Minkälaisia muiden 1 v:t ovat?

[minä]

Niin, ois kiva kuulla, miten muilla 1-vuotiaiden vanhemmilla sujuu elämä lapsen kans. Nukkumiset, pukemiset, syönnit, vaipanvaihdot, kaikki mitä tulee mieleen.
Meillä aika vilkas poika 1v. Kaipaa lähes koko ajan seuraa. Jos istahdat alas, tulee kiskomaan kädestä johonkin, aina ei todellakaan saa selvää onko oikeasti mitään "asiaa". Kai on vaan huomannut, että sillai saa ainaki äitin nostamaan ahterinsa Omaa aikaa( tai rauhassa saa olla, istua yhessä kohdassa tms.) on siis vaan tämä päiväunien aika ja joskus kun isänsä sitä järjestää minulle.
Autossa ei ole koskaan tykännyt olla mutta onneksi se on viime aikoina jonkin verran helpottanut. Yleensä huuto alkaa aina, kun laitetaan istuimeen. Muutenkin, jos pitää jaksaa olla paikallaan, täytyy olla koko ajan jotain kiinnostavaa tekemistä. Valitettavasti ne samat vanhat jutut ei riitä viihdykkeeksi, vaan lentävät samantien pois, varsinkin autossa.
Vaunulenkit sujuvat aika hyvin. Yleensä viimeistään loppumatkasta alkaa huuto. No välillä saa sitten kävellä itsekin. Siinä saakin sitten olla tarkkana, ettei syöksy ojaan, kun saattaa yhtäkkiä tehdä täyskäännöksen ja lähteä kokonaan eri suuntaan.
Ulkoilusta tykkää muuten aivan älyttömästi, varsinkin kun saa kiikkua, kiikkua ja vielä kiikkua. Sinne ulos pukeminen onkin sitten aina yhtä taistelua. Poika ei ole tykännyt pukemisesta yhtään sen jälkeen, kun oppi kääntymään n. 3 kk ikäsenä mahalleen. Vaipanvaihtokin on yhtä rimpuilua. Huvikseen en alkais vaihteleen pojalle vaatteita, vaan korkeintaan "pakon" edessä.
Syöminen sujuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Ainakin puolet ajasta on niitä huonoja kausia mutta maito kyllä maistuu. Sitä juo aivan älyttömästi.
Nukkuu yöt tosi hyvin ja yleensä alkaa nykyään nukkumaankin ilman pahempia huutoja. Mistä saa tietenkin olla tosi kiitollinen.
Purkaa tietenkin mielellään kaikki mahdolliset paikat, mihin pääsee, eikä usko kieltoja. Ei yhtään, vaikka uskon, että ymmärtää mitä "ei" tarkoittaa, koska ymmärtää paljon puhetta muutenkin.
Paljonko teidän 1-vuotiaat itkee h/vrk? Tämä kiinnostaa minua siksi, että itsestä tuntuu, että meillä märistään PALJON. Tietenkin vaikuttaa just nuo, että ei tykkää pukemisista, autoilusta ja muutenkin kiukuttelee kaiken maailman tavaroiden perää. Nyt hän on hoksannut imurin. Se on aivan huippu kiinnostava, mutta äidin pitäis imuroida sillä. Muuten on tylsää.
Tämän kirjoitin siksi, että vois olla helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaista, kun itsestä välillä tuntuu, että on niin pää täynnä itkua. Ja yksivuotiaanhan ei pitänyt itkeä enää paljoa mutta meillä poika ainaki itkee tai on ainakin jollain tapaa tyytymätön. Tulee välillä niin tunne, että olen epäonnistunut äitinä, kun poika ei ole tyytyväinen. Yksi syy on ainakin se, että pitäis olla enemmän ihmisiä ympärillä(kotona liian rauhallista), on heti ihan erilainen, kun on enemmän ihmisiä. Ja toisaalta pitäis olla kiinnostavaa tekemistä, ettei olisi tylsää.

 

[ap jatkaa vielä]

tuosta meidän pojasta vielä sen verran, ettei tulisi liian negatiivista kuvaa. osaa siis olla tosi iloinenkin ja ihana vesseli. Nauttii hurjasti, kun saa paljon huomiota, kaikki seuraa, mitä juuri hän tekee. Silloin kyllä naama loistaa =)
Mutta siis jos joku vaan jaksaa kirjotella, mitä muille kuuluu, niin olisi kiva lukea.

