Minun tarinani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Oskari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse et tietenkään tunnista, että suhteenne on sairas, lähelle ei vaan näe.

Voisithan itsenäistyä rakentamalla oman elämän ja etsimällä itseäsi.

Ei se pettäminen lopulta ole niin vaarallista... voitte vielä löytää toisenne jos molemmat muuttuvat.
 
Kuulehan nyt ""akka"". Kaksi ensimmäistä lausettasi ovat täyttä asiaa. Kolmas ei ole. Pettäminen ON todella vaarallista! Ellei olen, niin mikä sitten on? Toisensa voivat jotkut löytää uudellee, mutta vaikeaa se on, ei helppoa.
 
Saman olen myös kokenut ja olen kanssasi saamaa mieltä. Kannnattaa katsoa, antaa aikaa jos yhtään tuntuu siltä. Itse olin myös ehdoton kun sain tietooni muilta tahoilta mieheni salasuhteen joka oli kestänyt kaksivuotta. Ihmettelin useasti tälläistäkö on avioliitto 22vuoden jälkeen?
sohkki oli valtava, mursi ja muutti kaiken (En ole ollut koskaan mustasukkainen) Kohta on vuosi kulunut tapahtuneesta tiukkaa vääntöä olemme tehneet, yritystä on riittänyt. Suhde on parantunut monelta osa aueelta. En tiedä loppujenlopuksi kumpi kärsii enemmän tapauksesta pettäjä vai petetty? Aika ja rakkaus lieventää, mutta koskaan en voi unohtaa. Haluaisin vielä oppia sen etten nostaisi tiukanpaikantullessa kissaa pöydälle! Itse en ole pettänyt, tiedän sen olevan ainut valttikorttini!!! Iloista ja Onnellista vuotta 2006 Aikaa ja hyvää mieltä toisillemme.
 
Pettäminen oli ehkä vaimosi keino murtautua kestämättömästä tilanteesta.

Todellisuutenne eivät kohdanneet, koska sinä olit oppinut näkemään arjen onnellisena, vaimoasi se kaiketi ahdisti.
 
Oli uskomaton tunne lukea tarinaasi, sillä se oli kuin suoraan omastani!

Me olimme aviossa lähes 30 vuotta ja samoin kävi! Olen tullut johtopäätökseen, että tämän päivän naiset eivät jaksa olla kiinnostuneita liian kilteistä miehistään.

Lohdutukseksi sinulle, että viiden erovuoden jälkeen olen onnellinen niin lapsistani kuin omastakin elämästä. Olen nyt vasta oppinut tuntemaan myös itseni. Aiemmin yritin aina pohtia asioita muiden kuin itseni näkökulmasta. Nyt on uskomaton tunne elää täysin omilla ehdoillaan. Uskon, että jos olisin avioliittomme aikanakin ollut enemmän itsekäs, kiinnostus olisi voinut jatkua. Ei liene myöskään helppoa elää mielistelijän kanssa liitossa, sillä se todennäköisesti saa aikaan toisessa osapuolessa syyllisyyden tuntoja.

Tsemmpiä sinulle! Voit luottaa, että ajan myötä löydät itsellesi mielenrauhan ja uuden onnenlaisen onnnentunteen, joka lähtee sinusta itsestäsi!

 
""... tämän päivän naiset eivät jaksa olla ...""

Justhan se eukko on jaksanut sua lähes 30 vuotta!!

Herätkää pahvit: ihminen haluaa kokea ehkä jotain muutakin elämän aikana kuin mitä se 30 vuotta oli ... vaikka se onkin ollut ehkä ihan rikastakin aikaa??!!

Ei teissä mitään vikaa ole, joten jatkakaa elämäänne: teilläkin vielä seikkailu jatkuu :)
 
""Pettäminen oli ehkä vaimosi keino murtautua kestämättömästä tilanteesta.""

Ehkä ja ehkä.

Minä en ymmärrä miksi juuri naiset aina selittävät sekä omaa että muiden naisten pettämistä ""kestämättömillä tilanteilla"" ja ""suhteen"" ongelmilla jne.

