T
tuikituntematon
Vieras
Alkaa tää tilanne käydä ahtaaksi minun kannaltani. Raskaana ollessani juttelimme, että kun äitiysloma loppuu jään vielä kotiin hoitamaan lasta. Oli siis molempien mielipide siinä vaiheessa. Siinä vaiheessa kun täytin kotihoidontukihakemusta ja tarvitsin miehen palkkatodistuksen, hän sitten muuttikin mielensä. No, saatiin sellainen kompromissi aikaan (en todellakaan halunnut viedä pientä hoitoon, eihän tuo osannut hakemuksen teko vaiheessa kuin just ja just ryömiä), että minä maksan omat menot ja minun nimelläni tulevat laskut, lapsen menot ja ruuan. Mies maksaa vuokrat ja omalla nimellään tulevat laskut (vakuutukset).
Pari kuukautta meni ihan hyvin, kun sain pihisteltyä viimosista äitiysrahoista säästöön vähän. Mutta nyt pari kuukautta on menny ihan tosissaan miettiessä miten saan rahat riittämään vielä siihen ruokaan. Talvikin tulossa joten talvikenkää ja haalaria tarvis lapselle (onneksi on Anttilan ja elloksen kotiostotilit :ashamed: ) Kohta on odotettavissa myös tv-luvan maksu. Lisäksy lyhennän joka kuukausi opintolainaani.
Olen yrittäny puhua miehelle, että avustais edes ruuan kanssa, mutta mies vain toteaa että itse halusit jäädä kotiin joten siinä pärjäät. Silti syö niitä minun ostamiani ruokia. Olen nyt sitten kahden vaiheilla: mennäkkö töihin ja lapsi hoitoon vaiko ero. Jotenki hirvittää tuon pienen hoitoon vienti, lapsi on niin arka, että vierastaa välillä isäänsäkin, ei kävele eikä pahemmin vielä tule sanojakaan.
Miehen tiukka ehdottomuus tuntuu tosi pahalta, joten olen miettinyt tosiaan jo eroakin. Tuntuu, että mies yrittää painostaa minua tosissaan töihin. Alunperin suunniteltiin, että kun lapsi on n. 2 vuotias, menen takaisin töihin.
Pärjättäisiin todella hyvin jos tulot laskettaisiin yhteen, etenkin nyt kun ei tarvitse enää maksaa vuokraakaan (eikä ole lainoja).
En oikein tiedä mitä tehdä... Mutta toisaalta, vastoin miehen tahtoa olen kotona, joten pakko pärjätä. Onneks vanhemmiltani saan lihaa, ettei sitä tarvitse kaupasta ostaa.
Pari kuukautta meni ihan hyvin, kun sain pihisteltyä viimosista äitiysrahoista säästöön vähän. Mutta nyt pari kuukautta on menny ihan tosissaan miettiessä miten saan rahat riittämään vielä siihen ruokaan. Talvikin tulossa joten talvikenkää ja haalaria tarvis lapselle (onneksi on Anttilan ja elloksen kotiostotilit :ashamed: ) Kohta on odotettavissa myös tv-luvan maksu. Lisäksy lyhennän joka kuukausi opintolainaani.
Olen yrittäny puhua miehelle, että avustais edes ruuan kanssa, mutta mies vain toteaa että itse halusit jäädä kotiin joten siinä pärjäät. Silti syö niitä minun ostamiani ruokia. Olen nyt sitten kahden vaiheilla: mennäkkö töihin ja lapsi hoitoon vaiko ero. Jotenki hirvittää tuon pienen hoitoon vienti, lapsi on niin arka, että vierastaa välillä isäänsäkin, ei kävele eikä pahemmin vielä tule sanojakaan.
Miehen tiukka ehdottomuus tuntuu tosi pahalta, joten olen miettinyt tosiaan jo eroakin. Tuntuu, että mies yrittää painostaa minua tosissaan töihin. Alunperin suunniteltiin, että kun lapsi on n. 2 vuotias, menen takaisin töihin.
Pärjättäisiin todella hyvin jos tulot laskettaisiin yhteen, etenkin nyt kun ei tarvitse enää maksaa vuokraakaan (eikä ole lainoja).
En oikein tiedä mitä tehdä... Mutta toisaalta, vastoin miehen tahtoa olen kotona, joten pakko pärjätä. Onneks vanhemmiltani saan lihaa, ettei sitä tarvitse kaupasta ostaa.