 

[hei]

Hei!
Ensinnäkin. Lapset ovat erinlaisia. Meidän esikko on viisi ja puolivuotias (syksyllä eskariin) ja vieläkin välillä ajattelen, että milloinkohan toi itku loppuis! No se oli ehkä vähän liioiteltua, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Esikko oli kanssa aika itkuinen ja mariseva tapaus tuolloin yksivuotiaanakin muistelisin. Liikkuvaa sorittia oli hänkin, mutta enemmän kysymys siitä, että on herkkä ja varautunut luonteeltaan.
Autossa ei meilläkään viihdytty lainkaan mm...

No tähän pikkuveljeen sitten. Täyttää kahden vkon päästä 1v. On sitten erimaata tämä kaveri. Autoilusta puheen ollen: onkohan elämänsä aikana ehkä kaksi kertaa hermostunut autossa. Käytiin nyt huhtikuussa Lapissa ja meiltä matkaa tulee 13 h verran ja matkat meni autossa ok (yövyttiin kyllä välillä).

Vaipanvaihto ja pukeminenkaan eivät ole mitään ongelmajuttuja. Tietysti välillä ulkovaatteiden kanssa maristaan. Esikko huusi aina eikä vaatteita meinannut kertakaikkiaan päälle saada.
Ruoka maistuu erinomaisesti (paitsi nyt kun on nuhassa) Myös se maito. Maitoa juodaan vielä pullosta. Ajattelin tossa muutaman kuukauden päästä laittaa pullot pois. (Esikko oli huono syömään eikä ruokailu edelleenkään ole hänen vahvin lajinsa)

Kova on touhuilemaan ja tuntuu ettei tämä pelkää mitään, kun esikko on aina pelännyt kaikkea uusia juttuja, kovia ääniä yms. Ei vielä kävele. Konttaa ja toki tukea vasten kävelee. Ilman tukeakin seisoo ja luulen, että kävely tulee kyllä ihan kohta. Uskomattoman paljon touhuilee itsekseen ja välillä sitten käy sylissä. Tähän tietysti vaikuttaa paljon kaikki isoveljen ihanat lelut ja tavarat ja isoveljen seura jos nyt kotona sattuu olemaan välillä (aina kavereiden kanssa)Nyt on alkanut olla kova kiipeilemään. Ulkoilla tykkää myös: työntää taaperokärryjä, konttailee joka paikassa ja myös keinuminen tosi hauskaa. Rattaissa istuu mielellään. Taas sarjassamme näitä, että ehkä pari kertaa elämässään niissäkään hermostunut. Esikko hermostui aina tietyn ajan jälkeen rattaissa... Ei myöskään toistaiseksi ole ihan niin kova laatikoiden penkoja kuin esikko oli, mutta uskon että tämä asia on vasta jalostumassa.

Pväunet nukkuu rattaissa ulkona. Kesäksi ehkä siirryn sisänukuttamiseen, kun naapurissa rakennetaan ja lapsia juoksee ja meluaa sitten joka puolella niin ehkä parempi olisi sisällä nukkua ja jos kuuma niin viileämpääkin. Nukkuu nyt pääsääntöisesti yhdet unet (n. 3 h) Välillä lisäksi tirsat aamusta tai iltapuolella. Yöt nukkuu omassa pinniksessä vanhempien huoneessa. Kohta siirretään omaan huoneeseen. Helposti käy illalla nukkumaan. Nukkuu yleensä läpi yön tai sitten käy jonkun kerran peittoa oikomassa.

Meillä siis lapset ainakin olleet aivan erinlaisia. Tämä kakkonen on tälläinen perustyytyväinen ja perusluottavainen ja hänen kanssaan on siinä mielessä ollut helppoa. Mutta on se kyllä myös niin, että esikonkin luonteenpiirteissä on paljon sellaista, mikä taas jossain asioissa on ollut hyvä asia.

 

[Hanskuliini]

Moikkis

Meillä tyttö täyttää lauantaina vuoden. Vielä ei kävellä kuin tuen kanssa mutta merkit ovat sellaiset että ei varmaan kauaa mene. Tyttö on aina ollut tosi rauhallinen luonne ja liikenteessä ollessakin istuskelee useinmiten tyytyväisenä ja seurailee toisten touhuja. Vierastaa paljon vieraita ihmisiä eikä heti lähde esim. hiekkalaatikolla touhuamaan jos siellä on muita lapsia vaan katselee hetken äidin sylistä ennenkuin uskaltaa mukaan.

Syöminen on välillä aivan kamalaa taistelua. Päätä käännellään, syöttärissä vääntelehditään ja kätistään minkä kerkiää. Kokeillaan KAIKKI mahdolliset keinot joilla äiti lopettaisi syöttämisen. Mutta kun huomion vielä esim. kirjaan, syöminenkin sujuu ihan hyvin. Lusikalla osaa jo jotenkuten syödä mutta äidin laiskuuttaan se jää vähemmälle (kun sen jälkeen pitää siivota koko keittiö ja tyttö ).

