Minun pieni tyttöni on täydellinen:)

[onnellinen]

Ainakin minulle Nytpä lähden tästä unille rinta pakahtuen onnesta, koska saan olla niin ihanan lapsen äiti. Äitiys on suurin ja tärkein asia tässä maailmassa. Se, kun oma pikkuinen sanoo "äithi" ja näyttää jotain tai kikattelee, on uskomaton tunne. Tai se, kun lapsi haluaa juuri äidin syliin ja pysyy siinä rakkautta ja läheisyyttä tankkaamassa Vaikka minua on aina rakastettu, ja elämäni on ollut täynnä läheisiä ihmisiä, on upea tunne olla NIIN tärkeä omalle lapselleen. Ja on upeaa, kun joku on niin tärkeä itselle, kun oma lapsi.

 

[vieras]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

 

[vieras]

ihanaa kun joku osaa tarttua hetkeen ja nauttia!

 

[ap]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

 

[ap]

ihanaa kun joku osaa tarttua hetkeen ja nauttia!

Yritetään kovasti! Ja kyllä monet muutkin tekee ihan samaa, ainakin omat ystävät

 

[v]

Voi ihanaa :heart: Noi pienet on niin suloisia Mutta kun ne on vähän isompia, niin väkisin tulee vähän niitä negatiivisiakin tunteita :kieh: Mutta kyllä nuo lapset on aivan ihania

 

[vieras]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Lähinnä vitsiksi tuon tarkoitin - sori, jos huono huumorini ei uponnut Mulla on todella haastava 7-vuotias esikoispoika, joten nautin "helpon tyttöseni" seurasta aivan mielettömästi. <3 Tosin enää hän ei ole niin helppo Mutta yhtä lailla rakkaita ovat molemmat mukulat.

 

[ap]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Lähinnä vitsiksi tuon tarkoitin - sori, jos huono huumorini ei uponnut Mulla on todella haastava 7-vuotias esikoispoika, joten nautin "helpon tyttöseni" seurasta aivan mielettömästi. <3 Tosin enää hän ei ole niin helppo Mutta yhtä lailla rakkaita ovat molemmat mukulat.

 

[vieras]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Ihanan naiivi katsontakanta, mutta sen ymmärtää esikoisen äidistä, jolla vasta sitä esiuhmaa. Ja eihän se kaikille siitä pahemmaksi nousekaan.

Mutta se, että lapsella on paha uhma ja äiti uupuu siitä niin ei tarkoita ettei olisi lämpimiä tunteita uhmista kohtaan. Minulla on esikoinen erikoisen haastavan uhmakas ollut siitä asti, kun hänelle uhma tuli ja kyllä minä häntä rakastan. Hänen rakastamisensa vain on paljon vaikeampaa kuin 4v ja 1v lasteni rakastaminen. Meidän esikoinen oli kilttiäkin kiltimpi 2,5 vuotiaaksi, mutta huppista vaan johan muuttui ääni kellossa sitten. Ja 2,5 vuotiaan uhmahan on pelkkää auringonpaistetta verrattuna 5-6 vuotiaan uhmaan.

 

[ap]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Ihanan naiivi katsontakanta, mutta sen ymmärtää esikoisen äidistä, jolla vasta sitä esiuhmaa. Ja eihän se kaikille siitä pahemmaksi nousekaan.

Mutta se, että lapsella on paha uhma ja äiti uupuu siitä niin ei tarkoita ettei olisi lämpimiä tunteita uhmista kohtaan. Minulla on esikoinen erikoisen haastavan uhmakas ollut siitä asti, kun hänelle uhma tuli ja kyllä minä häntä rakastan. Hänen rakastamisensa vain on paljon vaikeampaa kuin 4v ja 1v lasteni rakastaminen. Meidän esikoinen oli kilttiäkin kiltimpi 2,5 vuotiaaksi, mutta huppista vaan johan muuttui ääni kellossa sitten. Ja 2,5 vuotiaan uhmahan on pelkkää auringonpaistetta verrattuna 5-6 vuotiaan uhmaan.

