Minun tarinani

[Oskari]

Kerron teille tarinani purkaakseni omaa tuskaani ja saattaakseni omat ajatukseni järjestykseen.

Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä yli 30-vuotta naimisissakin yli 20-vuotta.

Vaimoni oli alusta alkaen hyvin mustasukkainen. Hän vaati minulta ehdotonta uskollisuutta. Pettämistä hänen mielestään oli jo tanssiminen toisen kanssa, onnittelu halaukset jne. Työpaikkojeni illanistujaisiin tai muihin juhliin minulla ei ollut asiaa, koska siellä vain juopoteltiin ja huorattiin, niinkuin vaimoni asian ilmaisi. Suhteemme alussa kapinoin hänen kontrollointiaan vastaan, mutta seurauksena oli vain katkeria riitoja, viikkokausien mökötystä jne. Seurusteltuamme n. viisi vuotta tajusin lopullisesti missä mennään. Tein itselleni selväksi mitä tahdon eniten maailmassa. Tahdoin tehdä vaimoni onnelliseksi, joten aloin vältellä tilanteita, joista hän voisi pahoittaa mielensä. En tuntenut uhrautuvani millään lailla vaan rakensin tuosta hetkestä asti yhteistä onnellista elämäämme.

Elämä kului, lapset hankittiin ajallaan. Muistin hemmotella vaimoani kukkasin, yllätyslahjoin, muistin hää-, syntymä- ja nimipäivät. Luovuin urastani joka olisi vaatinut paljon poissaoloa kotoa ja jatkoin vaatimattomammissa tehtävissä. Luovuin myös ystävistäni, koska heissä oli vaimoni mielestä aina jotakin vikaa.

Seksikin sujui ongelmitta, vaimoni vain oli vähän estoinen, ei kovin kokeilunhaluinen, mutta aina rakastellessamme tunsin hänen olevan yhtä minun kanssani.

Taloudellisesti meillä meni kohtuullisesti, hankittiin oma asunto, auto jne. Koskaan ei rahasta ole tarvinnut olla hirveän huolissaan, emme ole viettäneet mitään ylellistä elämää, mutta ei meistä kumpikaan sellaista ole edes kaivannut.

En koskaan tuntenut jääneeni elämässäni mitään paitsi, vaimon ja lasten rakkaus korvasi mielestäni monin verroin kaiken sen, mikä joidenkin mielestä on elämässä välttämätöntä, illanistujaiset kaverien kanssa, työpaikan juhlat yms.

Rakastin ja ihailin vaimoani ja muistin sen myös kertoa sen hänelle lähes päivittäin. Tuntui että elämässäni on kaikki niin hyvin kuin vain olla saattaa.

En koskaan epäillyt vaimoani uskottomuudesta, eihän hänenlaisensa nainen, joka oli niin mustasukkainen voinut missään tapauksessa tuottaa minulle pettymystä.

Vaan kuinkas kävikään? Eilen sain lopullisen varmistuksen asialle. Vaimollani on suhde varattuun mieheen (jonka muuten tunnen) ollut jo vuoden ajan. Kaikki oli alkanut hänen työpaikkansa pikkujouluista (hän sai käydä juhlimassa ilman minua, koska hän oli luotettava, kertoi hän).

Asian paljastuttua hän ei pyydellyt anteeksi vaan huusi ja raivosi syytellen minua kaikesta mahdollisesta. Kun kysyin, mitä olin tehnyt väärin, en saanut asiallista vastausta vaan huutoa ""että kaikki mitä teen tai jätän tekemättä on väärin häntä kohtaan.""

Nyt mietin mitä tehdä? Illalla sovimme vaimoni kanssa viettävämme joulun yhdessä lastemme kanssa.

On selvää etten voi enää jatkaa yhteiselämääni vaimoni kanssa. Voin antaa (ja annankin) anteeksi, mutten voi unohtaa. En voi enää luottaa häneen enkä kunnioittaa häntä. Rakastan häntä varmasti loppuelämäni ajan.

Tulevaisuus näyttää siltä, että keskityn lapsieni onnen takaamiseen. Minulla ei onnellista tulevaisuutta enää ole.

Tulen siis viettämään loppuelämäni yksinäisenä mutten onnettoma. Lasteni kautta aion löytää vielä hitusen lohtua elämääni.

Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tarinani.

Hyvää ja rauhallista joulua sinulle.

 

[Koo]

Voimia!!!
Ymmärrän tilanteesi, mutta muista että aika on se joka auttaa tässäkin tapauksessa.
Keskity nyt lapsiesi lisäksi myös itseesi.*Iso halaus*

 

[Lempeä]

Lämmin halaus sinulle Oskari. Olen pahoillani. Noin hieno mies löytää vielä oman elämänsä ja siinä onnen.

 

[Madonna]

kuulostaa uskomattomalta, joulusadulta.

Mutta mustasukkaisuudesta olen ollut havaitsevinani sellaisen piirteen, että ""mustasukkainen"" ihminen syyttelee usein toista osapuolta hänen tekemisistään sen vuoksi, että itsellä ei ole ns. puhtaat jauhot pussissa.

Hyökkäys on paras puolustus ja paras hämäys, sillä kun toinen ihmissuhteen puolikas joutuu käyttämään voimavaransa alituiseen syyttömyytensä todistamiseen, hän helposti unohtaa kysyä itseltään, että missä tässä oikein nyt oikeasti mennään.

Ja ns. ""mustasukkainen"" saa rauhassa puuhailla, mitä tahtoo hölmön puoliskonsa selän takana, koska hänen päätehtävänsä on olla alituiseen hämillään.

Mahtaakohan pohjimmiltaan olla kyse siitä, että mustasukkainen pelkää toisessa ihmissuhteen puolikkaassa samaa, mitä itsestään on löytänyt?

Tämä on yksi selitys, mihin mustasukkaisuutta ns. tarvitaan.

Mitä mieltä itse olet tällaisesta näkökulmasta asiaan?

 

[no jaa]

Olet antanut kaikkesi tuohon suhteeseen. Todella sääli, että se ei riittänyt. Ymmärrän valtavan pettymyksesi ja toivon voimia tässä tilanteessa.

Rauhallista Joulua!

 

[Madonna]

P.S. Ja taas onnistuin asettamaan sanani huonosti. En tarkoittanut, että sinä olisit hölmö. Puhuin yleisesti mustasukkaisen taktiikasta.

Olen edellisten kanssa samaa mieltä. Tarinasi oli melkein uskomaton, ja uskomaton miehenä olet ollut sinäkin.

 

[Oh]

Miehenä sinun on helpompaa ottaa yhteyttä ystäviisi jne. Et varmasti jää yksin.

Ja turha ajatella että olet jäänyt jostain paitsi vaikka et olekaan mennyt minne mieli tekee. Ja reissutyöstä luopuminen on ollut aivan varmasti hyvä asia lasten kannalta. Monet naiset joutuvat luopumaan reissaamista vaativasta urastaan lasten takia. Joten ""naisena"" sanon että sekin on normaalia.

Mutta muutoin, otan osaa. Itsekkin menin aikoinaan pirstaleiksi, eli itselleni kävi myös vanhanaikaisesti kuten sinullekkin. Mutta nyt elämä taasen hymyilee.

Anna ajan kulua ja helli itseäsi ja ole itse itsellesi ""ystävällinen"". Et ole tehnyt mitään väärin vain rakastanut.

Onhan elämäsi ollut hyvää ja onnellista?? Jos ei ajatella viimeistä vuotta..

Voimakas toivon halaus sinulle. Kyllä elämä meitä petettyjäkin joskus hyvin kohtelee. ja onhan elämässämme niin paljon hyvääkin..

Ei nämä viestit lohduta tiedän mutta hyvää joulua joka tapauksessa!

 

[Epäkorrekti]

Ymmärrän että tilanteesi nyt on aika lohduttoman tuntuinen. Olet kuitenkin tehnyt päätöksesi. Pysy siinä, sure surusi ja ennenpitkää huomaat että ei elämäsi ja tulevaisuutesi ihan niin synkä ole kuin miltä se nyt näyttää.

Voimia ja rauhallista Joulua kaikesta huolimatta.

 

[Oskari]

Uskon kyllä löytäväni vielä jonkinlaisen järjestyksen elämääni, mutta rakkautta (parisuhteeseen) en voi löytää, sillä 30-vuotta yhden naisen miehenä, ei voi tunnetasolla koskaan päättyä. Tiedän, etten voi koskaan rakastua toiseen naiseen, joten en myöskään lähde mihinkään suhteeseen olematta siinä täysillä mukana.

