Minusta on epäreilua, että 1-2 lapsen äidit saa olla väsyneitä, mutta monen mielestä 5 lapsen äiti ei saa olla :(

[suuren katraan äiti]

Ainakin tällaisen käsityksen saa! 1-2 lapsen äitejä tuetaan väsymyksen kanssa paljonkin. Läheiset auttaa ja ymmärtää. Ihan esim. perhekerhossa saa enemmän ymmärrystä ja tukea. Väsynyt 5 lapsen äiti saa korkeintaan sääliä ja rohkeimmat kysyy suoraan, että miksi noin monta lasta olette hankkineet.

Tulee olo, ettei enää edes uskalla sanoa olevansa tosi väsynyt ja kaipaavansa omaa aikaa ja että rasittaa lasten sitovuus ja oman ajan puute jne. Miksi 1-2 lapsen äidille on ok sanoa näin ja saada ymmärrystä, mutta 5 lapsen kanssa pitäisi vaan sinnitellä hammasta purren.

Toki olen lapset itse halunnut, mutta niin on se 1-2 lapsen äitikin ihan itse itsensä siihen tilanteeseen ajanut.

Tämmösiä ajatuksia tänään.

 

["vieras"]

Jaa.
Kai se on ihan miten itse tilanteen kukin näkee.
Minä taas olen kokenut että VAIN yhden lapsen äitinä ei kauheasti tukea jaksamiselleen saa, koska "eihän niitä lapsia ole kuin 1" ja onhan sitä nyt aika säälittävä vätys jos yhdestä lapsesta väsyy.

 

[Sfhk]

No onhan siinä vähän sellainen " ahneella on paskainen loppu" ajatusta. Jos on niin hullu, että tekee viisi lasta, niin kyllä sitä on jollain tapaa itse enemmän syypää väsymykseen, jolloin valittaminen on vain typerää.

 

["..."]

Uskon, että on noin kuin kirjoitat. Ei saisi olla.

 

[suuren katraan äiti]

[QUOTE="vieras";28034155]Jaa.
Kai se on ihan miten itse tilanteen kukin näkee.
Minä taas olen kokenut että VAIN yhden lapsen äitinä ei kauheasti tukea jaksamiselleen saa, koska "eihän niitä lapsia ole kuin 1" ja onhan sitä nyt aika säälittävä vätys jos yhdestä lapsesta väsyy.[/QUOTE]

Ahaa. Ehkä se on siis kiinni siitä millaisessa ympäristössä liikkuu. Täällä meilläpäin on enimmäkseen 1-2 lapsen äitejä.

Minä en ole sen väsyneempi kuin monet niistä 1-2 -lapsisistakaan, mutta juuri tällä hetkellä on rankkaa ja haluaisin tukea minäkin, mutta sitä ei tunnu oikein saavan mun tilanteessani.

 

[suuren katraan äiti]

No onhan siinä vähän sellainen " ahneella on paskainen loppu" ajatusta. Jos on niin hullu, että tekee viisi lasta, niin kyllä sitä on jollain tapaa itse enemmän syypää väsymykseen, jolloin valittaminen on vain typerää.

Juuri näin sitä moni ajatteleen. Mutta kun aloin 5. odottamaan, en ollut vielä lainkaan väsynyt. Nyt tämä vauva valvottaa enemmän kuin aiemmat yhteensä ja nyt 1v on todella villi, 2v taas uhmaiässä (onneksi silti suloinen tyttö enimmäkseen) ja sitten on 5v:n kerhoilut ja 7v:n koulukuskailut ja läksyt (no noi nyt on pientä, mutta väsyneenä silti siihen päälle)... Mä olen tällä hetkellä väsynyt. En kadu lapsiani tms. Silti monet ajattelee juuri noin kuten sinä. En ole sen väsyneempi kuin monet valittavat 1-2 -lapsiset, he valittaa suureen ääneen ja tukee toisiaan siinä samalla. Itse kun avaa suunsa niin johan katsotaan lapsia pitkin nenän vartta ja kysytään että niin montakos sulla oikein onkaan ja eipä sit ihme että väsyttää ja mä en ikinä tekis noin montaa ym.

 

[Sfhk]

Hyvin voisi verrata, että parin lapsen äiti on työssäkäyvä ihminen, joka tekee normaalia 8 tunnin työpäivää. Viiden lapsen äidiksi hankkiutubut taas on tyyppi, joka on ottanut huvikseen kaksi työtä ja molemmissa tekee vapaaehtoisesti vielä ylitöitä. Ei silloin voi kun omaa tyhmyyttä syyttää väsymyksestä.