Riippuu lapsesta. Vaikka omia on vain yksi, se ei tarkoita etten olisi ollut erittäin paljon ja läheisissä tekemisissä uhmisten kanssa. Kumma juttu muuten, että minun lähipiirini äidit eivät ole menettäneet sitä syvää kiintymyksen ja ihailun tunnetta lapsiaan kohtaan uhman aikana

 

[sama vieras]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Ihanan naiivi katsontakanta, mutta sen ymmärtää esikoisen äidistä, jolla vasta sitä esiuhmaa. Ja eihän se kaikille siitä pahemmaksi nousekaan.

Mutta se, että lapsella on paha uhma ja äiti uupuu siitä niin ei tarkoita ettei olisi lämpimiä tunteita uhmista kohtaan. Minulla on esikoinen erikoisen haastavan uhmakas ollut siitä asti, kun hänelle uhma tuli ja kyllä minä häntä rakastan. Hänen rakastamisensa vain on paljon vaikeampaa kuin 4v ja 1v lasteni rakastaminen. Meidän esikoinen oli kilttiäkin kiltimpi 2,5 vuotiaaksi, mutta huppista vaan johan muuttui ääni kellossa sitten. Ja 2,5 vuotiaan uhmahan on pelkkää auringonpaistetta verrattuna 5-6 vuotiaan uhmaan.

Riippuu lapsesta. Vaikka omia on vain yksi, se ei tarkoita etten olisi ollut erittäin paljon ja läheisissä tekemisissä uhmisten kanssa. Kumma juttu muuten, että minun lähipiirini äidit eivät ole menettäneet sitä syvää kiintymyksen ja ihailun tunnetta lapsiaan kohtaan uhman aikana

En minäkään tunne äitejä, jotka olisivat menettäneet kiintymyksensä lapseen. Aika törkeästi nyt tuomitset. Onko joku muka sanonut menettäneensä sen kiintymyksen, esim tässä ketjussa?

Ja mulle ainakin kavereiden ja tuttujen ja sukulaisten uhmikset on ihan eri juttu kuin oma. Kaverin lapsi saa ihan rauhassa uhmailla miten tahtoo ja tykkää, ei se minua kosketa. Ja sitäpaitsi ne "parhaimmat" uhmakohtaukset näytetään kyllä äidille kotona niin ettei niitä kyllä mitkään kaverit näe.

 

[Pyryharakka]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

 

[Ainomieli]

Ihanasti kirjoitettu

 

[ap]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Ihanan naiivi katsontakanta, mutta sen ymmärtää esikoisen äidistä, jolla vasta sitä esiuhmaa. Ja eihän se kaikille siitä pahemmaksi nousekaan.

Mutta se, että lapsella on paha uhma ja äiti uupuu siitä niin ei tarkoita ettei olisi lämpimiä tunteita uhmista kohtaan. Minulla on esikoinen erikoisen haastavan uhmakas ollut siitä asti, kun hänelle uhma tuli ja kyllä minä häntä rakastan. Hänen rakastamisensa vain on paljon vaikeampaa kuin 4v ja 1v lasteni rakastaminen. Meidän esikoinen oli kilttiäkin kiltimpi 2,5 vuotiaaksi, mutta huppista vaan johan muuttui ääni kellossa sitten. Ja 2,5 vuotiaan uhmahan on pelkkää auringonpaistetta verrattuna 5-6 vuotiaan uhmaan.

Riippuu lapsesta. Vaikka omia on vain yksi, se ei tarkoita etten olisi ollut erittäin paljon ja läheisissä tekemisissä uhmisten kanssa. Kumma juttu muuten, että minun lähipiirini äidit eivät ole menettäneet sitä syvää kiintymyksen ja ihailun tunnetta lapsiaan kohtaan uhman aikana

En minäkään tunne äitejä, jotka olisivat menettäneet kiintymyksensä lapseen. Aika törkeästi nyt tuomitset. Onko joku muka sanonut menettäneensä sen kiintymyksen, esim tässä ketjussa?

Ja mulle ainakin kavereiden ja tuttujen ja sukulaisten uhmikset on ihan eri juttu kuin oma. Kaverin lapsi saa ihan rauhassa uhmailla miten tahtoo ja tykkää, ei se minua kosketa. Ja sitäpaitsi ne "parhaimmat" uhmakohtaukset näytetään kyllä äidille kotona niin ettei niitä kyllä mitkään kaverit näe.