Ensinnäkin nainen on kai tuon varsinaisen ""suhteensa"" tonen osapuoli ja jos ""tilanne"" on kestämätön tai huono naisen kannalta, niin eikö hän ole ensisijaisesti vastuussa tilanteen muuttamisesta?

Toiseksi miksi heikko itsetunto yms itsekorostustarpeet, impulsiivisuus, itsekkyys yms voisi olla naisen pettämisen takana siinä kuin miehenkin. Viimekädessähän nainen pettää tasan siksi että on niin päättänyt tehdä. Paneskelun syy on yleensä ainakin osaltaan se, että panettaa. Ei se, että pettäjä on nainen tee tilanteesta oletusarvoisesti sen syvällisempää.
 
Aika jätkämäistä tekstiä naiselta!
Tuo onkin mielenkiintoista, että haluaa kokea ja kokea, löytää vihdoin oma itsensä - kaikki tämän päivän naistenlehtien sisältöä!
Missä on suhteen kehittyminen ja kehittäminen? Halutaan kaluta yksi luu ja sitten heti itsekkäästi seuraava! Koko elämä pyörii oman navan ympärillä - mitähän mieleni tekisi seuraavaksi?
Tälläisellä ajattelulla maailma menee ties mihin.
Aina jostain suhteesta syntyy myös lapsiakin, joiden elämisen perusta on sitten ties mitä!
Odotan jonkinlaista uutta aaltoa, että ihmiset havahtuvat omaan itsekkyyteensä ja omien mielihalujen perässä kulkemiseen. Näen ympärillä moisesta elämäntavasta johtuvia monia katkeria ja pettyneitä ihmisiä.
 
Vaimoni käytökselle ei löydy mitään selitystä. Emme me missään vankilassa eläneet. Sovimme yhdessä pelisäännöt joita molemmat noudattivat. Pystyimme puhumaan asioista ja oli selvää, että sääntöjä voidaan tarvittaessa muuttaa.

Meillä molemmilla oli ja on harrastuksia kodin ulkopuolellakin, tottakai. Emme me kahlinneet toisiamme totaalisesti kotiin.

Mihinkähän vaimoni murtautui?

Minusta hän murtaui ulos elämästäni ja sisään toisen avioparin elämään.

Anteeksi nyt vaan, mutta tuollaista käytöstä en voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää.

Jos vaimoani ahdisti rakkauteni, miksi hän ei sanonut sitä, heittänyt hyvästejä minulle ja aloittanut uuden elämän?

Yksinkertaisesti vaimostani tuli ihminen, jollaista en voi enää kunnioittaa. Minun perusarvoihini kuuluu rehellisyys ja luotettavuus, se mikä luvataan se pidetään. Ellei pysty lupauksiaan pitämään on se syytä kertoa eikä pettää toisen ihmisen luottamusta.

Vielä lopuksi kiitos Teille kaikille jotka olette kommentoineet tarinaani.

Hyvää ja rakkauden täyttämää joulua Teille kaikille.
 
Aion viettää ""normaalin"" joulun perheeni kanssa. Joulun jälkeen pistetään avioero vireille ja lähdetään rakentamaan uuttaa elämää.

En aio ottaa yhteyttä tuon miehen aviopuolisoon, en tiedä tietääkö hän miehensä suhteesta enkä halua puuttua toisten elämään.

Valitettavasti olen siinä mielessä äärimmäisyysihminen, että kerran menetettyä luottamusta ei voi palauttaa, joten avioliittoni jatkaminen johtaisi vain puoleltani urkkimiseen ja kyttäilyyn, enkä halua sellaista liittoa loppuelämäkseni.

Olen iloinen puolestasi, että olet pystynyt rakentamaan liittosi uudelleen ja toivottavasti entistä ehommaksi.

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi.
 
Pari on ollut yhdessä 20-30 v niin ei se minusta vaikuta kovin itsekkäältä, vaihtelunhaluiselta, oman navan ympärillä pyörivältä ""kaluamissuhteelta"" kummankaan osapuolen silmin katsottuna.

