvottaisi työnantajaa ainakaan palkanmaksuun ko. ajalta, tai sitten on valehdeltu muita vaivoja lekurissa.
Jos ei ole elämässä muuta sisältöä kuin mies, josta ollaan 100% riippuvaisia kaikissa toiminnoissa, niin kaippa se aika hyvin invalidisoi kun joutuukin yksin pärjäilemään. Sen ymmärrän, mutten sitä että on itsensä päästänyt sellaiseen 'jamaan' missä ei yksin selviä.

 

[2:n äiti]

[QUOTE="aapee";27986011]Näin juurikin! Tässä se tuli, ymmärrän, että henkisesti voi olla palasina vaikka VUOSIA. Kyllä mulla itselläkin on vienyt erosta toipuminen vuosia, mutta työkykyyn en ole sen ahdistuksen kokenut vaikuttavan. Ok, illat ja yöt on itketty varmasti useampia viikkoja, mutta työkykyinen olen aina ollut. Minkälaisella ihmisellä edes on mahdollisuus jäädä sängyn pohjalle useaksi viikoksi? Entäs mahdolliset lapset? Onko tällainen ihminen kykeneväinen enää niistäkään huolehtimaan?[/QUOTE]

Tosin se mitä työtä tekee, vaikuttaa tähänkin kyllä paljon...

 

[Rigel]

Työkykyyn vaikutta paljon myös se, millaista työ on luonteeltaan.

Työkykyisyys tarkoittaa ihan eri asioita vaikkapa kirurgille, puutarhurille, postinkantajalle, opettajalle ja laitossiivoojalle.

 

[Ultramariini]

Työkykyyn vaikutta paljon myös se, millaista työ on luonteeltaan.

Työkykyisyys tarkoittaa ihan eri asioita vaikkapa kirurgille, puutarhurille, postinkantajalle, opettajalle ja laitossiivoojalle.

Juurikin näin, ja joku toinen työ voi hyvinkin olla sellaista, joka auttaa pääsemäänkin työpäivän aikana ns, irti ajatuksista. Kun taas toinen sellaista, joissa itsensä kasassa pitäminen on työssä erityisen vaikeaa.

 

["vieras"]

Kyllähän ero pitkästä "oikeasta" avioliitosta, (johon ollaan sitouduttu ja tehty lapset, otettu velat ja liitetty kaksi sukua yhteen) on iso elämänmuutos. Parisuhteen menetys on vain yksi tekijä monista peruuttamattomista muutoksista. Lasten elämä muuttuu pysyvästi. Perhekulttuuri on erilainen eroperheissä, ihmiset joutuvat sovittamaan itsensä 'eronneen' tai 'yh:n' rooliin. Koti voi lähteä myyntiin, tuttavapiiri muuttua. Itse täytyy muuttua, koska elämäkin on jatkossa erilaista. Eroon voi liittyä myös likaista peliä, kuten toisen vanhemman uskottomuuden paljastuminen jne. Käsiteltävät tunteet voivat olla rankkoja, kuten hylätyksi tulemisen tunne ja se ettei ole ihmisenä 'rakastettava tai riittävä', myös omat virheet voivat olla raskaita käsitellä ja antaa anteeksi.

En varmaan lähtisi avioliittoon niin pinnallisen ihmisen kanssa ollenkaan, joka ihmettelisi että mikäs ongelma se ero nyt on...

 

["vieras"]

kyllä mä ainakin olin työkyvytön, ihan käytännön tasolla, mies lähti ja jätti minut 2 lapsen kanssa, teen vuorotyötä, minne olisin laittanut lapset hoitoon kun olisi lauantaina pitänyt mennä iltavuoroon...no niin en yhtikäs minnekkään. Onneksi saimme vuoropäiväkodin 2 viikkoa tapahtuman jälkeen ja pääsin palaamaan töihin. Sumussa meni tuo aika mutta siitäkin selvittiin ja nyt lapset reippaita koululaisia, päivätalo vaihtui vaan vuoro pkhon ei sen kummempaa. Ilman sukulaisia (500km)päässä tai muuta tukiverkkoa tuostakin selvittiin ja työ oli kyllä se mikä auttoi jaksamaan sitten kun tuli loputon suru ja ahdistus. Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä että erosta seuraavat 2 vuotta en tehnyt muuta kuin töitä, se oli minun tapani selvitä.

 

[Ken guru]

Mä taas en usko että se välttämättä on kiinni edes suhteen pituudesta tai yhteisistä lapsista, että miten romuna sitä on eron tullessa.

Ja vastauksena, että varmaan vaikka minkälainen ihminen, kun vaan on tarpeeksi rakastunut siihen joka jättää. Toiset kykenee surunkin keskellä raahautumaan töihin, toiset suru lamauttaa täysin. En edes halua saada selville kumpaan joukkoon kuulun...

 

["vieras"]

Riippuu työstä.

Jos puutarhuri itkee puskalle eroaan pari viikkoa, who cares?

Mutta entä jos lapsesi alakoulun opettaja tirskahtelee itkuun kesken tuntien tai on ihan pihalla valvottujen öiden jälkeen töissä eikä pysty olemaan asiallinen opettaja? Tuskin haluaisit rikki olevan open hämmentävän lapsesi turvallisuuskuvaa. Ehkä olisi open parempi olla kotona hetki.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27986696]Riippuu työstä.

Jos puutarhuri itkee puskalle eroaan pari viikkoa, who cares?

Mutta entä jos lapsesi alakoulun opettaja tirskahtelee itkuun kesken tuntien tai on ihan pihalla valvottujen öiden jälkeen töissä eikä pysty olemaan asiallinen opettaja? Tuskin haluaisit rikki olevan open hämmentävän lapsesi turvallisuuskuvaa. Ehkä olisi open parempi olla kotona hetki.[/QUOTE]



Mutta niinpä.

 

[tiiru]

Eli pitäisi tässä alkaa elämään niin, että kyllä se sika kuitenkin pettää ja jättää jossain vaiheessa, elukka mies kun on! Ettei sitten vain tulisi järkytyksenä ero ja ettei sitten tarvitsisi töistä jäädä pois ajaksi X.

Saakeli menenkin heti tirvasemaan, varmuuden vuoksi!

 

[Ken guru]

Eli pitäisi tässä alkaa elämään niin, että kyllä se sika kuitenkin pettää ja jättää jossain vaiheessa, elukka mies kun on! Ettei sitten vain tulisi järkytyksenä ero ja ettei sitten tarvitsisi töistä jäädä pois ajaksi X.

Saakeli menenkin heti tirvasemaan, varmuuden vuoksi!

Mä oon sitä mieltä että se miten paljon ero satuttaa ei ole mitään tekemistä sen kanssa että aavistiko sen vai ei.

 

[tiiru]

Mä oon sitä mieltä että se miten paljon ero satuttaa ei ole mitään tekemistä sen kanssa että aavistiko sen vai ei.

Totta. Sehän se "vitsi" olikin.