Minkälaisia teidän kultaisetnoutajat on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jotenkin mä vaan kuvittelin saavani kiltin ja tottelevaisen koiran. Semmoisen jonka kanssa voi lenkkeillä ilman hihnaa, joka tulee kutsusta luokse, joka ei hypi pöydille eikä vieraita vasten, joka on perheenjäsen ja ihana, lempeä turrikka.
Tuo ei ole sitä.

Ymmärtäisin saaneeni nykyisenlaisen koiran, jos luonnekuvaus olisi ollut toisenlainen. Mutta tämän piti soveltua ensimmäiseksi koiraksi, tämän piti olla helppo koulutettava, tämän piti olla avoin ja rohkea -vaan kun ei ollut. No, oma vika tietysti kun en koiranottamisesta sen enempää silloin tiennyt.

Mä vaan oon jotenkin pettynyt koko koiraan, koko tilanteeseen. Siihen, että pitää olla ammattikasvattaja ennenkuin saa sellaisen koiran jonka kanssa on stressitöntä elää.
 
[QUOTE="aapee";27867904]Jotenkin mä vaan kuvittelin saavani kiltin ja tottelevaisen koiran. Semmoisen jonka kanssa voi lenkkeillä ilman hihnaa, joka tulee kutsusta luokse, joka ei hypi pöydille eikä vieraita vasten, joka on perheenjäsen ja ihana, lempeä turrikka.
Tuo ei ole sitä.

Ymmärtäisin saaneeni nykyisenlaisen koiran, jos luonnekuvaus olisi ollut toisenlainen. Mutta tämän piti soveltua ensimmäiseksi koiraksi, tämän piti olla helppo koulutettava, tämän piti olla avoin ja rohkea -vaan kun ei ollut. No, oma vika tietysti kun en koiranottamisesta sen enempää silloin tiennyt.

Mä vaan oon jotenkin pettynyt koko koiraan, koko tilanteeseen. Siihen, että pitää olla ammattikasvattaja ennenkuin saa sellaisen koiran jonka kanssa on stressitöntä elää.[/QUOTE]

Kiltin ja tottelevaisen koiran tosiaankin saa kouluttamalla se koira tottelevaiseksi, ei koira syntyjään välttämättä pysy hienosti vierellä lenkeillä tai opi helposti edes niitä peruskäskyjä. Työtä se vaatii ja pitkää pinnaa, jatkuvaa koulutusta.
Ehkä olen hieman jäävi mitään vastailemaan, kun meille sattui erittäin miellyttämishaluinen ja innokas oppimaan saksanpaimenkoira. Sen koulutus on yhtä juhlaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;27867930:
Kiltin ja tottelevaisen koiran tosiaankin saa kouluttamalla se koira tottelevaiseksi, ei koira syntyjään välttämättä pysy hienosti vierellä lenkeillä tai opi helposti edes niitä peruskäskyjä. Työtä se vaatii ja pitkää pinnaa, jatkuvaa koulutusta.
Ehkä olen hieman jäävi mitään vastailemaan, kun meille sattui erittäin miellyttämishaluinen ja innokas oppimaan saksanpaimenkoira. Sen koulutus on yhtä juhlaa.

Mä alan kyllästymään tähän jankuttamiseen, mutta kun mä koulutin tuota koiraa! Kaikki nämä vuodet mitä se on elänyt, olen jatkuvasti pyrkinyt kouluttamaan tuota. Lopputulos on tämä mikä on.
Eikö kukaan vaivaudu lukemaan mun viestejä vai mitä täällä tapahtuu?

Ja voisiko joku kertoa sitten että onko kultaisennoutajan luonteenmukaista pelätä kotiin saapuvia vieraita ihmisiä? Käyttäytyy näitä kohtaan uhkaavasti, vetää hännän koipien väliin, pakenee jos vieras ihminen kotipihalla lähestyy. Mitenköhän koiraa olisi sitten pitänyt kouluttaa, jos kerran se ei ollut oikein tehty mitä olen tehnyt? Ongelmaa ei esiinny missään muualla kuin kotona.

Anteeks hermostuminen, mutta kun mua alkaa tympäisemään tuo argumentti etten mä ole kouluttanut tuota. Se ei ole totta.
 
Pelkkaa koulutuksen puutetta noi ap:n koiraongelmat. Siitä tossukasta kaikkienkaverikoirastakin saa ongelmakoiran hyvin helposti.