On normaalia elämää haluta nähdä ja kokea myös muita ihmissuhteita varsinkin, jos ollaan menty yhteen hyvin nuorina. Silloin usein juuri on ne omat ""sisäiset tunnetilat"" sammutettu ja eletty perheen ja lasten ehdoilla. Niin naiselle kuin miehelle tulee usein se ""itsensäetsimisenkausi"" ja valitettavasti ne kaudet eivät usein kulje käsikädessä.

En puolusta eroja mutta ymmärrän ne tuosta em. näkökulmasta katsoen. Usein ihmiset/parit myös kasvavat erilleen ja löytävät uudet puolisot ... mutta joskus myös kasvun jälkeen palataan yhteen. Silloin ""kasvukivut"" puolin ja toisin on annettava anteeksi ja jatkettava elämää muuttuneina ihmisinä. Ero on aina kipeä prosessi ... myös lapsille, vaikka he olisivatkin jo aikuisuuden kynnyksellä eli siis iästä riippumatta.

Siitä kuitenkin yleensä selviää. Parisuhde on kahden kauppa. Yksin sitä suhdetta ei kukaan kanna vaan siihen tarvitaan molempien tahto. Miun mielestä.
 
Sinussa on yksi paha vika...olet liian hyvä ja täydellinen mies, ollaksesi edes totta.
Eikö todella, mieleesi juolahtanut, että mustasukkaisuuden takana onkin, kokemus...Meillä mies on mustasukkainen ja vain siitä syystä, että on ollut itse monet kerran uskoton.
Minä olen elänyt yhtä hyveellisen elämän kuin sinäkin, mutta en silti ole sen paremmaksi tullut. Kadun iänkaiken, että olen ollut elossa, mutta jättänyt elämättä...aviolitto jatkuu vieläkin.
Sinulla on oikeus ja lupa, vaikka raivota asia ulos itsestäsi, niin voit jotenkin irtaantua, tuosta ajatuksesta, että vaimosi on suuri ja ainoa rakkautesi..
Rakkaus on ikuista, kohteet vain vaihtuvat...ja väitän, että sinä, kuten minäkin...emme tiedä oikeasta ja todellisesta rakkaudesta, vielä mitään.
Tämän olen itselleni tunnustanut jo ajat sitten, on paljon helpompi hengittää.
 
Marriina, sanoit hyvin elämisestä ja elämättömyydestä. Elämättömyys on riski meille kaikille.

Aloittajan kohdalla tuntuu, että vaimo halusikin itsekkyydestä alunperin kaventaa miehensä elämää. Ne ""normaalit pelisäännöt"" vaikuttavat ulkopuolisesta kummallisilta, varsinkin, kun ne olivat yksipuolisia.

Voi olla, että todellinen rakkaus odottaakin sinua ihan jossain muualla.

Mutta liian vahvat periaatteet ovat mielestäni myös itsekkyyttä, anteeksianto ja armo kuitenkin jalompia. Elämä ei ole yksinkertaista ja parisuhteen dynamiikka on tuhansien syiden seuraamus. Ihminen on heikko ja elämä lyhyt, oma ylpeys ei ole tärkeintä vaan etsiä yhteyttä toisiin ihmisiin.

En halua vähätellä pettämistä, mutta vaimosi vahingoitti ehkä sinua enemmän rajoittamalla elämääsi, pettämällä hän ehkä vapautti sinut. Mielestäni jos rakastat vaimoasi oikeasti, voisit vielä muuttaa suhtautumistapasi, eli toimisit enemmän omilla ehdoillasi hänen suhteensa, hän ehkä näkisi sinut miehenä.
 
""Vaimoni käytökselle ei löydy mitään selitystä.""

Tarkoittaa, että sinä et tiedä sitä selitystä. Selitys kuitenkin on aina olemassa, ihminen toimii kaikessa omista motiiveistaan lähtien.