Juu, tottakai sinä tiedät tämänkin paremmin. Tämä ketju oli positiivisia ajatuksia varten, jätetään negatiivisuus sen ulkopuolelle, jookos! Hyvää yötä vaan vieraalle!

 

[vieras]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

 

[ap]

Ihanasti kirjoitettu

Kiitos Jotenkin sitä vaan tulee aina välillä ihan hirmuinen rakkaudenpuuska, ikävä lasta vaikka hän nukkuu ihan tuossa viereisessä huoneessa

 

[sama]

Niin mäkin luulin omasta tytöstäni. Ja sitten siitä tulikin 2,5-vuotias.

Harmi, että et osaa ajatella enää yhtä lämpimästi uhmaikäisestäsi. Toivottavasti jonain päivänä taas osaat. Lapset heijastavat minäkuvansa aikuisistä, siksi siihen lämpimään ajatteluun kannattaa panostaa...

On meilläkin jo esiuhmaa, mutta se pysyy parhaiten kurissa tukemalla tyttöä vaikeiden tunteiden kanssa.

Ihanan naiivi katsontakanta, mutta sen ymmärtää esikoisen äidistä, jolla vasta sitä esiuhmaa. Ja eihän se kaikille siitä pahemmaksi nousekaan.

Mutta se, että lapsella on paha uhma ja äiti uupuu siitä niin ei tarkoita ettei olisi lämpimiä tunteita uhmista kohtaan. Minulla on esikoinen erikoisen haastavan uhmakas ollut siitä asti, kun hänelle uhma tuli ja kyllä minä häntä rakastan. Hänen rakastamisensa vain on paljon vaikeampaa kuin 4v ja 1v lasteni rakastaminen. Meidän esikoinen oli kilttiäkin kiltimpi 2,5 vuotiaaksi, mutta huppista vaan johan muuttui ääni kellossa sitten. Ja 2,5 vuotiaan uhmahan on pelkkää auringonpaistetta verrattuna 5-6 vuotiaan uhmaan.

Riippuu lapsesta. Vaikka omia on vain yksi, se ei tarkoita etten olisi ollut erittäin paljon ja läheisissä tekemisissä uhmisten kanssa. Kumma juttu muuten, että minun lähipiirini äidit eivät ole menettäneet sitä syvää kiintymyksen ja ihailun tunnetta lapsiaan kohtaan uhman aikana

En minäkään tunne äitejä, jotka olisivat menettäneet kiintymyksensä lapseen. Aika törkeästi nyt tuomitset. Onko joku muka sanonut menettäneensä sen kiintymyksen, esim tässä ketjussa?

Ja mulle ainakin kavereiden ja tuttujen ja sukulaisten uhmikset on ihan eri juttu kuin oma. Kaverin lapsi saa ihan rauhassa uhmailla miten tahtoo ja tykkää, ei se minua kosketa. Ja sitäpaitsi ne "parhaimmat" uhmakohtaukset näytetään kyllä äidille kotona niin ettei niitä kyllä mitkään kaverit näe.

Juu, tottakai sinä tiedät tämänkin paremmin. Tämä ketju oli positiivisia ajatuksia varten, jätetään negatiivisuus sen ulkopuolelle, jookos! Hyvää yötä vaan vieraalle!

Anteeksi, mutta sinä itse otit tähän ketjuun esiin tuon negatiivisen asenteen ja aloit yhtäkkiä sanoa, että jotkut ei tunne kiintymystä uhmistaan kohtaan.

Ja kyllä minä uskallan väittää tietätäväni kolmen lapsen äidistä uhmaiästä hieman enemmän kuin sinä pienesi kanssa. Ja minullakin oli ennen lapsia kokemuksia paljon eri-ikäisistä lapsista ja uhmaiästä - eikä sitten kuitenkaan ollutkaan.

