Minulla on täydellinen aviomies. Paitsi, että hän...

[vierailija]

on haukkunut minua idiootiksi ja vähä-älyiseksi. Hän sanoo, että olen tehnyt lapsistamme läheisriippuvaisia. Hän ei kelpaa varsinkaan nuorimmalle lapselle hoitajaksi siinä missä minä.

Minä olen aina halunnnut enemmän omaa aikaa, mutta miten ottaa sitä? Mies on väsynyt töiden jälkeen ja helposti huonolla tuulella lasten kanssa. Mies on aina halunnut, että teemme paljon perheenä yhdessä, mutta jos minä menisin enemmän omia menojani, niin milloin olisi perheen aikaa? Olen nipistänyt oman aikani vähiin. En ole ainakaan itse läheisriippuvainen, koska monesti haluaisin, että mies tekisi lasten kanssa ja minä vaikka kotitöitä sillä aikaa tai menisin tapaamaan ystäviäni.

 

[poni]

Anteeksi vaan, mutta miehesi kuulostaa kyllä ihan muulta kuin täydelliseltä. Eivätkä lapsesi voi olla läheisriippuvaisia jollei jompikumpi teistä vanhemmista ole alkoholisti tms.

 

[apsis]

Anteeksi vaan, mutta miehesi kuulostaa kyllä ihan muulta kuin täydelliseltä. Eivätkä lapsesi voi olla läheisriippuvaisia jollei jompikumpi teistä vanhemmista ole alkoholisti tms.

???

 

[Näin on]

Anteeksi vaan, mutta miehesi kuulostaa kyllä ihan muulta kuin täydelliseltä. Eivätkä lapsesi voi olla läheisriippuvaisia jollei jompikumpi teistä vanhemmista ole alkoholisti tms.

Lapsen saa läheisriippuvaiseksi pelkästään hyljeksimällä tätä. Tai suosimalla toista lasta ja jättämällä toisen täysin huomiotta. Niin yksinkertaista se on. Ei tarvitse olla alkoholisti, narkkari tms.

 

[vierailija]

Sitoudun mielestäni joskus liikaakin lasten ja kodin hoitamiseen. Tukiverkkomme ovat lapsiperhearjesta ymmärtämättömiä tai vieraantuneita. Heistä saa esim shoppailuseuraa, mutta ei apua tähän tavalliseen arkeemme.

Molemmat vanhemmat ovat venyneet lasten edun vuoksi. Arkea rassaa lasten aikaansaama kodin sotkuisuus. Elämme pyörremyrskyn keskellä. Varsinkin kun on tulossa "tukiverkkoa" kyläilemään, niin hermot on kireämmällä ihan heidän vaatimustensa vuoksi. Toisaalta meillä ei ole muutakaan, joten kai heistäkin (sukulaisista) on välitettävä.

 

[vierailija]

mutta näin mies väittää. Esim lapsi itkee äitiä sänkynsä vierelle ennen nukahtamista ja mies ottaa sen raskaasti, kun hän ei aina kelpaa. Lapset kyllä tutustuvat vieraisiin aikusiinkin ihan ongelmitta, mutta tietyt rutiinit ovat niin äidin juttuja. Mutta eihän meillä ole ollut esim yökyläpaikkoja! Äiti on ollut lähes aina nukkumaan mentäessä kotona ja isäkin useimmiten.

 

[poni]

Anteeksi vaan, mutta miehesi kuulostaa kyllä ihan muulta kuin täydelliseltä. Eivätkä lapsesi voi olla läheisriippuvaisia jollei jompikumpi teistä vanhemmista ole alkoholisti tms.

Lapsen saa läheisriippuvaiseksi pelkästään hyljeksimällä tätä. Tai suosimalla toista lasta ja jättämällä toisen täysin huomiotta. Niin yksinkertaista se on. Ei tarvitse olla alkoholisti, narkkari tms.

Äh, muotoilin huonosti - eli tarkoitin tosiaan, että yleensä siinä on vanhemmilla jokin sellainen ongelma, että lapsen on jatkuvasti haettava hyväksyntää heiltä/häneltä. Ja tämä sitten aiheuttaa läheisriippuvuuden. Yleisintä tämä kai on jos perheessä on esim. päihdeongelmaa/väkivaltaa/narsismia yms.

Mutta ap. tosiaan, ei tuo ole läheisriippuvuutta, vaan sitä että lapsesi ovat tottuneempia sinuun. Jos se on miehellesi vaikeaa, niin hänellä se ongelma on.