Tässä keskustelussa menevät taas kerran asiat sekaisin. On kaksi eri asiaa: kyllästyä parisuhteeseensa ja kaivata jotain muuta elämäänsä, ja toisaalta: tapa, jolla se tehdään. Nyt tässä on lähinnä kysymys tavasta, siitä, että pettämisen kautta lähdetään hakemaan uutta. Olisihan mahdollista 30v jälkeen käydä ensin selkeyttävä keskustelu ja sitten hakeutua uusiin kuvioihin.

""Epäkorrektin"" kanssa olen samaa mieltä siitä, että kun nainen tällaisen tempun tekee, siitä ollaan aina löytävinään jotain syvällistä, suurta ja ymmärrettävää. Kun mies tekee vastaavan, yleensä se nimetään pelkäksi lihanhimoksi.
 
Mielestäni pidemmässä suhteessa seksi ja rakkaus kietoutuvat toisiinsa, jos on intohimoa niin rakkaus helposti kasvaa siihen.

Samaa mieltä kuin Speaker, vaimolla on varmasti liuta syitä. Asiat myös joskus vääjäämättä ajautuvat tiettyihin pisteisiin. Ei ehkä ole helppoa käydä ""peli selväksi""- -keskustelua jos mitään ei ole tapahtunut. Nyt aloittaja ymmärtää tilanteen vakavuuden, ilman ulkopuolista hän ei ehkä ollenkaan olisi ottanut vaimonsa ajatuksia todesta, kaikkihan oli ""hyvin"".
 
Voi, miten uhrautuvainen olet ollut. Tunnut olevan tosi kiva luonteeltasi. Teit kaikkesi avioliittosi eteen ja minkä vaimosi teki ja rakastat häntä edelleen. Jotenkin romanttista. Ainesta kirjan aiheeksi. Toivottavasti löydät itsellesi vielä sopivan naisen ja ettei sinun tarvitsisi niin paljon uhrautua enää. Tai jos haluat yksinasuvan elämän, toivon sinulle onnellisuutta sen ja lapsiesi kautta.

Itsekin naisena olen näin suhteen alussa ollut hieman mustasukkainen miehestäni. Tämä juttu vahvistaa sen, että koitan poistaa sen itsestäni tai ainakin piilottaa. Sehän tuntuu pahasti myrkyttävän suhdetta.
 
Kiitos vielä kaikille kommenteista.

Mielenkiintoista oli kuulla se, että täällä aika moni koki minun tehneen joitakin uhrauksia tai jättäneen elämäni elämättä. Mitähän se kertoo tästä ajasta ja ihmisten suhtautumisesta parisuhteessa elämiseen?

Joudun nyt poistumaan tältä palstalta vähän pidemmäksi aikaa, joten tämän jälkeen en kommentoi aloittamaani ketjua.

Lopuksi haluaisin korostaa seikkaa, jonka olen ilmeisen huonosti pukenut sanoiksi. Sillä mitä tein elämäni suhteen ei ollut mitään tekemistä uhrautumisen kanssa ja vaan suoritin valintoja joita en ole enkä koskaan tulekaan katumaan. Noiden valintojen myötä olen saanut elää yli 30-vuotta niin hienoa elämää, että moni olisi tyytyväinen jos saisi edes vuoden elämässään olla yhtä onnellinen.

Kaikille Hyvää, Rauhallista ja ennenkaikkea rakkaudentäyteistä Joulua!

Jos rakastatte jotain ihmistä, antakaa hänen tuntea se tässä ja nyt, älkää koskaan miettikö kauanko se kestää, sillä jos sitä alatte miettimään niin se on lopun alkua.

Myös haluan toivottaa kaikille Riemukasta Uutta Vuotta!
 
""Ei en aio koskaan alkaa syyttelemään vaimoani.""