 

[Vaikeeta aina]

[QUOTE="vieras";28034155]Jaa.
Kai se on ihan miten itse tilanteen kukin näkee.
Minä taas olen kokenut että VAIN yhden lapsen äitinä ei kauheasti tukea jaksamiselleen saa, koska "eihän niitä lapsia ole kuin 1" ja onhan sitä nyt aika säälittävä vätys jos yhdestä lapsesta väsyy.[/QUOTE]

No, onhan se aika tyhmää valittaa niille, joilla on enemmän lapsia yhden lapsen rasittavuudesta (vaikka rasittavaa se on verrattuna aikaan ennen lapsia). Kyllähän useampi lapsi kotona menee ok, mutta kun useamman pienin kanssa lähtee näin talvikeleillä julkisilla liikkeelle, niin kieltämättä yhden lapsen kanssa se on ihan lapsenleikkiä, vaikka se ainokainen saisikin matkan aikana mitkä tahansa itkupotkuraivarit.

 

[Madicken04]

No onhan siinä vähän sellainen " ahneella on paskainen loppu" ajatusta. Jos on niin hullu, että tekee viisi lasta, niin kyllä sitä on jollain tapaa itse enemmän syypää väsymykseen, jolloin valittaminen on vain typerää.

Eiköhän se 1-2 lapsen äiti ole ihan yhtä syyllinen omaan väsymykseensä joten lienee hänenkin valittamisensajö yhtä typerää...

 

["Viima"]

Mun mielest niit lapsii pitäis tehdä niin paljon ja sellasel tahdil et ne jaksaa hoitaa. Ajoittain yhdenkin kanssa väsyttää, totta, mut se on yleensä helposti hoidettavissa. Mut jos tekee sen kuus lasta kahdeksas vuodes niin hmmm ihan itte soppas keitit. Kun se väsy ei mene enää ohi viikonlopun kylpyläreissul tai muutamal hjin nukutulla yöllä.

Meil yks ja toinen haaveis. Realistina toivon lapsille yli 2vuotta ikäeroa jotta jaksan paremmin. Liian mOnta lyhyellä bälil liikaa lapsia äitiä nähnyt. Harva ollut ratkaisuun tyytyväinen.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Viima";28034240]Mun mielest niit lapsii pitäis tehdä niin paljon ja sellasel tahdil et ne jaksaa hoitaa. Ajoittain yhdenkin kanssa väsyttää, totta, mut se on yleensä helposti hoidettavissa. Mut jos tekee sen kuus lasta kahdeksas vuodes niin hmmm ihan itte soppas keitit. Kun se väsy ei mene enää ohi viikonlopun kylpyläreissul tai muutamal hjin nukutulla yöllä.

Meil yks ja toinen haaveis. Realistina toivon lapsille yli 2vuotta ikäeroa jotta jaksan paremmin. Liian mOnta lyhyellä bälil liikaa lapsia äitiä nähnyt. Harva ollut ratkaisuun tyytyväinen.[/QUOTE]

Ihmiset jaksavat erilailla. Joku valittaa jatkuvasti väsymystä sen yhden lapsen kanssa ja toinen jaksaa hyvin kahdeksan kanssa.

Mielestäni kumpikin on ihan yhtälailla soppansa keittänyt ja kummallakin on oikeus välillä väsyä ja valittaakin sitä. Tietty jos on jatkuvaa valitusta ja mikään ei koskaan hyvin niin silloin voisi miettiä mitä tilanteelle pitäisi tehdä.

 

["minä vaan"]

Ihan samaan olen törmännyt kuin aloittaja, meillä on viisi lasta syntynyt 7,5vuodessa. Nyt kuudes tulossa Me halutaan iso perhe ja se ei muille kuulu! Väsynyt on varmasti kaikki äidit jossain vaiheessa, niin minäkin, mutta päivääkään en vaihtaisi

 

["juup"]

Musta tuntuu, että kaikki äidit valittaa, ettei saa tukea tarpeeksi.... Siis myös ne yhden ja kahden lapsen äidit. Ehkä ylipäätään ei tueta tarpeeksi? Tai on kovin suuria oletuksia tuen saamisesta?

 

[Ps]

Ja lapseton ei saa olla väsynt ollenkaan! Ni.

