Minkälaiset ihmiset pitävät lautapeleistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Utelias Elli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Utelias Elli

Vieras
Minusta on tylsää pelata lasten kanssa lautapelejä. Aivan äärettömän tylsää.

Lapsena en pelannut koskaan lautapelejä, koska meillä ei ollut niitä. Tai no oli meillä shakki, ei muuta. Sitäkään ei voinut pelata ilman pelikaveria. Silloin musta ois ollut tosi kiva pelata lautapelejä. Pelasin kaverilla Afrikan tähteä ja se oli kivaa.

Olen kuitenkin usein kuullut ja lukenut että ihan aikuisetkin keskenään pelaavat.

Kiinnostaa tietää millaiset ihmiset nauttivat lautapeleistä?Jostain Afrikan tähdestä?
 
Mä. Olen töissä päiväkodissa, ja tykkään todellakin pelata lasten kanssa, ja toki omien lapsienikin kanssa. On hyvä että tuokin perinne pidetään yllä, kaikkien virtuaalipelien maailmassa
 
En mä niin erityisemmin lasten lautapeleistä pidä mutta välillä pelaillaan Kimbleä tms kun lapset niin tykkää :D
Aikuisten kanssa tykkään jossain etkoilla pelata esim. Aliasta tai Rappakaljaa. Tai jotain Trivialia.
 
Minä tykkään pelata lautapelejä aikuisten kesken, mutta en kyllä mitään Afrikan tähteä. Eniten tykkään strategialautapeleistä, esimerkiksi Settlers of Catan ja muut sen tyyliset.

Olen koulutukseltani diplomi-insinööri, ja tiedän tosi paljon diplomi-insinöörejä, jotka tykkää samantyylisistä lautapeleistä kun minä. Eli ehkä tässä ainakin yksi ihmisryhmä vastauksena sun kysymykseen. Mutta varmaan on monen muunkinlaisia lautapelaajia!
 
Juuri puhuimme miehen kanssa tästä asiasta. Voin sanoa, että vihaan lautapelejä. Minusta ne on ihmisen rääkkäämistä. Ihan hirveää puuhaa. Meillä on paljon pelejä ja lapset pelaa niitä, minä en. Muista lapsuudesta joitain Afrikantähtimatseja, jolloin vitutti ihan törkeästi koko peli, samoin Kimpleturnaukset. Mua raivostuttaa se äänikin, joka lähtee siitä noppakuplasta... :D PLOMP.

Onneksi mies sietää pelejä minua paremmin.
 
[QUOTE="vieras";25668774]Juuri puhuimme miehen kanssa tästä asiasta. Voin sanoa, että vihaan lautapelejä. Minusta ne on ihmisen rääkkäämistä. Ihan hirveää puuhaa. Meillä on paljon pelejä ja lapset pelaa niitä, minä en. Muista lapsuudesta joitain Afrikantähtimatseja, jolloin vitutti ihan törkeästi koko peli, samoin Kimpleturnaukset. Mua raivostuttaa se äänikin, joka lähtee siitä noppakuplasta... :D PLOMP.

Onneksi mies sietää pelejä minua paremmin.[/QUOTE]

Laskin meidän lautapelit, 47 kappaletta. Lisäksi on kymmeniä palapelejä ja noin 8 pakkaa korttipelejä.
 
[QUOTE="vieras";25668774]Juuri puhuimme miehen kanssa tästä asiasta. Voin sanoa, että vihaan lautapelejä. Minusta ne on ihmisen rääkkäämistä. Ihan hirveää puuhaa. Meillä on paljon pelejä ja lapset pelaa niitä, minä en. Muista lapsuudesta joitain Afrikantähtimatseja, jolloin vitutti ihan törkeästi koko peli, samoin Kimpleturnaukset. Mua raivostuttaa se äänikin, joka lähtee siitä noppakuplasta... :D PLOMP.

Onneksi mies sietää pelejä minua paremmin.[/QUOTE]

Lapsena olisin niin halunnut pelata. Kaverilla oli nuo 2 peliä, kimble ja afrikan tähti. Minä niin rakastin niitä molempia.

Nykyään suhtaudun noihin peleihin kuten sinä. Hermo hermo, sitä vaaditaan. Jopa enemmän kuin leikkiminen kyllästyttää nuo pelit.