En tiedä onko muita kaltaisiani, mutta uskon, että on olemassa vain yksi ja ainoa oikea ja aito rakkaus. Kun se on viety, ei voi olla olemassa mitään korvaavaa.

En ole vaimolleni vihainen enkä katkera näin vain kävi. Toivon sydämestäni, että hän löytää itselleen onnellisemman elämän jossain muualla. Jotain vikaa minussa täytyy tottakai olla, eihän hän muuten olisi noin käyttäytynyt.

Vaikka edelleenkin rakastan vaimoani ja tulen kaipaamaan häntä mielettömyyteen asti, tiedän etten voi jatkaa yhteisen polkumme kulkemista hänen kanssaan, mutta jos hänellä joskus on vaikeuksia, olen valmis auttamaan häntä kykyjeni mukaan.

 

[Oh]

Kliseistä mutta ehkä rakastit vaimoasi ""liikaa"". Sekin on mahdollista vaikkakin harvinaista.

Jokaisessa meissä on jotain ""vikaa"" ihan jokaisessa, myös vaimossasi, sinussa, kaikissa.

Ja rakkautta on myös paljon. Voit tavata uuden kumppanin ja huomata rakastavasi häntä joskus yhtä paljon mutta eri tavalla. Et ehkä yhtä kiihkeästi mutta yhtä paljon.

Olisi liian kornia ajatella että maailmassa olisi jokaiselle ""vain"" yksi kumppani. jos olisi noin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon. Itse tiedän että olisin voinut olla onnellinen myös kahden edellisen poikaystäväni kanssa. Mutta tilanteet ovat erilaisia jne.

Mutta vaikka tiedän tuon se ei vähennä yhtään rakkauttani nykyistä miestäni kohtaan. Ja ajattelen myös että nykyiseni on se oikea.

Mutta jos tilanne vaatii, tiedän selviäväni ja tiedän ehkä voivani rakastaa myös jotain muuta miestä, vaikka hän olisikin se ""kakkonen"" mutta yhtä kaikki myös hän voisi olla itselleni se ""oikea"" vaikka se oikea olisikin löytynyt ""toistamiseen"".

Mutta tämä viestini on retorista ja kliseitä täynnä..

 

[Petetty mies]

Kauhea tarina, joka toi taas kerran pintaan oman vastaavan kokemukseni. Minäkin olin sitä mieltä, että vaimoon voi luottaa. Yhdessä oltiin naureskeltukin erilaisille iskuyrityksille ja - yrittäjille. Mutta mites kävikään.

Jälkiviisaus on aina helppoa. Nyt voi todeta, että ensimmäinen vaaran merkki on ollut tuo vaimosi mustasukkaisuus. Se ei ole ollut terveellä tasolla. Toinen ""virhe"" on ollut se, että olet (hyvistä syistä) päättänyt alkaa elää vaimosi määrittelemää elämää, sitä, mitä hän pitää oikeana ja tarpeellisena. Et elänyt omaa elämääsi. Annoit ikään kuin elämäsi ohjauspyörän vaimollesi periaatteella: aja sinä.

Sinun kaltaisiasi vastuuntuntoisia ja rehellisiä miehiä on liian vähän, joten tärkeintä on nyt uskoa tulevaan. Ei kuitenkaan näinä päivinä, jolloin shokki on pahimmillaan. Älä psyykkaa itseltäsi pois tulevaisuutta, koska sellaisella psyykkauksella on taipumus totetua. Anna ajan kulua ja katso, mitä tapahtuu.

Elämässä on omat musertavat käännekohtansa, mutta joskus maanjäristys paljastaa kultasuonen. Suuntaudu nyt lapsiisi, koska he tarvitsevat kaiken sen hyvän, mitä sinussa on.

Parasta kirjoituksessasi on kuitenkin kunnioitus itseäsi kohtaan: sinulle ei voi tällaista tehdä, et sitä hyväksy, ja kun se on tehty, paluuta ei ole. Vaimosi on turtunut sille hyvälle, minkä hän sinussa sai, eikä osannut sitä arvostaa.