 

["vieras"]

No moni huomaa vasta sen toisen lapsen myötä, että lapsia onkin oikeasti erilaisia (jos esikoinen ollut unelmavauva, toka saattaakin olla yövalvoja, itkuinen, koliikkinen tms.) ja siinä se todellisuus iskee. Monella jääkin lastenteko siihen kahteen. Jos taas on pukertanut 5 lasta maailmaan, niin voisi odottaa että siinä on jo monenlaista kokenut ja tietää mitä arki useamman kanssa on. Että ei voi tulla yllätyksenä enää yövalvomiset jne. Ja sympatiaa 5 lapsen äidit saavat vähemmän varmaann myös siksi, että oletetaan sen arjen jo sujuvan niin rutiinilla ja äidin olevan "ammattiäiti".

 

[Heinekeeni]

Kai sitä itse kunkin kannattaa miettiä keneltä haluaa tukea hakea. Itse olin tyytymättömän esikoisen kanssa kuolemanväsynyt, mutta ei sitä tarvinnut muille valittaa kuin puolisolle + omille vanhemmille ja heti sai niin henkistä kuin konkreettista tukea. Kuopuksen vauva-aikana väsymystä ei tullut lainkaan.

 

[Ei ihme]

Ei ihme tietenkään,että 5 lasta jossain vaiheessa väsyttää. Samalla tavalla siitä saa sanoa ja haluta tukea itselleen. Mutta se nyt vaaan on totta,että ei sen väsymyksentuossa tilanteessa pitäis mitenkään yllätyksenä tulla.Jos on monta pienellä ikäerolla,itsehän ne on tehnyt. Oma valintahan se on. 1 lapsi itsellä ja työssä käyn. ja kyllä,joskus vähän väsyttää, mutta ketäpä ei, joskus, vaikka lapsia ei olisikaan. Normaalia elämää..

 

["niinpä"]

Ja lapseton ei saa olla väsynt ollenkaan! Ni.

Ja lomat pitää toivoa aina muuksi kuin heinäkuuksi (jolloin lapselliset työkaverit haluaa loman kun on päiväkoti kiinni) ja hiihtolomaviikoksi ja jouluksi (jolloin lapsilla on piiiitkä koululoma koulusta ja päiväkodissa oma ryhmä kiinni). Pomotkin aina puoltaa lapsiperheellisten haluamisia. Me saadaan sitten jämät. Samoin lapsiperheellisten töihin tulemisissa joustetaan kun pitäähän sitä nyt pieni koululainen saada heräteltyä ja saateltua kouluun taikka sitten pitää tulla kukonlaulun aikaan, jotta ei lapsen hoitopäivät venyisi. Lapsettomat joutuu sitten tekemään sitä 8-16 että olis joku toimistoaikaankin paikalla. Sitten on niin ymmärrettävää, että näillä lapsellisilla on paljon poissaoloja kun niiden Nico-Petterit ja Jenna-Jaminat sairastelee ja sen jälkeen ollaankin itse valvoneina silmät ristissä töissä eikä työnteosta tule mitään kun ajatuksetkin on siinä vielä vähän toipilaassa muksussa ja miten se nyt sit päivähoidossa jaksaa....

HUOH!

 

[MoMx9]

Meillä on 9 lasta ja toki olemme itse soppamme keittäneet, joten en viitsi valitella MUTTA on totta minustakin, ettei suurperheellisillä ole ns.lupaakaan väsyä eikä valitella.
Vaikka jokuhan voi jo yhden kanssa olla tiltissä ja ku*essa ja onhan sekin "soppa" aivan yhtälailla itse keitettyä...että ympäri mennään ja yhteen tullaan, onko kenelläkään oikeutta olla väsynyt?
Itse en millään, millään, millään tahtoisi ottaa minkäänlaista apua vastaan, sen lisäksi, että pyrin kaikessa täydellisyyteen, koska juttuhan on vähän niin, että mitä enemmän lapsia, sitä täydellisempää kaiken tulisi olla...noh, olen kuitenkin onnellinen näin ja toivon vain, että saisin pysyä terveenä.<3

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28034357]No moni huomaa vasta sen toisen lapsen myötä, että lapsia onkin oikeasti erilaisia (jos esikoinen ollut unelmavauva, toka saattaakin olla yövalvoja, itkuinen, koliikkinen tms.) ja siinä se todellisuus iskee. Monella jääkin lastenteko siihen kahteen. Jos taas on pukertanut 5 lasta maailmaan, niin voisi odottaa että siinä on jo monenlaista kokenut ja tietää mitä arki useamman kanssa on. Että ei voi tulla yllätyksenä enää yövalvomiset jne. Ja sympatiaa 5 lapsen äidit saavat vähemmän varmaann myös siksi, että oletetaan sen arjen jo sujuvan niin rutiinilla ja äidin olevan "ammattiäiti".[/QUOTE]

Tai ne 2 tai 3 ensimmäistä lasta on niitä helppoja ja vasta seuraava haastavampi. Tai väsymys ei johdukaan (ainakaan pelkästään) lapsista vaan muista elämäntilanteista ja muutoksista mitkä voi iskeä päälle niin yhden lapsen perheissä kuin suurperheissäkin.

