Minne häämatkalle 2-vuotiaan kanssa?

[umbrella-]

Eikö järjesty hoitajaa vai miksi ihmeessä haluatte ottaa 2v mukaan häämatkalle?

Ei haluta jättää hoitoon noin pientä. Häämatka se on nimeltään, mutta siis halutaan perheen kanssa etelään häidemme kunniaksi. Aivan hyvin voidaan matkustaa lapsen kanssa.

No ei se mikään häämatka ole, kun lapsen otatte mukaan. Teettekö kunnollisen häämatkan sitten joskus myöhemmin vai?

Täh? Mikä matka se sellainen on, että noin pieni jää kotiin ja koko loma menee ikävöidessä lasta?

 

[Greippi]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Oi, on se kuitenkin ihan eri asia kuin olla kotona.
Oma poika muistelee ainakin kerran viikossa joulukuista Kanarian matkaa, kun sai olla paljain jaloin ja uida niin paljon kuin halusi.
Ja oltiin ihan pellossa siellä: poika sai nameja ja jätskiä eikä me vanhemmatkaan stressattu turhista aikatauluista, siivoamisista ja muista.
Kokeile: huomaat kyllä eron.

 

[LisaMarie]

Greipin ja Martan jutuista tuli mieleeni:
Mekin sitten jätettiin lapset viikoksi mammalle suunnilleen 4 ja 5 vuotiaana ja lähdettiin ihan kahdestaan lomalle. Se loma me käytettiin siitä riitelemiseen, kumman syy on, ettei lapset ole mukana ja nähtiin vaan asioita, jotka olis ihana näyttää lapsille

Hauskaa. Me ollaan miehen kanssa kerran vuodessa reissussa se pari-kolme yötä ilman poikaa ja kyllä on orpo olo molemmilla, vaikka mielellään kahdestaan reissataankin. Voin kuvitella tuon tilanteen ; )

Toi oli joku sellanen "näin kuuluu tehdä, parisuhdetta kuuluu hoitaa"-juttu, mitä ei ollu tarpeeksi ajateltu. Kyllä me sittemmin ollaan reissattu ilman lapsiakin ja lapset on reissannu isovanhempien kanssa, mutta toi meni jotenkin metsään koko juttu. Ei oltu oikein ajateltu sitä loppuun.
Mä aloin itkeä jo lentokentällä, kun näin lapsia pienten reppujensa kanssa.

Eka laivamatkakin esikoisen jälkeen oli kyllä melko huvittava. Se oli jolku seminaari reisu ja mä soitin joka tauolta kotiin, onko kaikki hyvin. Lopulta mies kysyi, että ajattelinko mä uida kotiin, jos kotona on ongelmia...Lopetin sen soittelun sit...

 

[vieras]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Eihän se sitten mitään arkea enää ole vaan loma?! Arki on sitä arkipäivää, kun ollaan kotona ja toinen tai molemmat vanhemmat ovat töissä. Rutiinit lasten kanssa ovat aina ja kaikkialla, mutta ei niiden noudattaminen tarkoita sitä, että aina olisi arki. Vai onko sinun mielestäsi koko pikkulapsiaika pelkkää arkea, jonka toivot pian loppuvan?

 

[LisaMarie]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Oi, on se kuitenkin ihan eri asia kuin olla kotona.
Oma poika muistelee ainakin kerran viikossa joulukuista Kanarian matkaa, kun sai olla paljain jaloin ja uida niin paljon kuin halusi.
Ja oltiin ihan pellossa siellä: poika sai nameja ja jätskiä eikä me vanhemmatkaan stressattu turhista aikatauluista, siivoamisista ja muista.
Kokeile: huomaat kyllä eron.

Yhdyn täysillä Greipin sanoihin!
Lapsen kanssa sitäpaitsi tutukin paikat lähellä näyttää ihan erilaisilta, siis jo joku pikkuloma, viikonlopun hotellimatka lähikaupunkiin!
Se myös lujittaa lapsen tunnetta perheeseen kuulumisesta. Meidän esikoinen puhuu 2-kuisena tekemästään matkasta aivan kuin muistaisi siitä jotain ja katselee kuvia kun hän oli "isin kanssa matkalla". Asdia on tärkeä lapselle, vaikka siitä ei ole mitään muistikuvaa, vain valokuvat.

