Olen vielä nuori, vähän yli kolmekymmentä ja tosiaan kun selkä meni jo aikaa sitten mutta vieläkään ei ole kunnossa. Lapset on jo "isoja" Ei enää sen ikäisiä että niiden kanssa lähdetään puistoon jossa voisi tutustua toisiin äiteihin. Lapsista vielä yksi on erityislapsi jolla on paha oppimisvaikeus, hänellä ei ole myöskään kavereita joten on sosiaalisia ongelmia. Odottelee pääsyä psykiatrin paikkeille. Se lapsi vie minulta kaikki voimat kun olen hänen seurassa koska on sellainen kyllä-ei-kyllä-ei lapsi ja nyt ei ole voimia itsellä olla niin jämpti lapsen kanssa kuin pitäisi, mieheltä en tässä asiassa apua saa, mielummin pysyttelee taka-alalla silloin kun lapsella on kiukku hetki, eli yksin yritän saada tilanteen haltuun. Työelämässä olen mutta työkin on kovin yksinäistä ja kun kyseessä on pieni työpaikka tuo se omia paineita siihen etten voi hakea sairaslomaa nyt kun tunnen olevani aivan loppu, Väkisin käyn töissä ja työpäivän jälkeen olenkin aivan väsynyt, voisin vain mennä nukumaan, mutta lapset kun on tuossa niin pakko sinnitellä, aamuisin en meinaa päästä sängystä ylös. Olen eronut lasten isästä ja olen uudessa suhteessa mutta viimeinen vuosi on ollut sellaista että jatkuvasti mietin eroa ja kuinka paljon helpompaa elämä olisi jos olisin vain lapsien kanssa, ei olisi sitä "aikuista" miestä siinä rasitteena ja voisin jopa paremmin saada ulkopuolista apua kun ei oleteta että nykyinen mies auttaa, kun ei häneltä tunnu apua tulevan. Ei oikein osaa asettua minun asemaan ja muutenkin on sellainen joka ei osaa sisäistää sitä että kaikki ei ajattele ja tee asioista niinkuin hän. Minulla on nyt ollut vaikeaa varsinkin viimeisit pari kk ja olen ollut todella alla päin, hiljainen ja itkuinen eikä edes mies ole kertaakaan kysynyt että miksi minulla on pahamieli. Läheisyys meiltä on hävinnyt jo aikaa sitten. Mutta sitten tuleekin taas yksi ongelma. Miehelllä ei ole enää luototietoja, on porsinut ne jossain vaiheessa niin etten edes minä tiennyt että hänellä on niin vaikea rahallisesti. Eli miten saan edes erottua kun eihän luottotiedoton saa vuokra-asuntoa? Nykyinen asunto missä minä asun niin olen aikoinaan vuokrannut tämän itselleni ja lapsille joten en missään nimessä tee sitä että hyvällä paikalla (lasten koulujen suhteen) sekä oikean kokoinen asuntoa jättäisin miehelle ja itse muuttaisin pois lapsieni kanssa. Olen täysin jumissa en voi tehdä oikein mitään kun en kuitenkaan saa elämään muutosta. Jään tähän mustaan usvaan niin pitkäksi aikaa että lapset ovat muuttaneet omille, sitten otan ja muutan vaikka toiselle puolelle suomea jolloin voin tehdä sen yksin. Ei wa:ssa tai facessakaan kukaan minulta kysy kuulumisia tai muutakaan eli ei vaan tunnu ketään kiinnostavan mitä kuuluu tai miten voin. Minä olen muutenkin ollut aina se joka kysy jotain ihmisitä vaikka kahville tai lenkille mutta havemmin kukaan edes lähtee.