Itseasiassa pidän kyllä mielikuvituksen puutteena ja jonkinlaisena typeryytenäkin jos ei jo ensimmäistä lasta odottaessa voi kuvitella lapsen tuovan muutosta elämään ja välillä väsyttävänkin.

Siltikin, sitä väsymystä on oikeus purkaa välillä ihan siitä lapsiluvusta huolimatta. Ja kuuntelija voi myös miettiä kannattaako siitä suurperheen äidin väsymyksestä tehdä automaattisesti isompi juttu kuin pienemmissä perheissä. Eiköhän huonoja päiviä satu itse kullekin eikä se viiden lapsen äiti varmaan niitä lapsiaan kadu sen enempää kuin se ainokaisensa kanssa joskus väsymystä tunteva.

 

[juuh]

siis miten läheiset auttavat ja ymmärtävät 1-2 lapsen äitejä?

jos suku asuu kaukana niinmiten he auttavat ja tukevat?

ja kyllä minusta on rasittavaa se, että lähisukulainen on valittanut vuosia miten puoliso on paljon pois ja vaatii muita hoitamaan, yrittää pakottaa muita sukulaisia, ja kuitenkin aina uutta lasta pukkaa, vaikka valittaa edellisistäkin ja jonkun muun pitäisi hoitaa heitä.

en ymmärrä miksi niitä pitää tehdä niin monta

ensimmäinen lapsi tuntuu monille helpolta ja toisen kanssa onkin yllättävän työlästä, ja uusi tilanne kun pitää jakaa itsensä. mutta kyllähän siinä tilanteessa jo normaali ihminen näkee, että aika ei lisäänny ollenkaan vaikka lasten määrä lisääntyy, ei aika, ei raha, ei voimavarat.

 

["viiraska"]

Minusta on tärkeää että _myös_ isojen perheiden äidit saa olla väsyneitä. Se arkailu on ehkä aika paljon omassa päässäkin, liittyen niihin ajatuksiin mitä olettaa toisten ajattelevan. Itse ajattelen ja olenkin ylpeä viidestä lapsestani. Väsymyksen myöntäminen ei ole ongelma, koska tiedän ja näen jo, että se on väliaikaista (nuorempana ei siltä tuntunut). Sen sijaan en mielelläni myönnä olevani äreä, rajaton tai aggressiivinen (vaikka silloin tällöin olenkin). Nämä on ehkä vähän sellaisia arvostuskysymyksiä, mitä itse pitää elämässä tärkeänä ja miten paljon painoa laittaa toisten kommenteille. Jotkut kummastelevista kommenteista tai tyrmistyneestä vaikenemisesta johtuvat ehkä sittenkin aidosta hämmästyksestä ja ehkä nolostumisesta että on itse kehdannut valittaa. Vaikka kyllähän jotkut haluavat oikeasti olla ilkeitäkin, mutta se on heille häpeäksi, ei sinulle. Ja minun kokemukseni mukaan ilkeilijöitä on kuitenkin aika vähän. Suurin osa ihmisistä on halukkaita olemaan ystävällisiä.

 

["No niin"]

No, tokihan sitä saa valittaa väsymystään ja pitääkin kertoa,jos on tiukkaa. mutta vastahan tässä ovat monet suurperheelliset itse sanoneet,että kun ei kehtaa ja itse kokevat ,että ei saa.
Kannattaisiko sitä ajoissa kertoa väsymyksestään vaikka neuvolassa, jo ihan lasten takia. Ei siitä sen kirkkaampaa kruunua saa,vaikka pitää kaiken väsymyksen sisällään ja sitten kenties lapsille rähjää siellä kotona, kun ei muuta purkukanavaa keksi.. haloo... Mua ei ainakaan hävetä yhtään,jos yhden lapsen äitinä sanon,että väsyttä välillä.Ei liity edes lapseen yleensä,mutta elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea muutakin.