 

[Greippi]

Greipin ja Martan jutuista tuli mieleeni:
Mekin sitten jätettiin lapset viikoksi mammalle suunnilleen 4 ja 5 vuotiaana ja lähdettiin ihan kahdestaan lomalle. Se loma me käytettiin siitä riitelemiseen, kumman syy on, ettei lapset ole mukana ja nähtiin vaan asioita, jotka olis ihana näyttää lapsille

Hauskaa. Me ollaan miehen kanssa kerran vuodessa reissussa se pari-kolme yötä ilman poikaa ja kyllä on orpo olo molemmilla, vaikka mielellään kahdestaan reissataankin. Voin kuvitella tuon tilanteen ; )

Toi oli joku sellanen "näin kuuluu tehdä, parisuhdetta kuuluu hoitaa"-juttu, mitä ei ollu tarpeeksi ajateltu. Kyllä me sittemmin ollaan reissattu ilman lapsiakin ja lapset on reissannu isovanhempien kanssa, mutta toi meni jotenkin metsään koko juttu. Ei oltu oikein ajateltu sitä loppuun.
Mä aloin itkeä jo lentokentällä, kun näin lapsia pienten reppujensa kanssa.

Eka laivamatkakin esikoisen jälkeen oli kyllä melko huvittava. Se oli jolku seminaari reisu ja mä soitin joka tauolta kotiin, onko kaikki hyvin. Lopulta mies kysyi, että ajattelinko mä uida kotiin, jos kotona on ongelmia...Lopetin sen soittelun sit...

Meillä oli myös eka reissu aika huvittava, olin silloin vielä hoitovapaalla. Oli myös seminaarireissu ja unohdettiin sitten passit kotiin eikä päästy laivaan. Soitettiin satamasta veljelleni, joka oli tullut hoitamaan poikaa, ja he vaimonsa kanssa pakottivat meidät menemään keskustaan hotelliin yöksi, koska kotiin ei ollut kuulemma tulemista. Ja sanoivat, että kännykkään on turha soitella, eivät vastaa...

 

[ZäDäM]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Oi, on se kuitenkin ihan eri asia kuin olla kotona.
Oma poika muistelee ainakin kerran viikossa joulukuista Kanarian matkaa, kun sai olla paljain jaloin ja uida niin paljon kuin halusi.
Ja oltiin ihan pellossa siellä: poika sai nameja ja jätskiä eikä me vanhemmatkaan stressattu turhista aikatauluista, siivoamisista ja muista.
Kokeile: huomaat kyllä eron.

No meillä pennuilla varsinkin nuoremmalla pitää ruoan olla täsmällisesti nenän alla (ja karkkeja sille ei voi syöttää mielinmäärin, tulee mahdoton ). Joten meillä matkaillaan vasta sitten kun poika on siinä 5 vuoden ikäinen. Ja pystyy odottamaan ruokaa ja leikkii enemmän itsenäisesti.

 

[Greippi]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Oi, on se kuitenkin ihan eri asia kuin olla kotona.
Oma poika muistelee ainakin kerran viikossa joulukuista Kanarian matkaa, kun sai olla paljain jaloin ja uida niin paljon kuin halusi.
Ja oltiin ihan pellossa siellä: poika sai nameja ja jätskiä eikä me vanhemmatkaan stressattu turhista aikatauluista, siivoamisista ja muista.
Kokeile: huomaat kyllä eron.

Yhdyn täysillä Greipin sanoihin!
Lapsen kanssa sitäpaitsi tutukin paikat lähellä näyttää ihan erilaisilta, siis jo joku pikkuloma, viikonlopun hotellimatka lähikaupunkiin!
Se myös lujittaa lapsen tunnetta perheeseen kuulumisesta. Meidän esikoinen puhuu 2-kuisena tekemästään matkasta aivan kuin muistaisi siitä jotain ja katselee kuvia kun hän oli "isin kanssa matkalla". Asdia on tärkeä lapselle, vaikka siitä ei ole mitään muistikuvaa, vain valokuvat.

Meidän melkein 4 v puhuu myös vauvana tekemästään Egyptin matkasta ja "masumatkastaan" Dubaihin, vaikka ei niistä tietenkään mitään muistakaan. Tärkeää oli vaan saada olla perheenä reissun päällä. Onhan se arki kotonakin ihan mukavaa, mutta loma on aina loma ja äiti ja isä käytettävissä 24 h.

