Minun lapseni eivät ole sosiaalisia...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti vaan

Vieras
Mua on masentanut jo kauan se, että minun lapseni eivät ole sosiaalisia. He leikkivät paljon keskenään (4- ja 6-vuotiaat), mutta eivät hae kavereitaan ulos yms. Hoidossa kyllä leikkivät (ymmärtääkseni) kavereidensa kanssa, mutta synttärikutsuja meille ei satele niinkuin toisille. Ihan masensi tänään kun kun huomasin 4-vuotiaan ryhmässä synttärikutsuja muille, mutta ei meidän tytölle. Varmaan joku muukin oli jäänyt ilman, mutta ainakin meidän tyttö. Tyttö totesikin ääneen näistä kutsuista, mutta ei hän kommentoinut omaa kutsumattomuuttaan mitenkään. 6-vuotias sai viime lukuvuonna vain 2 synttärikutsua, mutta oli niistä molemmista erittäin tyytyväinen.
Haluaisin, että lapsillani olisi kavereita ja olisivat suosittuja. Tuntuu, että muilla on ihan normaalia, että lapset käyvät monilla synttäreillä ja kavereita on joka sormelle. Ja vanhemmat eivät joudu miettimään näitä asioita lainkaan, kun se nyt on ihan normaalia, että niitä kavereita on ja paljon.
Emme ole pitäneet lapsiamme missään "piilossa" ja hoidossakin ovat olleet jo useamman vuoden. Meillä ei ole juurikaan kaveriperheitä eikä sukulaisia täällä, eli viikonloppuisin olemme paljon perheen kesken.
Itse ole sosiaalinen, mutta nyt kun on perhettä niin ei tietenkään tule enää kaveerattua sillä tapaa. Minun lapseni sitten vaan ilmeisesti eivät ole tai mistä ihmeestä on kyse... en tiedä, mutta pelkään, että tuntevat itsensä hyljeksityiksi ja mietin kovasti, mitä voimme tehdä tämän sosiaalistumisen eteen... Saimme taannoin perhekerhosta muutaman äiti+lapset tutun, mutta meidän lapset eivät ruvenneet leikkimään näiden lasten kanssa ja nykyään ei käydä heilläkään kylässä eikä synttäreillä puolin eikä toisin....
 
Miksi sinun lastesi pitäisi olla suosittuja? Tuo särähti mun korvaan nyt todella paljon. Haluat lastesi olevan suosittuja. Miksi??
Entä jos lähtisit ensisijaisesti tukemaan lapsiasi sellaisina, kuin ovat? Jos annat lastesi ymmärtää, että heillä pitäisi olla enemmän kavereita ja heidän pitäisi olla sosiaalisempia, viet vain itsetunnon heiltä. Silloin lapsesi käsittää asian niin, että heissä on joku vikana ja heidän PITÄISI olla jotakin muuta.

Lapsesi ovat vielä pieniä. Ei tuon ikäisistä voi oikein vie vielä tehdä mitään johtopäätöksiä.

En minäkään ole koskaan ollut mikään sosiaalinen. En lapsena oikein halunnut kavereita. Minusta oli kiva leikkiä yksin. Ei mullekaan pahemmin synttärikutsuja tullut.
Edes teininä en osannut oikein olla porukassa ja mä nautin eniten siitä, että pääsin shoppailemaan yksin.
Oli mulla toki kavereita koulussa ja vapaa-ajalla yksi läheinen ystävä.

Silti minusta kasvoi onnellinen ja tasapainoine aikuinen, joka menestyy työssään ja työkavereiden kanssa.
 
Miksi tulisi olla suosittu ja yltiösosiaalinen? Jos ei kaipaa muuten kavereita ja osaa toimia ryhmässä, niin antaa lapsen olla sellainen kuin on ja tukea lasta omanlaisenaan. Kavereita kerkeaa saada koulussakin. En ymmärrä huoltasi ollenkaan:)
 
Eiköhän molemmat muodosta vähän vanhempana oman kaveriporukkansa. Ihanaa, kun ovat melkein samanikäisiä ja viihtyvät keskenään!

Mullakin särähti tuo suosittu-sana korvaan. Eivät kaikki ole luonnostaan mitään sosiaalisia perhosia!? Anna lastesi kasvaa ja leikkiä ilman paineistusta. Jos heillä on kaikki ok, niin pitäisi sinullakin olla.
 
No suositulla juurikin tarkoitan ehkä enemmän näitä lapsia, jotka innoissaan leikkivät kaikkien kanssa ja saavat jatkuvasti synttärikutsuja. Eli siis sosiaalisia lapsia...
Ehkä meidän perheessä on niin, että minulle kaverit ovat aina olleet erittäin tärkeitä, mies on enemmän hiljainen ja ehkä lapset ovat tulleet häneen... tosiaan ovat vielä sen ikäisiä, että luonteet voivat muuttua ja saavat niitä synttärikutsujakin ja uusia kavereita... itse olen ollut koulukiusattu (yläaste yhtä helvettiä) ja tämän vuoksi nämä "suosittu"-asiat ovat tärkeitä. Ja siis mun SUOSITTU = HYVÄKSYTTY, EI HYLJEKSITTY.
Ja siis minä toivoisin vain, että lapseni olisivat kuten muutkin, heillä olisi kavereita ja olisivat tyytyväisiä elämäänsä. Mulle vaan tulee niin paha mieli kun näen noita synttärikutsuja hoidossa ja AINA muille. Tälle 6-vuotiaalle on järjestetty 5- ja 6-vuotissynttäreillä kaverijuhlat. Vieraita ollut 2 (3 kutsuttiin, yksi ei tullut) ja 6 v juhlilla 4. Vuosi sitten saatiin yksi kutsu ja tänä vuonna tuli kaksi kutsua (nämä kaksi saivat kutsun myös meille).
4-vuotiaalle ei järkätty vielä kutsuja, koska ei olisi ollut kuin ehkä yksi 3-vuotias kutsuttava. Nyt toivon, että kun täyttää 5-vuotta olisi edes muutama, jotka voisi kutsua... Ja meille saa tulla lapsen vanhemmatkin synttäreille jos tuntuu, että lapsi ei yksin halua tulla.
 

Yhteistyössä