Minulla on syömishäiriö. Haluatko kysyä jotakin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Väkisin oksentelua, epäterveellinen suhtautuminen ruokaan ja kehoon, pakonomainen laihdutus ja välillä voimakas lihominen jne...
Pauliina: millainen tausta/ tilanne sulla on?
 
Nuoruudessa anoreksiaa, johon myöhemmin liittyi voimakkaita bulimistisia piirteitä. Vaikka sairaudesta paranin vuosia sitten, saa voimakkaat stressitilateet vielä nykyäänkin turvautumaan tuohon vanhaan kontrollikeinoon - paasto, ahmiminen ja oksentaminen.
 
Mä myös ole läpi elämäni oksennellut tahallani. En päivittäin. Joskus viikon joka päivä ja joskus voi mennä puolikin vuotta.
Mulla on myös täysin vääristynyt ruumiinkuva.
 
....syömisten hallintaan?

Mulla itsellä anoreksia / bed / bulimia taustalla, helpoiten aktivoituu bed ja sen jälkeen bulimia.

Sh-polilta saatu paras apu itselle oli ehdottomasti TÄSMÄSYÖMINEN, kun siihen pääsee kiinni
niin ruoan kanssa sekoilut jää. Samoin tärkeä oppi oli, että mikään ei ole "kiellettyä ruokaa",
saan syödä mitä ikinä haluan kunhan täsmäsyön. Silloin pysyy annoksetkin kontrollissa.

Mulla on tällä hetkellä RAD ja täytyy sanoa, että en oikeen pysty olemaan niin tiukalla dieetillätä
kun pelkään et alkais ahmimis/oksennus sekoilut. Syön joka päivä jotain herkkua ja yritän vaan olla
stressaamatta.

Yritin nla-lääkärille rautalangasta vääntää, että mulla on kaksi sairautta joihin on päinvastaiset hoidot.
Bulimiaan salliva ruokavalio jossa pakollinen (lääkärin määräämä :-)) herkku joka päivä ja tiukka
RAD-dieetti.Yritin selittää, että liian "terveellinen" ja kieltävä dieetti on mulle riski bulimian aktivoitumisen suhteen. Lääkäri sanoi, että "no syö herkuksi vaikka porkkana". Joo ***ttu!
No, ei sille voi mitään, hänellä ei vain ole tietoutta sh:n hoitamisesta.

Tässä kun pitää miettiä, kumpi on vauvalle vahingollisempaa, korkeammat sokerit (mulla max. 8,2) vai
ahmiminen ja oksentaminen.
 
Terapeutti on paras apu tällä hetkellä. Onneksi raskausaikana oli niin ihana neuvolan täti. Muuten en olis raskausajasta selvinnyt..
Oon saanut aika törkeetä kohtelua. Täytän pian 25, joten tähän asti olen ollut kaupungin nuorisoaseman asiakkaana.
Joskus yksi lääkäri mm. Totesi mulle, että pulleahan mä oon ja laihdutus ihan tarpeellista.. Jep. Ennätysvauhtiahan se paino
sitten laski sinne 40:een..
 
...sanoi sh-polin lääkäri, että jos joku yleislääkäri / hoitaja / kuka tahansa alkaa puhua laihduttamisesta,
niin sen pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meidänlaisille ihmisille nuo
kommentit on pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisia. Ja noita kommentteja jakelevat tosiaan ne,
joilla ei ole yhtään tietoutta syömishäiriöstä sairautena tai sen hoidosta.
Montakohan kertaa mäkin oon kuullut "nyt ota itseäs niskasta kiinni ja et vaan osta niitä nameja"...

Mulle yks tärkeä oppi on kanssa ollut sen hyväksyminen, että minä en voi hallita tätä sairautta.
Nyt tiedän, että jos ja kun se aktivoituu, mun on haettava apua koska yksin en pärjää, eikä mun tarvitsekaan.
OA:sta oon saanut mielettömästi apua kanssa! Vertaistuki on niin hoitavaa. :-)
 
Aloittajalle sekä nirunarulle kysymyksiä:

- Pystytkö / pystyitkö olla raskausajan ahmimatta ja oksentamatta?
- Jos pystyit, niin kauan meni, että synnytyksen jälkeen kierre alkoi taas?
- Onko joku tietty paino, jota pienemmät lukemat houkuttelevat pitämään painon kurissa oksentamalla?
- Onko ollut joskus pitempi parempi vaihe ja mistä se johtui?
- Mikä laukaisi ensimmäisen oksentamiskerran ja millä ajatuskululla päädyit sellaiseen ratkaisuun?
- Oletteko onnistunut salaamaan perheenjäseniltä? Miten se onnistuu?
- Mitä fyysisiä seurauksia on tullut? (kurkku, hampaat, sisäelimistö...?)