 

[tenu]

Meilläkin on ilman muuta selvää, että lapsi on tullut pidemmille reissuille mukaan jo vauvasta saakka. En todellakaan jättäisi pientä viikoksi tai kahdeksi hoitoon. Miehen kanssa on sitten yhteinen pidennetty viikonloppu kerran vuodessa, ja sen ajan poika on mummolassa hyvässä hoidossa

No kyllä meilläkin muksut ovat kulkeneet mukana vauvoista saakka, mutta hei häämatkalle?!? Miten se sitten eroaa ihan tavallisesta perhelomasta, kun muksu on kerran mukana? Ei mitenkään. No eihän se silloin ole häämatka. Ja joo, häämatkalla nyt on yleensä tapana rakastella kuin pupujussit, käydä romanttisilla illallisilla, nauttia toisistaan jne. ..Ei vaihtaa vaippoja, kuunnella väsynyttä kitinää, lojua hotelin uima-altaalla kun muualle ei lapsen takia pääse lähtemään,... Ei.

 

[Äitikin]

Jossakin toisessa samaa asiaa käsittelevässä ketjussa joku kommentoi että ei itse muista mitään alle 7v tekemistään matkoista. MUTTA: sitä lasten riemua sen matkan aikana! Ja tuo meidän 4,5 v muistelee nyt kahta etelänreissuja jotka teimme viime vuonna. Varmaan unohtaa mutta nNYT ainakin on tärkeä juttu nuo yhteiset (muutkin) lomat.

 

[vieras]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Oi, on se kuitenkin ihan eri asia kuin olla kotona.
Oma poika muistelee ainakin kerran viikossa joulukuista Kanarian matkaa, kun sai olla paljain jaloin ja uida niin paljon kuin halusi.
Ja oltiin ihan pellossa siellä: poika sai nameja ja jätskiä eikä me vanhemmatkaan stressattu turhista aikatauluista, siivoamisista ja muista.
Kokeile: huomaat kyllä eron.

No meillä pennuilla varsinkin nuoremmalla pitää ruoan olla täsmällisesti nenän alla (ja karkkeja sille ei voi syöttää mielinmäärin, tulee mahdoton ). Joten meillä matkaillaan vasta sitten kun poika on siinä 5 vuoden ikäinen. Ja pystyy odottamaan ruokaa ja leikkii enemmän itsenäisesti.

Niin meilläkin lapset tarvitsevat ruokansa ajallaan, ja ei kai kukaan lapsilleen mielin määrin karkkeja syötä lomallakaan, höllentää vain hiukan sääntöjä verrattuna kotona noudatettaviin. Silti on pystytty matkailemaan. Ja ollaan nautittu suuresti! Monesti isoin este vaihtelulle on oman pipon kiristys.

 

[Greippi]

No suosittelisin jonnekkin lähelle. Mutta se arki ei muuksi muutu vaikka lähteekin muuanne pienen lapsen kanssa.

Oi, on se kuitenkin ihan eri asia kuin olla kotona.
Oma poika muistelee ainakin kerran viikossa joulukuista Kanarian matkaa, kun sai olla paljain jaloin ja uida niin paljon kuin halusi.
Ja oltiin ihan pellossa siellä: poika sai nameja ja jätskiä eikä me vanhemmatkaan stressattu turhista aikatauluista, siivoamisista ja muista.
Kokeile: huomaat kyllä eron.

No meillä pennuilla varsinkin nuoremmalla pitää ruoan olla täsmällisesti nenän alla (ja karkkeja sille ei voi syöttää mielinmäärin, tulee mahdoton ). Joten meillä matkaillaan vasta sitten kun poika on siinä 5 vuoden ikäinen. Ja pystyy odottamaan ruokaa ja leikkii enemmän itsenäisesti.

Se on teidän valintanne. Toiset tekevät itselleen sopivalla tavalla. Mutta lapsetkin ovat (ainakin useimmat) sopeutuvaisia, vaikka se ruoka nyt ei tulisikaan nenän alle tasan 11.30 vaan kenties klo 12. Eivät toki kaikki.

Joillain vanhemmilla on pakottava tarve pitää kiinni rutiineista myös lomilla ja viikonloppuna -onneksi itselläni ei ole tuota ongelmaa. Ruuat toki syödään, ei eletä pelkillä herkuilla ja nukkumaan mennään ihmisten aikaan. Mutta muuten aikataulut joustavat aika mukavasti ilman suurempia ongelmia.