Niin just.

Ihan huvikseni olen täällä valehdellut silmät ja korvat täyteen. Ihan oikeasti en ole tehnyt yhtään mitään koiraa opettaakseni, en edes sisäsiistiksi ole HALUNNUT sitä saada.

Kiitos mut nyt mulle riittää. Poistun ketjusta ja palstalta. Oli virhe tulla tänne.
 
[QUOTE="aapee";27867904]Jotenkin mä vaan kuvittelin saavani kiltin ja tottelevaisen koiran. Semmoisen jonka kanssa voi lenkkeillä ilman hihnaa, joka tulee kutsusta luokse, joka ei hypi pöydille eikä vieraita vasten, joka on perheenjäsen ja ihana, lempeä turrikka.
Tuo ei ole sitä.

Ymmärtäisin saaneeni nykyisenlaisen koiran, jos luonnekuvaus olisi ollut toisenlainen. Mutta tämän piti soveltua ensimmäiseksi koiraksi, tämän piti olla helppo koulutettava, tämän piti olla avoin ja rohkea -vaan kun ei ollut. No, oma vika tietysti kun en koiranottamisesta sen enempää silloin tiennyt.

Mä vaan oon jotenkin pettynyt koko koiraan, koko tilanteeseen. Siihen, että pitää olla ammattikasvattaja ennenkuin saa sellaisen koiran jonka kanssa on stressitöntä elää.[/QUOTE]

Ammattikasvattaja ei tarvitse olla. Aloittelijakin kelpaa oikein mainiosti, kunhan ymmärtää että mitään ei tapahdu ilman työtä. Ja jotkut koirat vaativat sitä enemmän kuin toiset, ja täysin rodusta huolimatta!!

Niin tyypillinen aloittelijavirhe; Otin kivan kiltin turrikan jota voi pitää vapaana ja sitä ja sitä ja sitä... Mitä helkattia, pitääkö munkin tehdä jotain sen asian eteen??!! :O


:headwall:
 
[QUOTE="aapee";27867952]Mä alan kyllästymään tähän jankuttamiseen, mutta kun mä koulutin tuota koiraa! Kaikki nämä vuodet mitä se on elänyt, olen jatkuvasti pyrkinyt kouluttamaan tuota. Lopputulos on tämä mikä on.
Eikö kukaan vaivaudu lukemaan mun viestejä vai mitä täällä tapahtuu?

Ja voisiko joku kertoa sitten että onko kultaisennoutajan luonteenmukaista pelätä kotiin saapuvia vieraita ihmisiä? Käyttäytyy näitä kohtaan uhkaavasti, vetää hännän koipien väliin, pakenee jos vieras ihminen kotipihalla lähestyy. Mitenköhän koiraa olisi sitten pitänyt kouluttaa, jos kerran se ei ollut oikein tehty mitä olen tehnyt? Ongelmaa ei esiinny missään muualla kuin kotona.

Anteeks hermostuminen, mutta kun mua alkaa tympäisemään tuo argumentti etten mä ole kouluttanut tuota. Se ei ole totta.[/QUOTE]

Et ole kouluttanut oikein ja intenisiivisesti ja ammattilaisen ohjauksessa. On koirakouluja joissa voidaan keskittyä vaikka ihan vain siihen teidän koiraa ja sen ongelmiin, ja niihin teidän ongelmiin siinä että koira ei teitä tottele.
 
[QUOTE="aapee";27867952]Mä alan kyllästymään tähän jankuttamiseen, mutta kun mä koulutin tuota koiraa! Kaikki nämä vuodet mitä se on elänyt, olen jatkuvasti pyrkinyt kouluttamaan tuota. Lopputulos on tämä mikä on.
Eikö kukaan vaivaudu lukemaan mun viestejä vai mitä täällä tapahtuu?

Ja voisiko joku kertoa sitten että onko kultaisennoutajan luonteenmukaista pelätä kotiin saapuvia vieraita ihmisiä? Käyttäytyy näitä kohtaan uhkaavasti, vetää hännän koipien väliin, pakenee jos vieras ihminen kotipihalla lähestyy. Mitenköhän koiraa olisi sitten pitänyt kouluttaa, jos kerran se ei ollut oikein tehty mitä olen tehnyt? Ongelmaa ei esiinny missään muualla kuin kotona.