Joulusi on nyt erilainen kuin aiemmin. Jonain vuonna muistat tämän joulun tärkeänä käännekohtana elämässäsi. Paljon hyvää siitä seurasi, ja tuska helpotti asteittain.

 

[akka]

Tarinasta saa sen käsityksen, että suhteenne lähti vääristymään alusta asti (vaimosi vaatimuksista). Lopulta se muodostui kuin vankilaksi ilman ulkopuolisia virikkeitä.

Ja ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Vaimosi itse muovasi sinusta miehen, joka ei häntä enää kiinnostanutkaan. Vaimosi ei taida olla ihan tasapainoinen. Terapia auttaisi sinua varmaan saamaan laajemman elämän ja ehkä sinun kannattaisi olla avoin terveelle rakkaudelle eikä uhrata elämääsi sairaan rakkauden muistolle.

Itse olen elänyt sairasta rakkautta alkoholistin kanssa aikoinaan. Nyt haluan vastavuoroista rakkautta ja välittämistä. Muuten ei ole mitään.

 

[Oskari]

Ei se niin mennyt. Ei rakkauteni ollut sairasta eikä se ole sitä vieläkään. En tuntenut enkä tunne olleeni vankilassa. Elämäni oli tasapainoista ja hyvää. Se ei tarkoita etteikö meidän arjessamme ollut riitoja, pahaa oloa tai muita murheita. Mutta pystyimme sopimaan riitamme ja nauttimaan toistemme seurasta. En myöskään usko, että vaimoni kiinnostus minua kohtaan laantui, ei se ainakaan siltä tuntunut.

En haikaile minkään perään vaan talletan ne ihanat muistot jotka minulle jäävät, niitä ei kukaan voi minulta viedä. Uskon pystyväni elämään tasapainoisen elämän, mutta ilman mitään uutta suhdetta.

Aion nauttia lapsistani ja toivottavasti jonain päivänä myös lasteni lapsista.

Ei en aio koskaan alkaa syyttelemään vaimoani, hän on aina oleva ainoa todellinen rakkauteni. Mikään ei saa minua koskaan syyllistämään vaimoani lasteni edessä.

Selviän tästä kyllä, olen vain yhtä kokemusta rikkaampi.

 

[Voimia perheellesi]

ja hyvää, rauhaisaa Joulua Sinullekin - elämä kantaa.

... tarinasta en sano mitään, koska en tunne vaimoasi ja hänen tunteitaan ja ajatuksiaan tilanteesta: nämä olivat sinun tuntemuksiasi.

 

[akka]

Sinä haluat olla marttyyri.

Suhteessanne vaihtuivat roolit, sinä olitkin nainen lopuksi.

Ei suhde voi toimia niin että vain toinen määrää. Voimien pitää olla suhteellisen tasaiset, jotta voimatasapainon heilahtelusta syntyy tasapaino ja nähdään toinen empatian läpi ei vain toteuttamassa omia haluja.

Mitä vaimosi sinulle antoi?

Onko äitisi kovin dominoiva?

 

[mamikka]

Voi Oskari!
Ajattelet juuri niin kuin minä. Mies teki saman kun vaimosi. Avioliittoa takana himpun vajaa 20 v. Lapsia kaksi 11 v ja 16 v. Tulen olemaan aina yhden miehen vaimo. Yhden ja sen ainoan. En halua sitoutua enää uudestaan. En halua enää tulla petetyksi. Me olemme aina perhe.Isi asuu vaan muualla.

 

[emma]

niinpä. näin elämässä hyvin usein käy.
olen pahoillani puolestasi, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei koskaan saisi elää toisen ihmisen elämää, vaan omaansa. kuunnella omaa sydäntä ja tehdä välillä myös itsekkäitä ratkaisuja. kuulosti aika hurjalta, kun sanoit, että jätit kaikki ystäväsi ja illanistujaiset vaimosi takia väliin. ei omaa elämää voi, eikä saa uhrata kenenkään hyväksi, ei edes oman rakkaansa. jos se oma rakas ei ymmärrä antaa tilaa suhteessa, ei hän silloin rakasta, vaan haluaa omistaa.

tämän tajuan jo minäkin, vaikka ikää on vasta 35v.

mutta hyvää joulua ap:lle kuitenkin! elämällä on tapana opettaa asioita, joita ei ole vielä itse oivaltanut.