Toivon, että teet sen edes kerran, ja vaikka vain mielessäsi. Muuten en usko, että saat pöytää puhtaaksi ja itseäsi uuteen alkuun. Suhtaudu tuohon sanomiseesi varauksella. Älä tee siitä vankilaa itsellesi, sillä usein irtautuminen toisesta käy vain vihan kautta. Välttämättä sen kohde ei tarvitse olla sanallisesti vaimosi, mutta irrottautuakseen täytyy mielestäni katkoa siteet sillä, että kyseenalaistaa toisen toiminnan. Siihen sinulla on vähintäänkin oikeus. Ja kyllä sinulla on oikeus myös syytellä. Erossa on oikeus kaikkiin tunteisiin, mutta ne voi käydä läpi terapeutin tai kavereiden kanssa. Parasta tietysti on, jos voi purkaa asioita tietyssä määrin myös ex:n kanssa. Minusta kommentissasi on jotakin tekopyhää, minusta et ole vielä nähnyt tilannetta oikeasti, vaan suojaat tuollaisella kommentilla itseäsi. Älä säikähdä, sillä pintaan tulee vielä muitakin tunteita. Jossakin vaiheessa saatat jopa ajatella, että elit huijattuna. Oikeastaan toivon, että tunteet tulevat pintaan ja saat ne käsiteltyä, sillä vain siten pääset oikeasti eteenpäin.

""Hän on aina oleva ainoa todellinen rakkauteni.""

Se, että sanot vaimosi olevan ainoa todellinen rakkaus, on myös tässä vaiheessa henkistä puolustautumista pahaa oloa vastaan. Mistä tiedät, mitä elämä voi eteesi tuoda, mistä tiedät, vaikka jossakin olisikin nainen, jonka kohdalla toteat, että rakastat häntä niin paljon, ettet enää halua sanoa noin? Et kai aio jäädä noiden lauseiden vankilaan? Niin kauan kuin ajattelet noin, ei kannata lähteä solmimaan suhdetta keneenkään toiseen, sillä siinä satuttaa häntä pahasti. Ja itseäsi satutat myös. Tuskin sinäkään haluaisit tutustua naiseen, joka sanoisi sinulle samoin. Toivon, ettet jää tunnekylmäksi, vaan saat padot auki ja asiat rullaamaan tunteiden kanssa. Suosittelen, että menet Bruce Fisherin kehittämään eroseminaariin. Niitä pitävät koulutetut ohjaajat eri puolilla Suomea. Kari Kiianmaan kotisivuilta löydät lisää tietoa. Noin pitkä avioliitto ei lopu vain hymistelemällä, että toinen säilyy suurimpana rakkautena koskaan. Niin ei voi olla, sillä se olisi sinua itseäsi kohtaan väärin.

""Mikään ei saa minua koskaan syyllistämään vaimoani lasteni edessä.""

Tuo on hyvä asia. Lasten hyvinvointi erossa on tärkeämpää kuin osaamme aavistaakaan.
 
voi ei, ikävä kohtalo..

tämä ei nyt välttämättä liity asiaan kunnolla. mut, tuli vaa mielee et, et oo voinu olla tollanen pyhimys.. annoit kaikkesi vaimolle ja hän kuitenkin täyttä paskaa..

tiedän monia joiden liitto päättynyt ja siinä toisessa puolisossa vain vikaa. ei voi olla. et sit vissii oo huomannu omia vikojas ja nyt vaa haukut vaimoas tääl.

yhden ystävän isäl on menos jo ties kuinka mones parisuhde ja jokaisesta tullu lapsia.. yhteensä 12 ja uusimmat on puolen vuoden ikäsiä.. nyt sekin suhde hiipumas ja tää kaverin isä haukkuu vaa vaimoaan, ei sil tuu ees mieleen et siin ites ois jotai vikaa, ku on jo noin monta suhdet takan ja aina ne kariutuu siihen et se jätetään.. ja sen tytär ihannoi sitä, vaik se siittää maailmaan lisää lapsia eikä pysty ees niist huolehtimaan. joitain lapsia hakattu, osa lapsenkodissa jne.

tää sama juttu käy ku joku julkkis kuolee.. esmeks prinsessa diana, siit tehtii pyhimys ja tää camilla on nyt sit kaiken pahan alku ja juuri.. nii, ja spede pasanen oli suomen koko kansan rakastama viihdetaiteilija.. ja paskat, mä en ainakaa pitäny siitä.. en ees uunosta..

yritän siis vaan sanoo, et katoppa peiliin.. ehkä sieltäki löytyy jotai vikoja..
 