Anteeks hermostuminen, mutta kun mua alkaa tympäisemään tuo argumentti etten mä ole kouluttanut tuota. Se ei ole totta.[/QUOTE]

No lukaisin pikaisesti ketjun ja tartuin tuohon viestiin jossa haaveilit tottelevaisesta ja kiltistä koirasta, siihen vastasin mitä vastasin.
Tuohon, miten koira käyttäytyy vieraita kohtaan tulee mieleen vain, että mitä on tapahtunut jossakin välissä että koira on alkanut noin käyttäytymään. Onko se huomattu heti ja mitä on tehty käytöksen muuttamiseksi?
 
Teillä ei ole mitään valtaa koiraa kohtaa, se yirttää koko ajan alistaa teitä, esin. nylkyttämällä lapsia. Se kokee että sen pitää ottaa vastuuta (koska te ette annan sille sitä tietoa että se on turvassa ja te päätätte ja ohjaatte koiraa (koira on laumaeläin joka tarvitsee johtajan ja vain harvasta koirasta on siihen, luojan kiitos teidän koirasta ei siihen ole koska te olisitte TODELLA vaikeuksissa jos se olisi jo johtajuuden kokonaan ottanut)) ja tehdä päätöksiä mutta se ei oikein uskalla, siksi se on epävarma ja pelokas ja tekee vääriä valintoja.

Te ette ole nähtävästi kouluttanut koiraa pois siitä käytöksestä,ettekä ole vahvistaneet johtajuutta, siksi koira stressaa edelleen, eikä käyttäydy ollenkaan niin kuin pitäisi. Koiralla ei ole mahdollisuutta olla se kiva koira koska koira ei voi luottaa siihen etä te pidätte siitä huolta (että johtaja pitää huolta).

Hermostuneisuus on tokin joillain koirilla sisäistäkin mutta hyvin usein se on reagointia ulkoisiin asioihin.
 
Ite otin nuorena saksarin pennun ns. pentutehtaasta, mutta en sitä silloin tajunnut. Kasvattajalla oli hirveesti pentuja jossain navetassa, tosin meidän pentu oli sisällä talossa meidän sitä hakiessa. Se vaan oli niin ihana, että ei tajuttu, että ei kannata sellaisestaa paikasta ottaa. Luin kaikki koirankoulutus-kirjat ja kävin koulutuksissa sen kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Luonnevikanen kun oli, lopetimme koiran muutaman vuoden jälkeen, kun sitä ei olis voinut ottaa mukaan kaupunkiin, kun muutimme.
 
Ja VAIKKA teidän ongelmat johtuisivatkin siitä että pennun alussa on ollut jotain ongelmia niin eihän se muuta sitä tilannetta että teidän on tultava koiran kanssa toimeen ja koira on koulutettava (ammattilaisen voimin) tomimaan.

Vai mitä te meinasitte tehdä jos täältä olisikin tullut vastaus että joo, kasvattajassa on vika??

Miten se mistä ne ongelmat johtuvat muuttavat sitä lopputulosta että koiran kanssa on jotenkin elettävä loppuun asti?
 
En yhtään ihmettele että aloittajalla paloi hermo kiinni kun täällä täydelliset ihmiset hyökkää kimppuun täysin edes lukematta mitä aloittaja kirjoittaa.

Ja mä ainakin ymmärrän aloittajan pointin siitä, että jos koira olisi alunperin otettu hyväluonteisista ja rauhallisista vanhemmista niin koulutuskin olisi voinut tuottaa ihan toisenlaisen lopputuloksen kuin mitä se on nyt tehnyt. Ihan turhaa teilata aloittajaa, kun ainakin omien sanojensa mukaan on tehnyt koiran eteen paljon enemmän kuin keskivertofifin omistaja.


Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;27868055:
No mä ainakin jo kerran olen kysynyt, että MITEN sä olet sitä kouluttanut?
:snotty:

Metodejakin pitää joskus vaihtaa, jos tuntuu että koulutus ei tehoa.

Koiran voi myös lopettaa tai myydä pois jos sen kanssa ei jaksa.



