Minun synnytys, minua on myös kuunneltava!!!

[sannikki]

Ajattelin aukoa aihetta siitä kuinka haluan tulevassa toisessa synnytyksessä päättää itse miten asiat etenee ja missä asennossa ponnistan ja mitä toimenpiteitä tehdään...

Toivonkin että avoimin mielin keskustellaan eikä kenenkään päätöksiä/ajatuksia tyrmätä

tiedän ettei kaikkeen voi vaikuttaa ja vauvan hyvinvointi on ykkösenä ja sen mukaan lopulta mennään, mutta jos kaikki menee hyvin, synnytys etenee ja muutenkin tilanne ok niin synnytystoiveeni ovat:

oksitosiinitippaa en halua ellei synnytys jumahda, edellisen synnytyksen kulku oli liian nopeaa tipan takia, avautuminen rakettityylillä ja tippa laitettiin ilman syytä tervetuloa toivotuksena.

Epitsomiaa minulle ei tehdä, ellei ole imukuppisynnytykseen pakkoa, haavan paraneminen vei kuukausia. tässä olen aika ehdoton. Mieluummin otan sen repeämän, kun sekin on vaan siitä kiinni että kätilön on hankalampi ommella rosoinen haava...

Myös synnytys asennon päätän minä ei kätilö tai epämukava työasento kätilölle, alansa ovat valinneet, ja palkka maksetaan. esikoisesta komennettiin kuin koiraa, selällään kun oli aina synnytetty tämän kätilön salissa...

Synnytystoivelistaan laitoin myös toiveen että kätilö ymmärtäisi haluni toimia omien tuntemusten mukaan, ja että kuitenkin tarvitsen ammattilaisen tuen ja opastuksen. Jos kaikki menee normaalisti niin en halua jouduttaa synnytystä, luonto hoitaa ei oksitosiinit yms. ei synnytyksen kuulu olla 2h ja pihalle..

En halua missään nimessä mennä asenteella että minä päätän vaan minulla pitää olla mahdollisuus osallistua ja päättää niistä asioista mistä voin jos se on vauvalle ja minulle turvallista

 

[anuuu]

Sun kannattaa pyytää lähete neuvolasta äitiyspolille synnytyksen suunnitteluun tai jos sellaista ei sairaalassasi ole niin pelkopolille sitten. Siellä saat suunnitella synnytyksesi etukäteen!

Tosin saattaa tietty käydä ihan päinvastoin mitä ajattelet! Kokemusta on.. Mä kans ajattelin toista synnyttämään mennessä, etten mitää epparia enää ikimaailmassa halua, mut niinpä kävi että minä ihan itse anelin ponnistusvaiheessa kätilöä tekemään epparin ja kätilö oli vaan että me mitää epparia tarvita, eikä siis suostunut leikkaamaan vaikka anelin. Meinas vaan ponnistaessa usko loppua mut niin se vauva vaan ulos saatiin ilman eppariakin!
Sit jakkaralle halusin myös, mutta olinkin niin voimat lopussa ponnistusvaiheessa etten jaksanutkaan. Onnekseni neuvokas kätilö tietäen mun toiveen ehdotti, että sänkyä muokataan tuolimaisemmaksi ja sainkin sängyssä kohtuu istuvassa asennon ponnistamiseen eikä ole senkään suhteen mitään valittamista.

Olen nyt menossa taas ennen kolmannen lapsen synnytystä pelkopolille eli käytännössä synnytyksen suunnitteluun. Saas kattoo niin taas menee silti ihan erilailla... Mut se suunnittelu ja se että mua kuunnellaan ja mun toiveita kunnioitetaan on tosi iso asia - meni synnytys lopulta miten meni.. Toivottavasti sinäkin pääset suunnitteluun ja sitä myötä saat paremman synnytyskokemuksen kun ei tarvi etukäteen ressata miten se menee ja kuunnellaanko sinua.

 

[sannikki]

anuuu juu puhuin neuvolassa ja ultrassa aiheesta ja kätilö joka ultras sanoi vaan että lista mukaan niin katsotaan sitten, eikö neuvola pelkopolille laittanut vaikka unettomia öitäkin vietin aiheen takia mies onneksi sanoi pitävänsä huolen että minua kuunnellaan ja hän tietää mitä haluan ja mitä en ¨

ja kyllä tiedän ettei kaikki mene ehkä niin kuin haluan, kuten kirjoitinkin, mut haluan tietää ja vaikuttaa asioihin sen minkä pystyn. veikkaan että miehen tuki ja kiinnostus on paras apu, ainakin kaverille pelkopolista oli enemmän haittaa kuin hyötyä, siellä sille vasta pelko tuli kun hälläväliä meininki oli ollut

 

[swerfiel]

Joo, jotkut kätilöt on aika nihkeitä muuttamaan tapojaan. Itselläni meni esikoista synnyttämään mennessä pasmat ihan sekaisin, kun tulin sairaalaan kipeänä, toivoin luonnonmukaista kivunlievitystä, ja sanottiin, että jos et kerran tartte lääkettä, niin menehän vielä kotiin. PElkopolillakin kätilö tästä kertoessa ihmetteli, että mitä sinä sitten sieltä sairaalasta olisit halunnut, jos et kerran lääkettä... no, ensisynnyttäjänä olisin arvostanut ihan kätilön läsnäoloa ja tukea. Äh.