 

[Pyryharakka]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

=),tosiasiahan se on että omat lapset ovat ihania,rakkaita ja kalleinta maan päällä,mutta kyllä joukkoon mahtuu myös päiviä kun äidin hermoja koetellaan ja tekisi mieli pakata pojat pahvilaatikkoon ja lähettää Ambomaalle.Meillä on kaksi poikaa 8v. ja tämä 17v. ja molemmilla ne omat kujeet.Eilen viimeksi esikolla oli huono päivä ja hän ilmoitti ettei enää äidin tarvitse hänen asioistaan huolehtia.No,äitihän antoi sitten autokoululaskut kiltisti pojalle ja sanoi että oleppas hyvä,saat ilomielin hoitaa omat asiasi,laskuja myöten.No,illalla oli sitten toinen ääni kellossa =).

 

[ap]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

Anteeksi nyt, mutta mun lapseni ei ole mikään helppo. Hän on hyvin vilkas (ei hetkeäkään paikoillaan + hyvin usein pahanteossa) ja vaatii paljon jakamatonta huomiota. Omaa tahtoa löytyy pienelle pitäjälle ja äänekäs sireeni käynnistyy alta aikayksikön, jos pienen tahtotila äityy oikein suureksi.

Rakastan silti häntä yli kaiken. Ei mulla ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, mitä äitiys on. Äitiys on kuin avioliitto; täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä. Enemmän varmaan on niitä vastoinkäymisiä, jos äitiyden haluaa nähdä niin. Mutta joku voi pitää sitä vaan arjen niiiiin tyypillisenä huumorina, kun lapsi leikkiessään pudottaa kaukosäätimen vessanpönttöön ja hukkaa äidin autonavaimet (uudet maksoivat 200 ?). Saati sitä, kun lapsi roiskii pillimehut äidin uuden auton beigelle sisustukselle...

 

[Vieras]

Lukematta muita vastauksia ensimmäistä enempää sanon vaan että ihana viesti ja odota vaan vielä ihanempia aikoja. Meillä 4v suloinen neiti ja kaikki on paremmin kuin hyvin! Tottakai lapsen elämään uhmia mahtuu mutta ei se muuta sitä onnen tunnetta Äidissä minnekkään. Ihanaa olla Äiti!

 

[vieras]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

Anteeksi nyt, mutta mun lapseni ei ole mikään helppo. Hän on hyvin vilkas (ei hetkeäkään paikoillaan + hyvin usein pahanteossa) ja vaatii paljon jakamatonta huomiota. Omaa tahtoa löytyy pienelle pitäjälle ja äänekäs sireeni käynnistyy alta aikayksikön, jos pienen tahtotila äityy oikein suureksi.

Rakastan silti häntä yli kaiken. Ei mulla ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, mitä äitiys on. Äitiys on kuin avioliitto; täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä. Enemmän varmaan on niitä vastoinkäymisiä, jos äitiyden haluaa nähdä niin. Mutta joku voi pitää sitä vaan arjen niiiiin tyypillisenä huumorina, kun lapsi leikkiessään pudottaa kaukosäätimen vessanpönttöön ja hukkaa äidin autonavaimet (uudet maksoivat 200 ?). Saati sitä, kun lapsi roiskii pillimehut äidin uuden auton beigelle sisustukselle... [/quote



Yli kaiken minäkin lapsiani rakastan, myös tuota esikoistani. Mutta silti pohdin usein, tilaisinko menolipun Timbuktuun hänelle vai itselleni

 

[vieras]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

Anteeksi nyt, mutta mun lapseni ei ole mikään helppo. Hän on hyvin vilkas (ei hetkeäkään paikoillaan + hyvin usein pahanteossa) ja vaatii paljon jakamatonta huomiota. Omaa tahtoa löytyy pienelle pitäjälle ja äänekäs sireeni käynnistyy alta aikayksikön, jos pienen tahtotila äityy oikein suureksi.

Rakastan silti häntä yli kaiken. Ei mulla ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, mitä äitiys on. Äitiys on kuin avioliitto; täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä. Enemmän varmaan on niitä vastoinkäymisiä, jos äitiyden haluaa nähdä niin. Mutta joku voi pitää sitä vaan arjen niiiiin tyypillisenä huumorina, kun lapsi leikkiessään pudottaa kaukosäätimen vessanpönttöön ja hukkaa äidin autonavaimet (uudet maksoivat 200 ?). Saati sitä, kun lapsi roiskii pillimehut äidin uuden auton beigelle sisustukselle...