[QUOTE="aapee";27867365] Koiramme elää tuommoisena elämänsä loppuun saakka, en sitä poiskaan anna vaikka se ei olekaan ollenkaan sellainen koira, jonka olisin halunnut. [/QUOTE]
 
Ei sitä kasvattajaakaan kaikesta voi syyttää. Ystävälläni on koira, jota pidettiin pahoin pentuna, oli ns. ongelmakoira. Siinä jos missä olisi voitu syyttää kasvattajaa, mutta silti ystäväni on saanut tuosta koirasta tosi upean lemmikin. Jospa se koirasi oikeasti on joku adhd ja sen kanssa on vaan opittava elämään.
 
Ei sitä kasvattajaakaan kaikesta voi syyttää. Ystävälläni on koira, jota pidettiin pahoin pentuna, oli ns. ongelmakoira. Siinä jos missä olisi voitu syyttää kasvattajaa, mutta silti ystäväni on saanut tuosta koirasta tosi upean lemmikin. Jospa se koirasi oikeasti on joku adhd ja sen kanssa on vaan opittava elämään.

Meidän koira on ns katukoira' eli pelastettu ja elänyt muutaman kuukauden koiratarhassa, siitä oli mainintaa että pelkää miehiä ja saattaa käyttäytyä uhkaavasti. Meille tultuaan puolivuotiaana ei noista käytöshäiriöistä ole näkynyt merkkiäkään koskaan.(tai no, se väistelee pipopäisiä isoja miehiä joskus vähän peloissaan)
Missään en ole noin kilttiä ja helposti oppivaa sakemannia nähnyt.:heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Birgitte
Kuulostaa johtajuusongelmalta. Korvat ei ole päässä, koska koira kokee ettei sen tarvitse sua kuunnella. Tai toimii niinkuin parhaaksi näkee siinä tilanteessa. Esim. tilanteessa jossa humalainen tuli teidän pihalle ja koira meni sinun taakse -> koira teki oikein. Sun olisi pitänyt koiran silmissä olla se pomo johon se luottaa ja häätää tuo outo ihminen pois lauman luota.

Suosittelen PEVI-koulutusta, etsi käsiisi pevi-kouluttaja, hän arvioi koirasi jonka jälkeen hän näyttää sinulle toimintatavat. Vie yleensä 3-10 koulutuskertaa. Sitä ootellessa käyttöön perushuomioimattomuus (koko perhe!), jos korvat aukeis päästä. Sen enempää en oikein osaa neuvoa, koska pevi koulutuksessa ammattitaitoinen ohjaaja on kaiken a ja o. Me saimme tuloksia jo viikossa. Suosittelen koiraneuvola.fi foorumia näin alkuun...
 
Tuohon koiran arkuuteen ja pelokkuuteen. Onko koira sosiaalistettu pentuna?

Miten?

Entä oliko käskyjen oppiminen koiralla helppoa vai haasteellista? Mitkä käskyt osaa?
 
[QUOTE="aapee";27867904]Jotenkin mä vaan kuvittelin saavani kiltin ja tottelevaisen koiran. Semmoisen jonka kanssa voi lenkkeillä ilman hihnaa, joka tulee kutsusta luokse, joka ei hypi pöydille eikä vieraita vasten, joka on perheenjäsen ja ihana, lempeä turrikka.
Tuo ei ole sitä.

Ymmärtäisin saaneeni nykyisenlaisen koiran, jos luonnekuvaus olisi ollut toisenlainen. Mutta tämän piti soveltua ensimmäiseksi koiraksi, tämän piti olla helppo koulutettava, tämän piti olla avoin ja rohkea -vaan kun ei ollut. No, oma vika tietysti kun en koiranottamisesta sen enempää silloin tiennyt.

Mä vaan oon jotenkin pettynyt koko koiraan, koko tilanteeseen. Siihen, että pitää olla ammattikasvattaja ennenkuin saa sellaisen koiran jonka kanssa on stressitöntä elää.[/QUOTE]

Sulla on ollut vähän ruusunpunaiset kuvitelmat. Koiratkin ovat yksilöitä ja eivät välttämättä vastaa rodun luonnekuvausta.
 
Vähän kyllä tuntuis, että on tuon koiran hermorakenteessakin pakko olla jotain vikaa. Meillä on kultsu kasvanut tossa kuin rikkaruoho, melkein omillaan, ja täysin paikkansa tietävä, yhteiskuntakelpoinen ja kiva koira siitä on kasvanut (meistä huolimatta!) Eli kyllä todella paljon vähemmälläkin työllä kultaisesta voi saada kelpo koiran, jos ei ihan hirveän huono tuuri ole.
 

Yhteistyössä