Niin
Mä rakastan tietty lastani mielettömän paljon mutta muutama pikkunen juttu ottaa päähän niin vietävästi
Kun nukahtaa omaan sänkyyn, herää vähän väliä itkemään, monta kertaa illassa ja yössä saa rauhoittaa kunnes en enää jaksa nousta vaan otan tytön viereen nukkumaan joskus neljän aikaan aamulla
Syöminen on silkka mahdottomuus, vellit menisivät jos tyttö saisi itse päättää, istuminen pöydän ääressä ja syöminen on huonoa, hän raivostuu eikä suostu syömään, ainoa millä saan edes vähän ruokaa suuhun on mielenkiinnon lisääminen johonkin esineeseen, eli lelu,lusikka jne
Mutta ei sekään kauaa kestä
Nukkuminen päikkäreillä huonoa, nukkuu vain joku alle tunti ja vain 2 kertaa päivässä
Ei viihdy yksin, ei siis millään, koko ajan kintuissa kiinni, vaikka kuinka yritän leikkiä ja olla hänen kanssaan niin tietyt asioita ei kykene tekee likka sylissä
En vaan jaksais, haluaisin sen hemmetin unikoulunkin tehdä mutta mä en jaksa rampata vähän väliä tyttöä rauhoittamassa
Miten se on niin vaikeata?
Mä rakastan tietty lastani mielettömän paljon mutta muutama pikkunen juttu ottaa päähän niin vietävästi
Kun nukahtaa omaan sänkyyn, herää vähän väliä itkemään, monta kertaa illassa ja yössä saa rauhoittaa kunnes en enää jaksa nousta vaan otan tytön viereen nukkumaan joskus neljän aikaan aamulla
Syöminen on silkka mahdottomuus, vellit menisivät jos tyttö saisi itse päättää, istuminen pöydän ääressä ja syöminen on huonoa, hän raivostuu eikä suostu syömään, ainoa millä saan edes vähän ruokaa suuhun on mielenkiinnon lisääminen johonkin esineeseen, eli lelu,lusikka jne
Mutta ei sekään kauaa kestä
Nukkuminen päikkäreillä huonoa, nukkuu vain joku alle tunti ja vain 2 kertaa päivässä
Ei viihdy yksin, ei siis millään, koko ajan kintuissa kiinni, vaikka kuinka yritän leikkiä ja olla hänen kanssaan niin tietyt asioita ei kykene tekee likka sylissä
En vaan jaksais, haluaisin sen hemmetin unikoulunkin tehdä mutta mä en jaksa rampata vähän väliä tyttöä rauhoittamassa
Miten se on niin vaikeata?