 

[chrissy]

hmm..mä oon vissiin ainoa kuka pystyy hyvillä mielin jättämään ton pian 5v mummolaan ja lähtemään viikoks vaikka utsjoki kevoon! Tyttö kuitenki nauttii mummolassa olemisesta ja siellä on niin paljon aktiviteettia et ei paljon kerkee vanhempia ikävöimään.

Kyllä mä viikon pystyn olemaan erossa. 2vkoo vois tehä tiukkaa.

 

[Greippi]

[Ja joo, häämatkalla nyt on yleensä tapana rakastella kuin pupujussit, käydä romanttisilla illallisilla, nauttia toisistaan jne. ..

Ai on tapana? Onko se joku pakko? Muuten tulee häämatkapoliisi, joka antaa sakot yleisen tavan vastaisesta toiminnasta...

Jotkut ovat ehtineet tehdä tuota kaikkea jo pitkään ennen naimisiin menoaan. Jos on olty yhdessä vaikka 10 vuotta, niin ei sitä välttämättä enää jaksa puputella alvariinsa vaan siksi, että "se on tapana". Vai?

 

[LisaMarie]

No kyllä meilläkin muksut ovat kulkeneet mukana vauvoista saakka, mutta hei häämatkalle?!? Miten se sitten eroaa ihan tavallisesta perhelomasta, kun muksu on kerran mukana? Ei mitenkään. No eihän se silloin ole häämatka. Ja joo, häämatkalla nyt on yleensä tapana rakastella kuin pupujussit, käydä romanttisilla illallisilla, nauttia toisistaan jne. ..Ei vaihtaa vaippoja, kuunnella väsynyttä kitinää, lojua hotelin uima-altaalla kun muualle ei lapsen takia pääse lähtemään,... Ei.

Jos menee naimisiin kun on jo lapsia ja suhde muutenkin vakiintunut, niin ei se naimisiinmeno sitä suhdetta muuksi muuta. Se vaan yhdistää perheen. Se häämatka ei ole yhtä merkityksellinen kuin jollekin ihan oikeasti nuorelleparille.
Kyllä lapsen kanssa voi lomalla tehdä lähes kaikkea sitä mitä ilmankin! Mä en keksi mitään, minkä se estäis, paitsi tietty yökerho elämän ja kännäämisen.
Käsikädessä voi kulkea romanttisissa paikoissa nauttimasta toisistaan, vaikka lapsia olisi mukana kuinka paljon =)

 

[Greippi]

hmm..mä oon vissiin ainoa kuka pystyy hyvillä mielin jättämään ton pian 5v mummolaan ja lähtemään viikoks vaikka utsjoki kevoon! Tyttö kuitenki nauttii mummolassa olemisesta ja siellä on niin paljon aktiviteettia et ei paljon kerkee vanhempia ikävöimään.

Kyllä mä viikon pystyn olemaan erossa. 2vkoo vois tehä tiukkaa.

5-vuotias viikoksi on eri asia kuin 2-vuotias kahdeksi viikoksi. Kyllä mekin saatetaan vuoden-parin päästä lähteä juhlimaan nelikymppisiä Intiaan miehen kanssa kahdestaan, kun poika on 5-6 v.

 

[tenu]

Se häämatka ei ole yhtä merkityksellinen kuin jollekin ihan oikeasti nuorelleparille.

No miksi sitten edes väittää lähtevänsä 'häämatkalle' jos sillä ei kerran mitään eri merkitystä ole tavalliseen perhelomaan verrattuna? Häämatka on häämatka ja perhelomat erikseen.

 

[Greippi]

Se häämatka ei ole yhtä merkityksellinen kuin jollekin ihan oikeasti nuorelleparille.

No miksi sitten edes väittää lähtevänsä 'häämatkalle' jos sillä ei kerran mitään eri merkitystä ole tavalliseen perhelomaan verrattuna? Häämatka on häämatka ja perhelomat erikseen.

Mitä väliä sillä on, miksi sitä matkaa kutsuu?

 

[joo-o]

Meilläkin on ilman muuta selvää, että lapsi on tullut pidemmille reissuille mukaan jo vauvasta saakka. En todellakaan jättäisi pientä viikoksi tai kahdeksi hoitoon. Miehen kanssa on sitten yhteinen pidennetty viikonloppu kerran vuodessa, ja sen ajan poika on mummolassa hyvässä hoidossa

No kyllä meilläkin muksut ovat kulkeneet mukana vauvoista saakka, mutta hei häämatkalle?!? Miten se sitten eroaa ihan tavallisesta perhelomasta, kun muksu on kerran mukana? Ei mitenkään. No eihän se silloin ole häämatka. Ja joo, häämatkalla nyt on yleensä tapana rakastella kuin pupujussit, käydä romanttisilla illallisilla, nauttia toisistaan jne. ..Ei vaihtaa vaippoja, kuunnella väsynyttä kitinää, lojua hotelin uima-altaalla kun muualle ei lapsen takia pääse lähtemään,... Ei.