 

[Eki]

Tarinasi yhtäläisyys toi mieleen omani parin vuoden takaa. Ajatukset olivat samanlaiset minullakin asian tultua ilmi juuri joulun alla. Vaimon piti kertoa asiasta joulun jälkeen mutta asia paljastui eräänä yönä ja yllättäen ennen aikojaan.

Laitoin heti eron vireille ja hain itselleni asunnon, sillä tämä oli vaimolle jo toinen ulkopuolinen suhde. Jouduin kuitenkin vielä kuukauden asumaan kotona. Tämä kuukausi oli kuitenkin aika ratkaiseva tulevaisuuden kannalta. Kuukauden aikana kävimme useita keskusteluja tulevaisuudesta. Päädyimme siihen, että jatkamme avioliittoa ja hän lopettaa suhteensa työkaveriinsa sekä sovittiin jatkoon pelisäännöt. Vuokra-asunto oli kuitenkin käytössä puoli vuotta, välillä myös vaimon käytössä.

Nyt parin vuoden jälkeen voin sanoa, että ratkaisu on toiminut meillä ja elämme taas onnellisessa avioliitossa yhtenä perheenä. Molemmat on tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen ja uudelleen rakastuneita toisiimme. Vaikeus antoi voimia avioliitolle ja nyt on sellainen tunne, että tätä avioliittoa ei kaada enää mikään.

Menneet palaa kyllä näin parinkin vuoden jälkeen ikävästi mieleen mutta nyt se on jo historiaa. Ensimmäiset päivät oli shokki, viikon päästä pystyy jo käsittelemään asiaa, kuukauden sisällä pystyy tekemään jatkon kannalta alustavia päätöksiä. Vuosi on aikaa harkita erotako vai jatkaako. Pari vuotta kertoo jo sitten tulevaisuuden suunnan.

 

[Sinkkumies]

Ei kannata luottaa kuin itseensä. Toivoa voi aina toisen ihmisen käytöksen suhteen laittaa, mutta loppukädessä luottaa vain itseensä. En ole niitä miehiä jotka uskovat jonkun naisen olevan ""se oikea"" ja juuri ihmeellinen ja speciaali. Kyllä niitä hyviä puolisoita ja tulevia naisia vielä sinullekin riittää, vaikka sattuuhan tuollainen ja paljon. Hyvää joulua!

 

[Madonna]

Tämähän ei voi olla totta, että Sinkkumies sanoisi noin.

Maailmankirjat ovat nyt kyllä kääntyneet ympäri!

 

[Petetty mies]

Vielä vähän jatkoa: tuokin on yhdenmukainen oman kokemukseni kanssa: hyökkäys on paras puolustus. Yllättäen syy onkin petetyssä! Se oli muka sinun vikasi. Teet kaiken väärin. No, tuohon lankaan ei kannata mennä, etkä varmasti ole mennytkään. Terapeutitkin, ainakin parhaat, ovat järkähtämättömästi sitä mieltä, että ajatuksia, houkutuksia ja ihastumisiakin voi tulla - mutta teot ovat tekijän itsensä tekemiä, hänen omia, tietoisia ja vapaaehtosia päätöksiään. Niitä ei voi kenenkään toisen vastuulle laittaa.

 

[Jarkko]

Tuttu tilanne 10 vuoden takaa ja kauhea! mullakin oli silloin jo 10 vuoden naimisissaolo(lapsia) takana.
Toimin seuraavasti,tai en oikeastaan minä vaan tämän pettäjän vaimo otti yhteyttä minuun ja tavattiin ,keskusteltiin(salassa)ja seurattiin kuinka tilanne edistyy.Jatkuuko salaa tapailu yms.

Onneksi oli kännykkä,niin voitiin pitää yhteyttä(asuttiin lähekkäin)ja tilanne raukesi heidän ""treffeihin"" mihin me tulimme ""yllättäin""paikalle.

Itkut itkettiin ja asia oli yllätys ,yllätys,loppunkäsitelty!

Minun neuvo=Ota yhteyttä varatun miehen vaimoon,mutta ehdottomasti pitäkää asia SALASSA!

Katsokaa onko tuo vaan hairahdus........

 

[mustat sukat]

Olen myös mustasukkainen vaimo, vaikka en ole pettänyt miestäni.