Lapsena olin huono leikkimään. Ei mielikuvitusta. Piirsin paperinukkeja ja niille vaatteita, leikkasin niitä, luin, luin pikkusiskolle, ulkoleikkejä porukalla, mutta en osannut leikkiä roolileikkejä. Nyt nekin sujuvat nii paljon paremmin kuin lautapelit.
 
siis kun edes miettii miten äärettömän hermoja raastavaa on siirrellä jotain nappuloita paskaisessa kodissa... se kysyy hermoa. Ja joo, ei meillä mikään läävä ole, siivoan ihantarpeeksi, joka päivä pari tuntia, eli perussiivooja, mutta aina sitä olisi jotain työtä tehtävänä vaikka miten tekee, lapsiperheessä.
 
Meillä kaveripiiri on sellainen että illanistujaisiin kuuluu pelaaminen, vaikka korttia, Yatzya tai lautapelejä. Mukavaa leikkimielistä kisailua ja toisen/toisten epäonnistuminen aiheuttaa aina ehdottomasti parhaat naurut ja hillitöntä vahingoniloa eli aina kun joku menettää valttikorttinsa, joutuu palaamaan alkuun, menee vararikkoon tai tulee syödyksi. Koko porukka on äärettömän huumorintajuisia ja sanavalmiita ja ennen kaikkea jokainen osaa laittaa/pystyy laittamaan itsensä alttiiksi ja myös nauramaan itselleen makeasti :)
 
[QUOTE="vieras";25668774]Juuri puhuimme miehen kanssa tästä asiasta. Voin sanoa, että vihaan lautapelejä. Minusta ne on ihmisen rääkkäämistä. Ihan hirveää puuhaa. Meillä on paljon pelejä ja lapset pelaa niitä, minä en. Muista lapsuudesta joitain Afrikantähtimatseja, jolloin vitutti ihan törkeästi koko peli, samoin Kimpleturnaukset. Mua raivostuttaa se äänikin, joka lähtee siitä noppakuplasta... :D PLOMP.

Onneksi mies sietää pelejä minua paremmin.[/QUOTE]

:D ihana :D.

Meidän koko perhe pitää lautapeleistä, ja tuiki tavallinen perhe ollaan. Pelataan mielellämme esim. carcassonea, menolippua ja sen tyyppisiä pelejä joissa pääsee itse vaikuttamaan pelin kulkuun, eikä ole kyse pelkästä onnesta. Aivotyöskentelyä, ja lapset ovat oppineet jo pienestä asti pelaamaan reilusti, eli säännöt on kaikille samat. Sen myötä kehittyneet tosi hyviksi pelaajiksi kun ei sääntöjä muutella henkilökohtaisiksi. Ovat myös itse oppineet taktikoimaan ja pelit säilyy mielenkiintoisina. Kaikki osaa myös hävitä :).
 
[QUOTE="vieras";25668781]Lautapelit on kivoja :) Meil on nytkin n. 60 lautapeliä (sis. lasten ja aikuisten pelit). Ihan tavis olen.[/QUOTE]

Mulla on n. 70 lautapeliä eikä yhtään lasta :)
 
Me.

Meillä on lasten/koko perheen pelejä: Afrikan tähti, Muumipeli, muistipelejä, Bandu, Kimble, Uno, Domino, erilaiset korttipelit...

Aikuisille sitten eritavalla kiehtovia lautapelejä, kuten vaikka juuri Carcassone, Risk, Menolippu, 7 Wonders, Bang...

Lisäksi me vielä pelataan miehen kanssa yhdessä ja erikseen tietokoneella rooli- ja strategiapelejä, konsolipelejä xboxilla ja lapsikin on opetettu ajamaan rallia, riekkumaan Kinectin kanssa ja pelaamaan Lego-seikkailupelejä...

No, mulla ainakin on pelihimo ihan geeneissä. Mun vanhempienkin luona aina pelataan joko marjapussia, lupausta, viittäsataa tai rummicubia. :D
 
pelasin kakarana monopolia itseäni vastaan, ja aikuisena olen tehnyt samoin hotellipelin kanssa. kimbleäkin olen paukuttanut stressipäissäni ihan keskenäni. ihanaa puuhaa. sitten taas kun käyn ylikierroksilla, niin muutaman tuhannen palasen peli on omiaan kokoamaan sielun.
 
[QUOTE="vieras";25668808]Rummikub on hyvä, mutta kyllä se sopii myös kouluikäisille.[/QUOTE]

Samaa mieltä! Meillä tosin muksu ei oo vielä eskarissakaan, mutta silti toi on ihan paras koko perheen lautapeli. Tuossa säilyy aikuisellakin mielenkiinto ja kuitenkin lapsi pärjää siinä ihan mainiosti.
 

Yhteistyössä