K
kirill
Vieras
Avautumista. Sekin jo helpotta, en odota kommentteja.
Minulla hirttää niin kiinni anopin sekä äitini kanssa! Olen yrittänyt saada 2-vuotiasta lopettamaan tutin syönnin. Tilanne oli aiemmin se että meillä oli 2 tuttia, toinen isompi tutti oli 2-vuotiaan ja pienempi tuttu oli meidän puoli vuotiaalle ostettu, mutta se ei koskaan sitä syömään oppinut.
Isompi luopui omasta tutistaan kun se meni rikki, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Anoppi silloin antoi vauvan tutin isommalle ja äitini jopa laittoi postissa tulemaan isommalle uuden tutin!! (Ihan kun ei itse saataisi kaupasta ostettua jos tarvitaan)
Nyt olen tuosta vauvatutista pyrkinyt pääsemään eroon ja tänään se hävisi. Sain tytölle maaniteltua kuinka tonttuäiti vei sen tonttuvauvoille ja tuo sitten illalla jotain kivaa pientä vastalahjaksi. No EEEIIIHH, anoppi löyti tutin ja antoi sen tytölle.
Aloitettiin sitten legoleikit ja otin tutin pois ja sain taas jatkettua maanitteluja kuinka tonttuäiti tarvitsee tonttu vauvoille tuttia. Sitten kun vein tytön nukkumaan niin huutohan alkoi ilman tuttia, ja oltiin päästy jo pisteeseen kuinka unille olisi menty ilman tuttia niin eikö anoppi pamahda paikalle ja ojenna tytölle sen tutin. En sitten kehdannut enään ottaa tytöltä tuttia poiskaan. Nyt se nukkuu tutin kanssa.
Ja nyt anoppi on TAAS niin täydellistä tuolla että huhhuh! Kuinka HÄN pelastaa nyt tytön ettei se syö sormiaan. (Ei syö, on se päivät ilman tuttia, unilla on vain pitänyt nykyään tuttia) Ja kuinka minä, nuori ja kokematon äiti en tiedä mistään mitään. Oma äitini on samoilla linjoilla.
Olen aina kuunnellut neuvoja lastenkasvatuksesta anopilta ja omalta äidiltä, mutta nykyisin minusta tuntuu että he ovat ottaneet ylivallan lasteni kasvatuksesta.
Minulla hirttää niin kiinni anopin sekä äitini kanssa! Olen yrittänyt saada 2-vuotiasta lopettamaan tutin syönnin. Tilanne oli aiemmin se että meillä oli 2 tuttia, toinen isompi tutti oli 2-vuotiaan ja pienempi tuttu oli meidän puoli vuotiaalle ostettu, mutta se ei koskaan sitä syömään oppinut.
Isompi luopui omasta tutistaan kun se meni rikki, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Anoppi silloin antoi vauvan tutin isommalle ja äitini jopa laittoi postissa tulemaan isommalle uuden tutin!! (Ihan kun ei itse saataisi kaupasta ostettua jos tarvitaan)
Nyt olen tuosta vauvatutista pyrkinyt pääsemään eroon ja tänään se hävisi. Sain tytölle maaniteltua kuinka tonttuäiti vei sen tonttuvauvoille ja tuo sitten illalla jotain kivaa pientä vastalahjaksi. No EEEIIIHH, anoppi löyti tutin ja antoi sen tytölle.
Aloitettiin sitten legoleikit ja otin tutin pois ja sain taas jatkettua maanitteluja kuinka tonttuäiti tarvitsee tonttu vauvoille tuttia. Sitten kun vein tytön nukkumaan niin huutohan alkoi ilman tuttia, ja oltiin päästy jo pisteeseen kuinka unille olisi menty ilman tuttia niin eikö anoppi pamahda paikalle ja ojenna tytölle sen tutin. En sitten kehdannut enään ottaa tytöltä tuttia poiskaan. Nyt se nukkuu tutin kanssa.
Ja nyt anoppi on TAAS niin täydellistä tuolla että huhhuh! Kuinka HÄN pelastaa nyt tytön ettei se syö sormiaan. (Ei syö, on se päivät ilman tuttia, unilla on vain pitänyt nykyään tuttia) Ja kuinka minä, nuori ja kokematon äiti en tiedä mistään mitään. Oma äitini on samoilla linjoilla.
Olen aina kuunnellut neuvoja lastenkasvatuksesta anopilta ja omalta äidiltä, mutta nykyisin minusta tuntuu että he ovat ottaneet ylivallan lasteni kasvatuksesta.
mutta se on hienoa että kysyy.