Olet uskomattoman upea mies. Olet omistautunut parisuhteellesi! Harmi, että kävi noin... Vaimosi ei ymmärrä kuinka hienon ihmisen menettää!!! Toivottavasti kaltaisiasi miehiä on enemmänkin. Itsekin olen hyvin mustasukkainen miehestäni, mutten ikinä koskaan milloinkaan voisi häntä pettää! Hän on todella minulle kaikki kaikessa!

Toivon sinulle pelkkää hyvää jatkoon ja että saat elämäsi järjestykseen.
 
Tämän edellisen kirjoittajan (Snoopyn) vastaus on varmaan just sitä, mitä ap halusikin. Et hänet julistetaan pyhimykseksi, lähes.

Valitettavasti mua ainakin hämäs tässä jokin. Tässä tarinassa oli jotain liiallista, että kolmenkymmenen aviovuoden loppuessa vaimon pettämiseen, jota ei missään tapuksessa olis voinut edes kuvitella, niin äijä tytyväisenä ja rauhallisena vaan kirjottaa tänne. Mua jäi ihmetyttään, että miksi kirjoitti?

Ei kai tää vaan ole provokaatio, jolla halutaan osoittaa, kuinka asiallisesti ja hyvin miehet osaa hoitaa tällaset jutut ja naiset ne vaan hysterisoi aina tällasissa tilanteissa? Et ottakaa opiks vaan.

Ehkä tää on tosi, ehkä ei, mutta muistakaa kaikki, että esimerkki ei aina merkitse esimerkillisyyttä. En minä ainakaan tälle äijälle pisteitä jaa. Lapatosssuhan tämä on.

Ja syy siihen, miksi vaimo petti. No mikähän se nyt sitten olisi? Käviskö syyksi ehkä se, että vaimo rakastui?

Ja miksikö rakastui? No miksi meistä kukaan ylipäänsä koskaan on rakastunut toiseen ihmiseen? Siksi, että se toinen ihminen tuntui puoleensavetävältä.

Vaimo vaan antoi periksi tunteelleen, koska se oli niin voimakas, ja tilaisuus oli niin salliva. Ihan inhimillistä, vaikkei tietenkään moraalisesti oikein.
 
Mikä on sellainen mies, jolla ei ole mieskavereita? Jolla ei ole mitään miehistä elämää kodin ulkopuolella? En siis tarkoita muita naisia enkä ryyppäämistä ja reuhaamista, vaan ihan normaaleja miehisia juttuja, esim. harrastamisia.

Mun mielestä miehen kuuluu tehdä asioita toisten miesten kanssa yhdessä, edes joskus. Pitää käydä kalareissuilla, motoristimessuilla, autonäyttelyissä, vaellusretkillä, ralliajoissa jne. Miehen pitää tavata armeijakavereitaan, viettää saunailtoja, ottaa joskus kunnon kännit kaverin kanssa ym.

Sellasista miehistä, jotka alistuu olemaan pelkästään kodin seinien sisällä ja vain ja ainoastaan vaimon seurassa, tulee avuttomia. Miehekkyys kärsii.

Puhutaan liian kilteistä miehistä, kai tää ap sitten on sellainen. Vaikka en minä noissa miehisissä jutuissa mitään tuhmaa näe. Tossumaisessa miehessä ei ole mitään intohimoja herättävää. Miehekkyys vetää puoleensa naisia. Sitä miehekkyyttä pitää ylläpitää. Myös naisen pitää tämä asia ymmärtää.

Tässä ap:n tarinassa molemmat osapuolet teki väärin. Toinen alisti ja toinen alistui.


 

Similar threads

K
Viestiä
112
Luettu
12K
Perhe-elämä
vierailijaolli
V
M
Viestiä
14
Luettu
3K
H
O
Viestiä
0
Luettu
392
Perhe-elämä
olenko tyhmä
O
P
Viestiä
44
Luettu
2K
A

Yhteistyössä