minusta tuntuu että täytyy pyytää toiselle lapsista sijoitusta sosiaalitoimesta

["väsynyt"]

isompi tapaus.. hänellä on hyvin haastavat adhd oireet,ilman lääkitystä ei pysty leikkimään mitään rauhassa, lääkityksenkin kanssa meno on lähes sekopäistä.

siitä lähtien kuin pienempi lapsi lähti liikkeelle on ollut pakko vahtia lasta koko ajan, koska hermostuu pienestä ja saattaa satuttaa.. eli tässä on lähes 4vuotta vahdittu joka hetki tuota lasta,joka hetki.

nyt kun pienempi sisarus on kasvanut hiukan isommaksi, hän menee isomman hölmöilyyn mukaan,isompi yllyttää tätä.

Kumpikaan ei usko mitään ja nuo vaan riehuvat ja mesoavat.. ovat viimeksi yhdessä leikkineet leluilla nätisti ehkä viime kuussa.

jäähyttäminen ei auta, ei kielto,ei peliajan menetys,ei mikään rangaistus,puhe.

molemmat on nätisti jos toinen lapsi on vaikka mummolassa(mitä tapahtuu harvoin)

silloin kun toinen lapsist aon vaan kotona niin pienempi on helpompi tapaus,vaikka verrattuna siihen kun he ovat yhdessä on isompikin todella nätisti.

Nyt huomaan että minulla alkaa tulla jaksamisen raja vastaan,tekis mieli vaan lähtee ovesta,eikä tulla koskaan takaisin. vihaan mun elämääni.

vaikka lapsia rakastan

 

["vieras"]

Voisitko saada tukiperhettä, perhetyöntekijää tmv. niin että saisit joskus levätä ilman lapsia?

 

["VIERAS"]

Tulee mieleen joku perhekuntoutus? Onko teillä sellaista tarjottu? Voimia ja jaksamista.

 

["vieras"]

No kestäisitkö sitä, että toinen lapsista lähtisi? Kamala ajatus. Vaikka kamalaa varmaan teillä on nytkin. Voisitko pyytää vain tukea arkeen? Lastensuojelusta tai neuvolasta tms?

Mä voin vähän kuvitella sinun tunnelmat, meillä lapsilla ikäeroa 2 vuotta ja olivat aikoinaan toistensa kimpussa koko ajan. Nyt ovat rauhoittuneet. Kyllä silloin kiristi pinnaa aikalailla. Pidin korvatulppia itsellä, vaimentaa sopivasti ääniä joten ei rasita niin paljoa, kuitenki läpi kuuluu äänet. Annoin lasten toisinaan riidellä, joskus laitoin leikkimään eri huoneisiin jos meno yltyi liiaksi. Paljon toistoa ja asioiden selvittelyä, kuinka toista saa kohdella ja miltä siitä toisesta tuntuu jos tekee näin tai noin. Lapset eivät ymmärrä, eivätkä opi jos ei opeta. Väsyttäväähän se on, myönnän. Mutta lapsesta kasvaa sellainen, jonka kanssa muidenkin on helppo olla jos näkee asian kanssa vaivaa.

Teillä tietty eri asia, kun toinen on vielä niin pieni ja tarvitsee suojelua. Ja vielä adhd päälle, huh.

Voimia.

 

["vieras"]

Jos on adhd diagnoosi on teidän mahdollista pyytää vammaispalvelusta tukea esim. tukiperheen muodossa.

 

["Mie"]

No miksei ADHD lapsella ole lääkitystä?

 

[UGH!]

[QUOTE="Mie";28392939]No miksei ADHD lapsella ole lääkitystä?[/QUOTE]

Ota silmä käteen ja katso!

 

[Voimia]

hei,

Luen harvoin nettiä mutta nyt sattui niin tuore kirjoitus että haluaisin kommentoida.
meillä kaksi lasta mutta ei ADHD diagnooseja, joten siinä mielessä en pysty sanomaan.

Mutta eka ajatus on; älä anna pois lastasi!
- tukea vammaispalvelusta
- lääkitys (kuulostaa pahalta, mutta ilm. tarpeellinen)
- tukiperhe
-kotipalvelu
-et puhu miehestä mitään? Hyvä mies jakaisi taakkaa
-arjen rauhoittaminen minimiin
-huumori ja leppoistaminen arkeen (vaikka olis vaikeaa) eli ei komennusta tai suuria vaatimuksia
-paljon syliä, myöteistä puhetta, yhteistä tekemistä .........ei hop loppeja, vaan kokkaamista, lukemista, juttelua, ulkoilua, venyttelyä lattialla jne
- tarkat rytmit arkeen
-jokin ulkoliikunta
- lapset vuorotellen hoitoon
-kotoa pois eri aikaan ja paluu eri aikaan jos mahdollista, antaa toiselle lapselle lepoa ja mahdollisuuden olla keskipisteenä
-mummoihin ei voi laskea, meillä ainakin tosi vähän apua, joo, tulevat jos pyytää mutta aina kuin vähän kylässä
-kaikki mahdolliset tuetut täysihoitolomat liikuntaopistoissa

älä anna pois, kuulostat täysijärkiseltä terveeltä ihmiseltä, joka vain tarvitsee tukea ja lepoa. Siis et ole ongelmainen itse tai juo tms.

Voimia sinulle ja hae apua sossu, neuvola, kaupunki, järjkestöt, soita MLL, kirkko, adhd kskus jne jne. nyt heti...
Lämmöllä, Hesasta

 

["väsynyt"]

enhän mä sitä kestäisi että olisin niin ison taakan lapselleni antanut,hylkäämällä hänet. Mutta kun en kestä tätä tilannetta.

Meillä on lääkitys,joka auttaa mutta koska isompi annos ei sopinut lapselle ja pienempi annos on liian vähän,niin lääkityksellä ei voi enempää härdelliä pienentää. Lapset saa positiivista huomiota.

Rutiinit on ollut aina,mutta niistä ei tunnu olevan mitään hyötyä.. heti kun lapsi oppi että hammaspesun jälkeen mennään nukkumaan alkoi hän taistella hammaspesua vastaan!

ite pelkään tässä eniten sitä että tuo pienenpi alkaa ottaa isommasta mallia omaa toimintaansa... onko minulla sitten lopulta kaksi häiriökäyttäytyvää lasta? joista toinen on oikeasti sairas ja toinen vain mallioppinut..

ihan järkyttävän kuuloista kun 4v pieni tyttö puhuu kikkelijuttuja tms monta monta kertaa päivässä, 4v huutaa vitun saatanan paskaa,kun häntä rajoittaa. koska isompi koululainen on tämän hänelle opettanut! samaten pienenpi matkii monessa muussakin asiassa isompaa..

ja isompi vaan yllyttää ja yllyttää jatkuvasti.. hänestä on hauskaa kun pikkunen tekee kielltyjä asioita.. Minusta se ei ole hauskaa. mutta isompi ei lopeta yllytystään,sitten on lisäksi paljon sellaista impulsiivista käytöstä isommalla mistä pienenpi tuntuu ottavan mallia.

riehumista ja tappelua arki....

liikuntaa on paljon,koska se rauhotitaa tuota aistihakuista adhd lasta..

kahdestaan lapsen kanssa,ilman siirtymiä on todella helppoa.

Täytyy ottaa vaihtoehdoista selvää,pakko tähän on joku muutos tulla..