No just joo, mikäköhän sinä olet määrittelemään, mitä häämatkalla KUULUU tehdä? Eiköhän jokainen saa tehdä sellaisen häämatkan kuin itse haluaa, myös joko lasten kanssa tai ilman.

 

[tenu]

...Ja jos ei häämatkallakaan tee mieli naiskennellla kuin vastarakastuneet, niin onpas tosi rakastuneina sitten menty naimisiin... Itse en näe mitään järkeä 'häämatkassa', jonka tarkoituksena ei ole keskittyä siihen tuoreeseen aviopuolisoon ja hemmotella toista. ei se sitten eroa mietnkään tavallisestalomasta, jossa keskitytään vain rentoutumiseen ja jäätelönsyöntiin.

 

[Greippi]

...Ja jos ei häämatkallakaan tee mieli naiskennellla kuin vastarakastuneet, niin onpas tosi rakastuneina sitten menty naimisiin... Itse en näe mitään järkeä 'häämatkassa', jonka tarkoituksena ei ole keskittyä siihen tuoreeseen aviopuolisoon ja hemmotella toista. ei se sitten eroa mietnkään tavallisestalomasta, jossa keskitytään vain rentoutumiseen ja jäätelönsyöntiin.

Taidat olla tosi nuori tai sitten sinulla on tosi kapea maailmankatsomus.
Katsos kun aikuiset osaavat näyttää rakkauttaan muutenkin kuin "naiskentelemalla kuin vastarakastuneet". Eli sinusta ei mennä sitten ollenkaan naimisiin, jos se naiskentelu ei ole elämän pääasia?

 

[m]

suosittelen lämpimästi, ensi kerran oltiin thaikuissa vaavin ollessa 4 kk ja myöhemmin ollaan käyty vaikka missä, yölento ja kun herää niin peillä paratiisissa, siellä on kaikki niin hyvin, hyvä ruoka, ilmasto paikalliset jotka tykkää lapsista ja hotellit hyviä jne. sinne vaan =)

 

[LisaMarie]

...Ja jos ei häämatkallakaan tee mieli naiskennellla kuin vastarakastuneet, niin onpas tosi rakastuneina sitten menty naimisiin... Itse en näe mitään järkeä 'häämatkassa', jonka tarkoituksena ei ole keskittyä siihen tuoreeseen aviopuolisoon ja hemmotella toista. ei se sitten eroa mietnkään tavallisestalomasta, jossa keskitytään vain rentoutumiseen ja jäätelönsyöntiin.

Mutta ainahan matkalla myös sitä toista huomioidaan eritisesti.
Kyllä mä ainakin pidän jokaista matkaa romanttisena irtiottona arjesta, vaikka kuinka olis lapet mukana.
Aina sitä lomalla enemmän kävellään käsikkäin ja pussaillaan ja jutellaan, kun on aikaa olla rennosti yhdessä.

 

[liirah]

Miten Thaimaassa voi 2 - vuotias syödä? Aikuisellehan siellä on mitä parhaat ruoat, mutta pienen lapsen kanssa jos lähdetään niin tuo ruokapuoli vähän jännittää. Kun ei sieltä saa keitettyjä perunoita ja lihapullia (jollei mene johkin suomi- ravintolaan).

 

[LisaMarie]

Miten Thaimaassa voi 2 - vuotias syödä? Aikuisellehan siellä on mitä parhaat ruoat, mutta pienen lapsen kanssa jos lähdetään niin tuo ruokapuoli vähän jännittää. Kun ei sieltä saa keitettyjä perunoita ja lihapullia (jollei mene johkin suomi- ravintolaan).

Sielä syödään yleensäkin lusikalla, joten hyvin . Sori, oli pakko.
Riisiä ja hedelmiä ja meidän lapset rakastaa niitä katukeittiöiden kanoja. Löytyy sieltä länkkäri ravintoloita, jos ei usko lapsen osaavan syödä muuta, mutta ne enakkoluulot on monesti vanhemmilla "ei meidän pekka tommosta syö" ja pekka syö innolla, kun saa.