Kerro nyt jo, että onko joku sitten sanonut ettei rakasta lastaan yli kaiken?

Itse viimeksi tänään puhuin 6v esikoiseni kanssa siitä miten paljon äidit rakastavat lapsiaan, vaikka nämä miten kiukkuaisivat ja tekisivät typeryyksiä. Siitäkin huolimatta äidit aina vaan rakastavat. Poika itse sanoi, että hän ei osaa sanoa miksi hän on kotona kiukuttelee ja tekee tuhmuuksia ja on muualla kiltti. Eli kuten hän itsekin sanoo niin muualla hän on tosiaan aina hyvin kiltti. Usein minulta kysytäänkin, että onko lapseni aina niin kilttejä. Kotona ne temput sitten näytetään. Mutta ei se minun rakkauttani vähennä.

Minkäs ikäinen se ap:n lapsi on?

Pillimehut autonpenkillä ei kuulosta kovin hurjalta vielä.... mahtaisinko edes huomata...

 

[ap]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

Anteeksi nyt, mutta mun lapseni ei ole mikään helppo. Hän on hyvin vilkas (ei hetkeäkään paikoillaan + hyvin usein pahanteossa) ja vaatii paljon jakamatonta huomiota. Omaa tahtoa löytyy pienelle pitäjälle ja äänekäs sireeni käynnistyy alta aikayksikön, jos pienen tahtotila äityy oikein suureksi.

Rakastan silti häntä yli kaiken. Ei mulla ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, mitä äitiys on. Äitiys on kuin avioliitto; täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä. Enemmän varmaan on niitä vastoinkäymisiä, jos äitiyden haluaa nähdä niin. Mutta joku voi pitää sitä vaan arjen niiiiin tyypillisenä huumorina, kun lapsi leikkiessään pudottaa kaukosäätimen vessanpönttöön ja hukkaa äidin autonavaimet (uudet maksoivat 200 ?). Saati sitä, kun lapsi roiskii pillimehut äidin uuden auton beigelle sisustukselle...

Kerro nyt jo, että onko joku sitten sanonut ettei rakasta lastaan yli kaiken?

Itse viimeksi tänään puhuin 6v esikoiseni kanssa siitä miten paljon äidit rakastavat lapsiaan, vaikka nämä miten kiukkuaisivat ja tekisivät typeryyksiä. Siitäkin huolimatta äidit aina vaan rakastavat. Poika itse sanoi, että hän ei osaa sanoa miksi hän on kotona kiukuttelee ja tekee tuhmuuksia ja on muualla kiltti. Eli kuten hän itsekin sanoo niin muualla hän on tosiaan aina hyvin kiltti. Usein minulta kysytäänkin, että onko lapseni aina niin kilttejä. Kotona ne temput sitten näytetään. Mutta ei se minun rakkauttani vähennä.

Minkäs ikäinen se ap:n lapsi on?

Pillimehut autonpenkillä ei kuulosta kovin hurjalta vielä.... mahtaisinko edes huomata...

Oletko kateellinen lapsestaan ehdoitta onnellisille ihmisille? Vai miksi sinä käyt tätä väittelyä ja provosoivasti korostat ja vääristelet sanoamiani asioita?

Minä pistän nyt koneen kiinni, koska haluan säilyttää hyvän fiiliksen.

Hyvää yötä kaikille äideille! Nauttikaa ihastuttavista (ja luonnollisesti välillä myös vihastuttavista lapsistanne!

 

[vieras]

Minäkin olen mielettömän rakastunut omaan pieneen poikaan. Ihan täydellinen pakkaus, hauska, söpö, suosittu leikkikaveri, ja niin kiltti ja huolehtivainen. Haluaisin vaan suojella sitä kaikelta pahalta kun se on niin ihana. Ei edes sen kummempaa uhmaa kuin joku 5 minuuttia kestävä kimmastuminen. Ja sekin on melkein huvittavaa, kun tietää, että kohta se lauhtuu taas. Tykkää pussailla ja halailla äitiä. Kun se pysyisi just tuollaisena melkein 4-vuotiaana pakkauksena eikä ikinä muuttuisi.

