Minkälainen ihminen ahdistuu erosta niin pahasti, että on työkyvytön monta viikkoa?

[0+0+0]

ihminen jolta vedetään matto todella sairaasti alta pois, esim näin.
Tavataan <3 tehdään lapsia pari kappaletta seurusteltu 10v--> ostetaan oma talo-> mies remppaa sitä kuntoon -> saa valmiiksi 2kk oston jälkeen -> nainen ilmoittaa et moro oon pettäny sua työkaverini kanssa monta vuotta ja nyt otan lapset messiin, heippa. paas talo myyntiin

 

["vieras"]

Mä oon sitä mieltä että se miten paljon ero satuttaa ei ole mitään tekemistä sen kanssa että aavistiko sen vai ei.

Mä olen kokenut eron, joka tuli täysin puskan takaa ja uskon, että se järkytys oli suurempi, mutta itse surun määrä varmaan aika lailla sama kuin mikä olisi ollut toisenlaisessa erossa. Samaten sen surutyön aloittaminen on erilaista jos on kuukausia tai vuosia tiennyt, että siihen tilanteeseen ollaan menossa.

 

[mieee]

Mun oli pakko lopettaa työt kun ero tuli. Ois ollu vielä vuos työsopimusta jälellä.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27986783]Mä olen kokenut eron, joka tuli täysin puskan takaa ja uskon, että se järkytys oli suurempi, mutta itse surun määrä varmaan aika lailla sama kuin mikä olisi ollut toisenlaisessa erossa. Samaten sen surutyön aloittaminen on erilaista jos on kuukausia tai vuosia tiennyt, että siihen tilanteeseen ollaan menossa.[/QUOTE]

Niin joo, mun olisi pitänyt laitta että sillä ei vältämättä ole mitääntekemistä...mä oon vähän väsynyt että nyt(kään?) ei tule niin järkevää tekstiä.

 

["vieras"]

Jengin mielestä on ok olla poissa työstä viikkokaupalla kun äijä on lähtenyt kävelemään? Voi huhhuh. Ei taida sellasta diagnoosia saada tommoseen vaivaan mikä velvottaisi työnantajaa ainakaan palkanmaksuun ko. ajalta, tai sitten on valehdeltu muita vaivoja lekurissa.
Jos ei ole elämässä muuta sisältöä kuin mies, josta ollaan 100% riippuvaisia kaikissa toiminnoissa, niin kaippa se aika hyvin invalidisoi kun joutuukin yksin pärjäilemään. Sen ymmärrän, mutten sitä että on itsensä päästänyt sellaiseen 'jamaan' missä ei yksin selviä.

Ero vo olla todella kipeä asia, vaikka olisi itse se, joka jättää. Ystäväni oli kaksi viikkoa sairaslomalla saatuaan eroprosessin päätökseen ja hän siis itse halusi ja haki avieroa. Sairausloman syynä oli unettomuus, hän kun ei kyennyt nukkumaan ollenkaan. Työnkuva sellainen ettei virheisiin ole varaa, tai kyse on ihmishengestä, joten todellakin sai sairaslomaa ja olisi saanut pidempäänkin jos olisi ollut tarvis.

Suosittelen sinulle etsimään parisuhteen jolla on jotain merkitystä sinulle, ei vain se että joku sattuu asumaan samassa osoitteessa. Jos asenne parisuhteeseen on tuollainen, ei ole oikeasti voinut kokea rakkautta.

 

["vieras"]

Kaikkein eniten tuntisin niin suurta tuskaa lasten puolesta, että aivan varmuudella tarvitsisin sairaslomaa. Ja jo ihan senkin vuoksi, että joutuisin sen jälkeen YKSIN järjestämään kaiken. Lasten hoitopaikkojen vaihdot, Selvittelyt siitä, pystyisinkö itse lasten kanssa jäämään tähän vielä keskeneräiseen taloon, koululaisen iltapäivähoidot yms.

Tämä aloitushan nyt on ihan sontaa, mutta vastasimpa nyt kuitenkin. Haluan vielä kysyä, että kuinka pitkään olet itse ollut suhteessa(si)? Onko lapsia?

 

["vieras"]

Kyllä se monille tulee ihan järkytyksenä. Aina ei ole mitään ennakkomerkkejä tai sitten toinen ei ole halunnut niitä nähdä. Usein kuulee, miten se jätetty osapuoli oli kuvitellut kaiken olevan ihan hyvin. Tai sitten voi olla herkkä ihminen, joka on tavallaan elänyt toisen kautta.

 

[Rockwood]

Eli pitäisi tässä alkaa elämään niin, että kyllä se sika kuitenkin pettää ja jättää jossain vaiheessa, elukka mies kun on! Ettei sitten vain tulisi järkytyksenä ero ja ettei sitten tarvitsisi töistä jäädä pois ajaksi X.

Saakeli menenkin heti tirvasemaan, varmuuden vuoksi!

 

[SuzieQ.]

[QUOTE="Neiti";27985957]Aina olen työt hoitanut, vaikka olisi mikä kriisi. Läheisen kuolemastakin olen kaksi kertaa kuullut töissä ja silti jatkanut päivän loppuun ja tullut seuraavana päivänä normaalisti töihin. Normaalin elämän jatkaminen auttaa toipumisessa. Jos antaa itsensä vaipua syvyyksiin, ei sieltä pääse pois. Pitää yrittää jatkaa eteenpäin eikä pysähtyä ja vajota.[/QUOTE] Kylläpä kruunusi nyt kimaltaa.:headwall:

 

["Vieras"]

Mielestäni ihan normaali ihminen voi olla eron jälkeen työkyvytön. Ihmiset käsittelevät surunsa eri tavalla, toinen voi paeta työhönsä, toinen menettää työkykynsä kokonaan.

 

["Retu"]

[QUOTE="Neiti";27985957]Aina olen työt hoitanut, vaikka olisi mikä kriisi. Läheisen kuolemastakin olen kaksi kertaa kuullut töissä ja silti jatkanut päivän loppuun ja tullut seuraavana päivänä normaalisti töihin. Normaalin elämän jatkaminen auttaa toipumisessa. Jos antaa itsensä vaipua syvyyksiin, ei sieltä pääse pois. Pitää yrittää jatkaa eteenpäin eikä pysähtyä ja vajota.[/QUOTE]

Mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi muille! Olemme erilaisia!
Surun käsittely on suotavaa, tarpeellista ja normaalia. Kaikki eivät siihen pysty ilman vapaata työstä. Joskus työ on myös luonteeltaan sellaista, että on pakkokin olla lomalla!

 

["juu"]

Olin viikon pois erottuani.

Olisi pitänyt olla enemmänkin.

Olen tunteellinen ja herkkä ihminen. Olen ihminen, joka haluaa käsitellä asiat muutenkin kuin avautumalla Facebookissa ja kavereille ja työkavereille yksityiselämästään.

Erosin vielä idiootista miehestä. Kyllä minua todella hämmästytti, kuinka olin voinut olla tuollaisen kanssa. Ajatukseni olivat sekaisin.

Työni on ihmisten kanssa olemista.

En olisi tarvinnut sairauslomaa, jos olisin toimistossa töissä tms. työssä. Joku muu tarvitsee sellaisessakin tapauksessa.

Se ihminen, joka porskuttaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut, on tunnevammainen ääliö, joka ei osaa käsitellä ja tulee oireilemaan ja myrkyttämään lähipiirinsä epäkypsällä vinkumisella.

 

["vieras"]

Sellainen jolla on jo ennestään mielenterveysongelmia. Tiedän kokemuksesta.