Koulutan itseäni hillitsemään mustasukkaisuuttani, joka on sairaus isäni suvun puolelta. Tiedämme molemmin, että miehessäni ei ole syytä mustasukkaisuuskohtauksiini, vaan syynä on oma epävarmuus ja itseinho. Mieheni on kaltaisesi ihanan ymmärtäväinen ja minä todellakin yritän hillitä itseäni....

Nuorempana ja parisuhteen alussa olin useinkin mustasukkainen syyttä ja syystäkin (baarikeijukaiset kävivät kuumana komeaan mieheeni), eikä mustasukkaisuuteni todellakaan johtunut siitä, että itse olisin ollut pettämispuuhissa, mutta onneksi nyt keski-ikäisenä hillitsen itseni paremmin, vaikka satunnaisesti saatan vahingossa päästää sammakoita suustani herkkinä hetkinä.... On hirveää olla mustasukkainen!

 

[Veera]

Oskari kirjoitti: ""Tiedän, etten voi koskaan rakastua toiseen naiseen, joten en myöskään lähde mihinkään suhteeseen olematta siinä täysillä mukana.""

Noin sinusta tuntuu juuri nyt, mutta muutaman kuukauden kuluttua ajatukset ovat todennäköisesti toiset. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

Erosimme mieheni kanssa 23 vuoden yhdessä olon jälkeen. Meidän eroomme ei liittynyt pettämistä tai ketään kolmatta osapuolta, minä vain en enää jaksanut ja lähdin pois.

Mieheni koki kotoa lähtöni hirveänä shokkina ja hän surkutteli itseään, että ei koskaan enää löydä ketään naista eikä rakkautta elämäänsä. Kotoa muutostani kului puolisen vuotta, kun mies ilmoitti, että hänellä on uusi seuralainen, joka puoliksi jo asui miehen luona tyttärensä kanssa.

Onneksi ihmisen mieli on mukautuvainen ja muuttuvainen - aika auttaa suuremmankin surun yli. Toivon sinulle onnea elämääsi! Kyllä sinullekin on vielä varattuna jotain hyvää ja kaunista!

 

[TN]

On aivan uskomaton tarina ja ihailen teitä molempia, olette kuin Roomeo ja Julia. Voit olla onnellinen jo siitä, että teidän suhde on kestänyt noin pitkään. Se kertoo jo siitä, että vaimosi on ollut hyvin tyytyväinen suhteeseenne niin kuin olet sinäkin. Olisihan vaimosikin jo muuten ajat sitten lähtenyt.

Tässä on teille kummallekin hyvä paikka vähän miettiä elettyä elämää ja pohtia millaisen tulevaisuuden haluatte. Ihminenhän on muuttuvaa sorttia, miksi siis ei teidänkin yhteiselonne voisi jatkua tästäkin eteenpäin. En tarkoita, että vaimosi teki oikein, mutta on niin monia pariskuntia, joille on aivan normaalia elämää, että on muitakin suhteita. En itsekään haluaisi, että oma puolisoni pettäisi, mutta en pitäisi sitä maata kaatavana asianakaan, onhan meillä kaikilla vain yksi elämä elettävänä ja jos joku haluaa nauttia elämästään siten, että tarvitsee useampia ihmisiä niin mikäs siinä. Toisen elämälle on päinvastoin taas tärkeää joku periaate ja sadunomainen unelmointi johon liittyy uskollisuus. Sekin on yhtä hyväksyttyä. Olemme vain ihmisiä.

Tietty olisi hyvä, että puolisot ymmärtäisivät toistensa periaatteet ja parempi jos heillä vielä olisi samat periaatteet. Silloin ei tarvitsisi kummankaan luopua mistään ja elämä voisi tuntuakin hyvältä.

Empä kirjoittele enempää, kun kukaan ei sitten jaksa lukea, mutta jos joku on kiinnostunut mielipiteistäni, niin kysyköön lisää, kirjoittelen jos kerkiän. Hyviä jouluja kaikille!!

PS. Ja Oskari, tee nyt vihdoinkin niin kuin itsestäsi parhaimmalta tuntuu äläkä ajattele muita, sillä lapsillesikin on hyvä, että he tietävät vanhempiensa olevan onnellisia, sitä he pääasiassa toivovat.