Minusta tuntuu, että tarhatäti ei tykkää meidän lapsesta:/

[vieras]

Lapsi on tosi arka ja lämpiää tosi hitaasti uusille asioille, tilanteille ja ihmisille. Varmasti aika hankala temperamentti lto:lle päästä tällaista lasta "lähelle". Varmasti helpompi pitää sellaisesta lapsesta joka heti tykkää sinusta, hakee läheisyyttä ja on kaikin puolin viehättävä. On varmasti eri tavalla hankala pitää lapsesta, joka on niin arka, ettei uskalla ilolla ota osaa ryhmäpuuhiin (esim. ringissä istuminen ja jokainen saa kertoa jotain) ja ei oikein hyväksy sinua, vaan enempi haluaa vaan kotiin ja tarhan puuhat on tervan juontia.

Tarhatäti puhuu aina pojasta semmoisella kyllästyneellä puuskahtelevalla tyylillä. Tänään poika oli unohtanut sisätossut jalkaan, kun olivat lähteneet jumppahalliin ja siitäkin tuo hoitaja mainitsi ikävystyneeseen ivalliseen sävyyn "no, semmosen tuo "Matti" on" ja hymähteli.. Näin kirjoitettuna ei kuulosta pahalta, mutta se tyyli ja äänenpaino, jolla sen sanoi veti kyllä surulliseksi
Ei tätä nykyä edes huvit puhua tuon hoitajan kanssa, kun puheesta paistaa läpi, että se ei pidä meidän lapsesta.

 

[en oo tarhantäti, mut]

meillä lapsella kaverina tuollainen "arka" lapsi ja täytyy kyllä sanoa, että enemmän mä "tykkään" niistä reippaista kavereista (paha ihminen minä....) mut oikeesti on niin raskasta, kun kaiken aikaa pitää olla siinä ihan vierellä seuraamassa leikkiä ja jos tämä kaveri sattuu joskus uskaltautumaan johonkin puuhaan, niin kaverin äiti samantien olettaa, että mun lapsi keskeyttää omat puuhansa ja säntää mukaan sen toisen leikkiin! Ja useimmiten "leikki" on sitä, että mun lapsi leikkii ja pyytää tätä toista mukaan leikkeihin ja toinen seisoo ja pitää kiinni äidin housun lahkeesta puhumatta mitään! Ikää näillä kaveruksilla kohta 4v ja tunnettu ollaan parisen vuotta, tavataan viikottain, eikä juurikaan edistystä oo sattunu!!
Sori ap, meni vähän ohi aiheen!! JA huom! mä en ole mikään kasvatusalan ammattilainen ja ikävää on jos päiväkodin tädit työpaikallaan käyttäytyy epäammatillisesti

 

[tosi]

kurjaa tuommoinen...siinä on kyllä tätin ammattitaito kyseenalainen...itse kun olin aikoinaan 90-luvulla päiväkodissa töissä en kyllä inhonnut ketään lasta...joka lapsesta löytyy ne hyvät puolet kun ne haluaa nähdä! Onneksi päikyssä on muitakin aikuisia.Kuinka heidän kanssa sujuu?

 

[totta]

Ei ne tädit kaikista tykkää, kurjaa, jos näin teidänkin kohdalla. Toivottavasti tilanne kuitenkin helpottuu, ja täti edes puhuisi fiksummin.

 

[vieras]

Muut hoitajat sanoo, et ihan kivasti on mennyt päivä yms. Mutta tää ko. hoitaja (ryhmän "päähoitaja" tulee sanomaan, jos on jotain valittamista. Kaipa nuo muut hoitajat antaavat tuon pääjehun hoitaa puhumiset..

 

[vieras]

meillä lapsella kaverina tuollainen "arka" lapsi ja täytyy kyllä sanoa, että enemmän mä "tykkään" niistä reippaista kavereista (paha ihminen minä....) mut oikeesti on niin raskasta, kun kaiken aikaa pitää olla siinä ihan vierellä seuraamassa leikkiä ja jos tämä kaveri sattuu joskus uskaltautumaan johonkin puuhaan, niin kaverin äiti samantien olettaa, että mun lapsi keskeyttää omat puuhansa ja säntää mukaan sen toisen leikkiin! Ja useimmiten "leikki" on sitä, että mun lapsi leikkii ja pyytää tätä toista mukaan leikkeihin ja toinen seisoo ja pitää kiinni äidin housun lahkeesta puhumatta mitään! Ikää näillä kaveruksilla kohta 4v ja tunnettu ollaan parisen vuotta, tavataan viikottain, eikä juurikaan edistystä oo sattunu!!
Sori ap, meni vähän ohi aiheen!! JA huom! mä en ole mikään kasvatusalan ammattilainen ja ikävää on jos päiväkodin tädit työpaikallaan käyttäytyy epäammatillisesti

Meillä poika leikkii mielellään kavereidensa kanssa tarhassa. Ja mieluiten on ulkona leikkimässä tarhassa (siellä lapset saavat leikkiä vapaasti omissa oloissaan). Sisällä vetäytyy kuoreensa. Poika kyllä tykkää olla lasten kanssa, mutta aikuiset/hoitajat yrittää pitää "kauempana".

 

[jkl]

Niin lapsia kuin hoitajiakin on monenlaisia. Aina kaikki ei voi tykätä kaikista. Itse hoitajana tykkään kovasti näistä hiljaisista lapsista. Olen itsekin rauhallinen luonne. Ihanaa on kun lapset huomaavat sen, ja luottamus syntyy kuin itsetään.