Vaipanvaihto täysin pelkkää huutamista, makuullaan ei suostuttaisi olemaan yhtään. Pukeminen samoin mutta ulkovaatteet kun pitää laittaa päälle, silloin ei yleensä kätistä koska 99% tiedossa on jotain kivaa. Mutta jos esim. sukat pitää kesken leikin laittaa jalkaan, alkaa järkyttävä kiljunta (meidän neidistä tulee selvästi oopperalaulaja korkeimmalla äänialalla ).

Leikkii aika paljon itsekseen ja suloisesta pömppömaha pystyssä istuu ja tuhisee. Nyt suosikkina on ruokapurkkien kannet joita voi laittaa pussiin tai pinota päällekäin. Uskoo hyvin kun kieltää mutta kaukosäätimet ovat ainoa joissa kielto ei mene perille. Jos menee ja ottaa kädestä pois, alkaa jumalaton protestointi. Meillä on lähes kaikki laatikot sellaisia jotka tyttö saa tyhjentää mutta sitten muutama jotka on kiellettyjä. Vaikka niissä ei mitään vaarallista olekaan, ihan jo vain sen takia ettei kaikki ole sallittua. Ja näistä myös hän pysyy erossa.

Nukkumaan mennään siinä klo 20 ja yleensä nukahtaa vellipullolle. Jos ei, hetken kitinän jälkeen alkaa höpöttää yksikseen ja sammuu milloin mihinkin asentoon. Nukkuu yleensä koko yön heräämättä ja herää klo 07-07.30. Yhdet päikkärit otetaan siinä 11-12 välillä ja kestää puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Riippuen ihan kehityskaudesta ja siitä, millaisia päiväunia aikaisemmin sillä viikolla on otettu.

Automatkoista tykkää kun hankittiin turvaistuin josta näkee paremmin. Tykkää ihan mielettömästi olla ulkona ja hiekkalaatikolla ja muutenkin liikkeellä. Toinen koti onkin läheinen kauppakeskus jossa kerran-pari viikossa vieraillaan.

Kun kirjoitit tuosta kätinästä että tuntuu että sitä on paljon, mulla on ihan sama. Ja kaverini, jolla on kaksi lasta, totesi että se on "kamalaa" aikaa kun lapsi ei osaa vielä kunnolla ilmaista itseään. Eli kun on jano tms kätistään eikä osata sanoa. Mutta näitä lukuunottamatta tyttö on kuin päivänpaiste ja alkanut enemmän ja enemmän selittää kätisemisen sijaan. Uusimpina juttuina on maitopullon antaminen kun on lopettanut juomisen sekä tutin luovuttaminen kun sitä pyytää

 

[Minä ap]

Aivan tuli kyyneleet silmiin kun luin tuota kirjotusta, jossa verrattiin esikoista ja nuorempaa, miten erilaisia ne on. Tuo esikoinen kuulosti ihan meidän pojalta (meillä poika myös pelkää kovia ääniä, jotenkin tosi herkkä luontoinen muutenkin). Välillä itse jaksan loistavasti pojan kans mutta toisinaan tulee näitä päiviä, että ei jaksais enää yhtään. Meille syntyy kohta toinen ja minusta tuntuu, että en jaksais toista samanlaista mutta eiköhän sitä taas jostain voimia saa, kun niitä tarvitaan. Toisaalta ei aina jaksa uskoa, että meille kovin helppokaan voisi syntyä. Mutta jos syntyy edes helpompi, niin kyllä varmasti osaa ainakin arvostaa sitä, että on helpompi.
Varmaan tämä ikä onkin lapsella yksi vilkkaimmista ja just se että ei osaa kunnolla ilmaista itseään ja toisaalta ei ymmärrä, vaikka kuinka selittää, miksi jotain asiaa ei voida/saa nyt tehdä.

 

[Neiti kesäheinä]

Itse olen ainakin yrittänyt nyt tämän marisijan kanssa käydä mahdollisimman paljon kaikkialla koska selvästi kyllästyy kotonakin samoihin leluihin ja ympäristöön. Juuri tänään oli mummillaan hoidossa ja kuulemma ulkona tykkäsi ihan älyttömästi katsella ja tutkia käpyjä ja työnnellä kärryjään eikä millään olisi tullut sisälle. Musta tuntuu että kova marinakin saattaa olla tavallaan vastinetta aikuisen turhautumiselle kun joutuu olemaan neljän seinän sisällä. Ja meillä muuten tuohon pukemiseen auttoi se, kun aina pukemisen yhteydessä alan innostuneella äänellä kertoa mihin ollaan menossa.

Tsemppiä! :flower: