Kylläpä on tullut ilkeitä vastauksia. Oikeita idiootteja, lyövät lyötyä.
Mikä mölinä syntyykään,kun täällä joku nainen itkee miehen syrjähyppyä ja vastauksissa aletaan vihjailla tyyliin""etkö anna äijällesi"" ""makaatko kuin lahna"" ""oletko rupsahtanut läski"" Silloin kyllä muijat nousee vastarintaan ja selittää että ei se ole vaimossa vika jos mies pettää, miehessä on vika, se mies on sika!
Mutta näköjään kun asia onkin toisinpäin, niin silloinkin on miehessä vika.
Jotkut ihmiset voivat antaa pettämisen anteeksi, toiset eivät. Jotkut pettää kerran, jotkut koko ajan ja jotkut siltä väliltä. Jotkut jää kiinni,jotkut ei.Eräät kertovat tapahtuneesta itse.
Luottamus täytyy rakentaa uudelleen, siihen tarvitaan molempien tahto ja halu jatkaa suhteessa.Pitää tietysti myös tehdä pelisäännöt selväksi, onko pettäminen tai satunnainen ""hairahdus"" sallittua.
Itse en ole ikinä pettänyt, minua on kyllä petetty.Joskus yritin kovastikkin antaa anteeksi ja unohtaa,mutta en ole koskaan siihen pystynyt. Ei ole järkeä jatkaa suhteessa, jos anteeksianto ei tule sydämestä ja tapahtunutta ei pysty unohtamaan. Jos oikeasti kykenee anteeksiantoon niin sitten kun asia on loppuunkäsitelty, sitä ei enää missään yhteydessä pidä nostaa esiin. En tähän pystynyt, joten jätin mieheni.
Eli nyt teidän pitää yhdessä keskustella ja käsitellä asia.