Minkälaisia perheenjäseniä muilla on?

[Suzyanne]

Hyytis, mikä sun horoskooppi on?

Olisko kaksonen? =)

 

[harmaana]

Hyytis, mikä sun horoskooppi on?

Olisko kaksonen? =)

Tai kalat? ( vahva arvaus- tunnistan itseni )

 

[Suzyanne]

Hyytis, mikä sun horoskooppi on?

Olisko kaksonen? =)

Tai kalat? ( vahva arvaus- tunnistan itseni )

Kaloja muuten ajattelin toisena vaihtoehtona, niissä on jonkin verran samaa, ainakin tuo voimakas kaksijakoisuus- kaksi eri persoonaa-minkä olin tunnistavinani. Ja muitakin juttuja itsestäni. Kaksosia silti veikkaan, koska kaksonen on usein puheliaampi kuin kalat. =)

 

[Tsirpukka]

Kyl oot hyytis vahva immeinen :hug: ,mie oon se meijän suvun musta lammas varmaan :ashamed: ,kaks isosiskoa on niin tekopyhiä jotenkin,valitettavasti...
Hammasta purren ja piätä seinään takoen etiäpäin ja mie oon kaksonen horoskoopissa...Jokapaikan-höylä,aina äänessä...

 

[Suzyanne]

mie oon kaksonen horoskoopissa...Jokapaikan-höylä,aina äänessä...

Sama täällä. B)

 

[hyytikyppynen]

Hyytis, mikä sun horoskooppi on?

Ai miksi?

 

[hyytikyppynen]

Mun sisarukset pitää mua kovana ja varmaan jollain tapaa kylmänä tyyppinä. Ne ei ikinä uskois, et mä käyn terapiassa ja mäkään en sitä osaa heille kertoo, ehkä mä ajattelen et se on mun asia. Ne aina puhuu, et vaik tulis mitä, ni yks on varmaa: mä pärjään. Mutta löydän itestäni paljon samaa ton sun pohdinnan kanssa: "..kaikista heikoimmalla mielenterveydellä varustettu tyyppi."

Mä vaan oon oppinu ajattelee niin, et mä pärjään. Pakkohan mun on.

Mut on se aika inhottavaakin kun kaikki pitää niin vahvana ym niin tulee sellainen olo et ei saa ikinä 'murtua', pitäs olla aina se joka kestää ja johon muut voi tukeutua...sitä rupee sitten ite pitämään kaiken paskan sisällään ja peittelemään heikkouksiaan.

Sehän minun ongelma on ollu vuosia, sillä erotuksella, etten vaan yksinkertasesti tajunnu esim sitä että avioliitossa mies ei ole joku hemmetin valtias joka saa vaimolle tehä mitä vaan. Ja sitte kuitenki samaan aikaan keräsin kavereita ympärille joita ukot hakkas ja lohutin niitä ja pidin palopuheita kuinka ei saa lyyä ym. Mut ite en tajunnu ees että hemmetti mulla on sama, ellei pahempiki tilanne.
Vielä nykyäänki mie otan herkästi auttajan roolin ja painan villasella omat ongelmat. Ja se on iso miinus minun persoonassa, että olen liian halukas auttaan muita ennen ko itteäni. Sitte sitä kasana tuhkaa miettii että mitä jos ois taas hoksannu ajoissa omatki olot eikä vain keskittyny muihin... Mut kai sitä joskus oppii.

Nii'i... Mussa tuntuu olevan paljon samaa.

Tuo on hyvä asia, että pystyy ajattelemaan ja arvioimaan käytöstään ja tekemisiään noin, ettei vain paina menemään samaa kaavaa vuodesta toiseen. Esim. jos sulla on taipumus yrittää auttaa ihmisiä omalla kustannuksella, olet tajunnut asian ja korjannut käyttäytymistäsi etkä vaikka ottanut aina uuden autettavan ja 'pelastettavan' juopponistiretkun jälkeen uutta samanmoista.

Nykyinen mies mulla on sellanen joka ei juo oikeastaan koskaan. Jos juo niin pari paukkua, harvoin kunnon kännejä. Ja jos on kännissä, on nätisti. Ihan toista maata mitä ex-ukko. Ja tiäkkö, sillon ko meillä oli tutustuminen menossa, mie olin niin vastahankaan. Kuvittelin jotenki että siitä paljastuu samanlainen paska mitä exästä. Noh, eipä tuo minua hakkaa vieläkkään, ei painosta eikä alista. Päinvastoin, kannustaa, nostaa ylöspäin jos kompastun, rakastaa varmasti ehdoitta koko sydämestään. :heart: Enkä mie exänkään matkaan lähteny sillä perusteella että se ois ollu joku autettava. Olin typerä teinityttö, kuvittelin että se on jotenki upea ja mahtava, tietenki ko kaupunkilaisjäbä, vähän vanhempi ja kokenu. Ihailua se oli. Häitten jälkeen olin jo niin muokattu sen omaksi kullannupuksi etten ees tajunnu missä mennään vikaan.
Mut ammatikseni olen nuita juopponistejä hoitanu myös, lähinnä sillä voimalla että ne avautuu mulle, saman kokeneelle niin helposti. Pystyn auttaan niitä koska tiän tasan tarkkaan mistä kyse. Mut onneksi erotan työn ja yksityiselämän hyvin, mulla mennee tarkka raja siinä. Ja kotia en töitä ole vieny ikinä. Ko töistä olen lähteny, olen vaihtanu vaihetta ja unohtanu. Ja töihin mennessä taas työvaihe päälle, kotiasiat unohtuu. Töissä olen ollu työntekijä, en henkilökohtanen mie. En tiä osasinko selittää... Mut kuitenki, olen aina osannu rajata tuollaset jutut.

 

[hyytikyppynen]

Kyl oot hyytis vahva immeinen :hug: ,mie oon se meijän suvun musta lammas varmaan :ashamed: ,kaks isosiskoa on niin tekopyhiä jotenkin,valitettavasti...
Hammasta purren ja piätä seinään takoen etiäpäin ja mie oon kaksonen horoskoopissa...Jokapaikan-höylä,aina äänessä...

Mut mieti, sie oot luultavasti teistä se miellyttävin tyyppi. Ja eikö ois kiva tietää mitä ne sinusta ajattelee Mie harmi vaan olen saanu sen kuulla mitä minusta sisarukset ajattelee... :xmas:

 

[Suzyanne]

Kyl oot hyytis vahva immeinen :hug: ,mie oon se meijän suvun musta lammas varmaan :ashamed: ,kaks isosiskoa on niin tekopyhiä jotenkin,valitettavasti...
Hammasta purren ja piätä seinään takoen etiäpäin ja mie oon kaksonen horoskoopissa...Jokapaikan-höylä,aina äänessä...

Mut mieti, sie oot luultavasti teistä se miellyttävin tyyppi. Ja eikö ois kiva tietää mitä ne sinusta ajattelee Mie harmi vaan olen saanu sen kuulla mitä minusta sisarukset ajattelee... :xmas:

Et kertonut oletko kaksonen tai kalat?

 

[kiinnostaa]

ehkä niinpäin, että se yksi musta lammas on omasta ja muiden mielestä musta lammas. (En ole onneksi minä, sen verran rankalta on touhu näyttänyt ulkoapäin katsoessa).
ELI Siis meidän suvussa kyllä kaikki pitää sitä yhtä ja samaa ihmistä mustana lampaana, voisin olla tästä vaikka ihan varma.
Täytyypä kysyä tuolta meidän suvun mustalampaalta noista rutiineista. Eli että onkohan sillekin nuo rutiinit tärkeät.
Olisin mielelläni kuullut ap. ltä, enemmänkin noista rutiineista - eli tykkäätkö todellakin rutiineista, ja minkä tyyppisistä eniten. Jos olisit yksitoikkoisessa työssä, pystyisitkö kuvittelemaan että tykkäisit siitä aina vaan, vuosikausia. Esimerkiksi ?

 

[Rokkaava KyborgiKarpalo]

no kerrotaan ny sit.
Mä oon aina ollu se kiltti joka ei koskaan sano ei, ei edes kiusaajille. En oo ikin polttanu tupakkaa, alkoholia aloin käyttää ekan jätkäkaverin myötä joka sit tietty käytti hyväks ja mitä lie muuta ku olin nii kiltti ja huono itsetunto. Töitä tai jotain siihen verrattavaa oon tehny 16-vuotiaasta. oon ujo ja arka vieraassa seurassa mut sit tutussa seurassa tosi puhelias ja pidän siitä et on paljon ihmisiä ympärillä. Mun on vaikee olla ihan vaan aloillaan ja oon huono saattaa asioita loppuun. annan lupauksia joita en pidä, en ilkeyttäni vaan koska olen saamaton ja huonomuistinen. Sit kuitenki muistan jonku puolitutun lapsen syntymäkellonajan. ...no voisin kirjoittaa romaanin koska oon niin monimutkanen tapaus.

veli: ei oo kauheesti töitä tehny, mielenterveysongelmia meidän isän takia. Tosi hyvä huumorintaju ja aika rohkea loppujen lopuks. alkoholiongelma. uskovainen. edellytyksiä olis ollu moneen, piirteli lapsena taloja ja aina sanoin et arkkitehdiks vois ruveta, mut ei jaksanu opiskella mitää.

isä: alkoholisti, uhkaili itsemurhalla mut uhkailuks vaa jäi/jää. Kiero ja epäluotettava. hänen lapsissaan ei oo mitään vikaa. hänen älykkyysosamäärä on vähintäänki 200 ja valokuvamuisti jne... nii varmaa... keksii juttuja nii paljo ettei kukaa tiijä millon se puhuu totta ja millon ei. pettäjä.

äiti: kiltti, hiljainen, arka. alistuja. ei polta ei juo. uskis. ei halua puhua nuoruudestaan. vanhanaikainen kaavoihinkangistunut.