 

[sama]

Mutta oottakaahan vaan sitä murrosikää ja ainakin meillä on pahin just tämä 17v. ikä.Silloinhan ollaan jo "melkein" aikuisia,äiti on ihan tyhmä eikä tiedä mistään mitään,itse pitäisi saada päättää aivan kaikki,jopa kotiintuloajat ja varsinkin sen kuinka paljon viikossa vanhempien PITÄÄ antaa sitä rahaa.Ja kun homma ei noin toimi niin sitä perussuomalaisen sanaston viljelemisestä ei meinaa loppua tulla.Silloin tuntuu että se lapsi on ihana vaan nukkuessaan =).
Tosin ei kaikki päivät ole hankalia mutta joukkoon mahtuu myös päiviä kun sitä miettii että mikä mielenhäiriö se on aikoinaan käynnyt kun on lapsia edes hankkinut.
Tuossa iässä kun lapsi on niin sitä vaaditaan todellakin vanhemilta pitkää pinnaa ja todella kärsivällisyyttä koska asiat pitää välillä selittää "aikuiselle" juurta jaksaen ja siltikkin tuntuu ettei se mene perille.

Älä sano tätä ihmiselle, jolla on yksi pieni, toistaiseksi helppo lapsi No, siperia onneksi opettaa. Mun esikoiseni on vasta 7 v, mutta silti toisinaan mietin, että olisiko jälkiehkäisyn käyttö vielä liian myöhäistä

Anteeksi nyt, mutta mun lapseni ei ole mikään helppo. Hän on hyvin vilkas (ei hetkeäkään paikoillaan + hyvin usein pahanteossa) ja vaatii paljon jakamatonta huomiota. Omaa tahtoa löytyy pienelle pitäjälle ja äänekäs sireeni käynnistyy alta aikayksikön, jos pienen tahtotila äityy oikein suureksi.

Rakastan silti häntä yli kaiken. Ei mulla ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, mitä äitiys on. Äitiys on kuin avioliitto; täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä. Enemmän varmaan on niitä vastoinkäymisiä, jos äitiyden haluaa nähdä niin. Mutta joku voi pitää sitä vaan arjen niiiiin tyypillisenä huumorina, kun lapsi leikkiessään pudottaa kaukosäätimen vessanpönttöön ja hukkaa äidin autonavaimet (uudet maksoivat 200 ?). Saati sitä, kun lapsi roiskii pillimehut äidin uuden auton beigelle sisustukselle...

Kerro nyt jo, että onko joku sitten sanonut ettei rakasta lastaan yli kaiken?

Itse viimeksi tänään puhuin 6v esikoiseni kanssa siitä miten paljon äidit rakastavat lapsiaan, vaikka nämä miten kiukkuaisivat ja tekisivät typeryyksiä. Siitäkin huolimatta äidit aina vaan rakastavat. Poika itse sanoi, että hän ei osaa sanoa miksi hän on kotona kiukuttelee ja tekee tuhmuuksia ja on muualla kiltti. Eli kuten hän itsekin sanoo niin muualla hän on tosiaan aina hyvin kiltti. Usein minulta kysytäänkin, että onko lapseni aina niin kilttejä. Kotona ne temput sitten näytetään. Mutta ei se minun rakkauttani vähennä.

Minkäs ikäinen se ap:n lapsi on?

Pillimehut autonpenkillä ei kuulosta kovin hurjalta vielä.... mahtaisinko edes huomata...

Oletko kateellinen lapsestaan ehdoitta onnellisille ihmisille? Vai miksi sinä käyt tätä väittelyä ja provosoivasti korostat ja vääristelet sanoamiani asioita?

Minä pistän nyt koneen kiinni, koska haluan säilyttää hyvän fiiliksen.

Hyvää yötä kaikille äideille! Nauttikaa ihastuttavista (ja luonnollisesti välillä myös vihastuttavista lapsistanne!

Siitä syystä, koska minulla nousi karvat pystyyn heti ekasta vastauksesta jonka tuossa annoit jollekin. Siis tämän ketjun alussa.

Enkä minä provosoivat korosta sanomiasi asioita vaan ihan suoraan lainasin mitä itse sanoit. En vääristellyt mitään.