Mä toivon teille kaikkea hyvää ja mahdollisimman oireetonta elämää!
 
-Mulla on raskausaikaa enää alle kuukausi jäljellä, koko raskausaika on mennyt päivittäin herkkuja KOHTUUDELLA syöden, en kuitenkaan ole pystynyt pitämään RAD-dieettiä. Oksentanut en ole kertaakaan, olen kyllä muutaman kerran ajatellut sitä.
En ole raskausaikana juuri stressannut ihme kyllä painoa ja olen ollut ylpeä isosta ihanasta masustani.:-)

Nyt kun synnytys lähenee ja sen jälkeen jää todnäk kiloja ja löysää nahkaa mahaan, niin kyllä se
mietityttää. Silloin kyseessä olen taas "vain minä" ja mun omakuvaan kuuluu valitettavasti se, että
itseni vahingoittaminen esim. oksentamisella ei haittaa.:-(
Onneksi mulla on vahvana mielessä se, että jos ja kun sairaus aktivoituu, menen lääkäriin ja saan
lähetteen sh-polille. Ja siellä oikeasti ymmärretään mistä on kysymys. Ja mä tiedän saavani sieltä avun.

-Mulla oksentaminen liittyy nimenomaan pahaan oloon, itseinhoon ja ahdistukseen.
Jos olen painossa johon olen tyytyväinen, on todennäköistä että liikun, syön ok ja voin henkisesti hyvin.
Mulla on pitkä aika anoreksia-ajoista, mutta toki on mahdollista että sekin sairaus aktivoituisi.

-Mun pitkä ja parempi vaihe on ollut viimeiset 2 vuotta. Sen mahdollisiti asiantunteva hoito
syömishäiriöpolilla ja OA (anonyymit ylensyöjät-ryhmä).
Täsmäsyöminen ja vertaistuki ovat mun avaimet parantumiseen.

-ensimmäinen oksennuskerta tapahtui ollessani yksin kotona pahan ahmimiskohtauksen jälkeen.
Vihasin itseäni, sitä että olen lihava ja etten voi hillitä edes syömistäni ja painoani.
Olin niin monta kertaa yrittänyt lopettaa ahmimisen ja aina epäonnistunut.
Totesin, ettei tästä voi huonommaksi enää mennä ja opettelin oksentamaan.
Sitten se jäikin päälle, oksentelin suihkussa, mäkkärissä, välillä saunassa saunakiuluun ettei kukaan
kuulisi ja missä vaan.

-olen pystynyt salaamaan mieheltä. Piilotin aina jäätelöpahvit, keksipakkaukset yms. ja vein ne yksin salaa roskiin. Oksensin vessassa niin, että pyykkikone oli päällä piilottamassa äänet ja tosiaan vaikka
saunassa saunakiuluun. Joskus jos huomasin miehen katselevan epäilevästi, selitin töissä olevan vatsatautia tai muun hätävalheen.

-mä hain apua niin nopeasti (muutaman kuukauden) kuluttua bulimian alettua, ettei oksentamisesta ole jäänyt vaurioita.

Toivottavasti vastaukseni auttoivat.

Ja jos tätä lukee joku syömishäiriöinen, voin luvata että apua on tarjolla eikä kannata kärsiä yksin!
 
Kiitti nirunaru :)

Mä olen jo vähän iäkkäämpi palstailija ja tunnistan silti kertomuksesi, vaikka syömishäiriön kanssa olen elänyt jo parikymmentä vuotta on-off ja onnistunut salaamaan sen kaikilta pari epäilijää lukuunottamatta. Mulla oli pari vuotta sitten tilanne, että uskoin vahvasti, etten voi tulla raskaaksi ja ajattelin niin, että se johtuu siitä miten pahoinpitelen itseäni. Lopetin ja tuli samantien raskaaksi. Nyt tulee 2 vuotta täyteen oireettomana, normipainoisena ja normisyömäisenä, kera ihanan ihmisenalun :) En olisi i.k.i.n.ä. uskonut.

Kaikkea hyvää sulle ja onnea raskauden loppuaikaan ja tulevaisuuteen. Mä niin toivoisin, että teillä menee kaikki hyvin ja että sä selviäisit tuon sh:n kanssa myös synnytyksen jälkeen voittajana :)
 

Yhteistyössä