minusta voisi jakaa informaatiota vauva ja lapsiperhe elämästä jo vaikka 9luokalla

["madame"]

eikä vaan niitä oo uskomaton tunne,ihanaa kun on vauva.

vaan myös niitä millasta on kun saa vaikka erityislapsen.se on erilaista jo vauva-aikana. ja vaikka ei olisikaan erityislapsi niin on myös vaativia vauvoja(joiden kanssa elo ei oo niin helppoa). väsymyksestä,univajeesta, masennuksesta. yms. siis ihan oikeesti realistista kuvaa siitä miten elämä voikin muuttua vauvan myötä.

minäkin vaan kuvittelin että kun vauvalle vaihtaa vaipat ja antaa rintaa, katsoo että on sopivan lämmin yms niin vauva vaan nukkuu ja syö. sitten sainkin huomata että eihän se oikein nukukkaan, olipa mukavaa nekin aamut jotka alkoi klo 5, 12herätyksen jälkeen, tuntien kantamisen jälkeen. jes.

jälkikäteen ajatellen mä olisin varmaan jatkanut lapsetonta elämää jos oisin silloin tiennyt miten raskaita ekat vuodet voi olla. se väsymys kun eo oo nukkunut kunnolla 2vuoteen. huh huh.

onneksi ne on kaukana takana, eikä ikinä tuu lisää juuri tuon takia.

 

["mhm"]

No kyllä tuossa on pointtia, pitäisi kertoa asioista laajemmin.

Kuitenkin:
Itsehän sain suunnitellusti 19-vuotiaana esikoiseni.
En ole päivääkään katunut tai ajatellut että olisinpa odottanut. Olimme seurustelleet jo pitkään, asuimme yhdessä, meillä oli töitä jne joten hyvä pohja lapselle oli.
Vauva oli melko helppo, yöt nukkui parilla heräämisellä enkä ole ikinä ollut väsynyt.
Taaperoiässä vähän kokeili rajojaan, muttei varsinaista "uhmahirviötä" meillä näkynyt.
Valitettavasti toista lasta emme saaneet emmekä saa, tietyistä terveydellisistä syistä.
Jos olisin odottanut vuoden tai pari, tuskin olisimme saaneet tätäkään lasta..

 

[ihme mies]

Murrosikäisiä poikia tulisi varoittaa naisista yläasteella. Niiden kanssa on mukava pyöriä ja pillu on kiva asia mutta sitten kun jäät koukkuun yhteen naiseen niin olet kusessa ja pahasti. Huumeetkaan eivät ole yhtä vaarallisia kuin nainen.

 

[Pampas]

Vanhemmat voisivat kertoa realistisesti siitä, millaista on vauvojen ja pikkulasten kanssa. Ei sen tarvitse olla pelottelua. Mä olen "aina" tiennyt, ettei ihan pienten lasten kanssa ole niin hauskaa - ja vauvoissa on eroja.

Esim. äitini sanoi, että sisko oli vaikein, koska hänellä oli vatsavaivoja, joita itki. Minä taas helpompi muuten, mutta sairastelin paljon. En ole noista jutuista saanut "traumoja".

 

["..."]

Sitä se on kun eivät vauvaperheen elämää ihan normielämässä näe.. kyllä ite tiesin aika hyvin mitä olen menossa tekemään.

 

[no jaa]

Minusta 50+ ikäiset voisi kertoa meille nuoremmille elämästä lapsien kanssa ja ilman. 30v täytettyä ihmisille voitaisiin järjestää parin viikon kurssi vanhainkodilla. Varsinkin heille, jotka "odottavat vielä" tai "en halua lapsia koska haluan matkustella / harrastaa / omaa aikaa /jne...".

Tätä se on, kun sukupolvet asuvat kaukana toisistaan ja kaikesta pitää pärjätä yksin. Ei ole käsitystä tulevasta. Nuorilla ei ole esimerkkiä vauvaperheestä, vauvaperheellä ei ole esimerkkiä vanhuksista. Lisätään vaan senioritaloja, lapsettomia hotelleja ja muita, että kukaan vaan ei joudu tekemisiin muiden kuin niiden kanssa jotka elävät täysin samaa elämänvaihetta. Tuo kurssitus on hoidettu ennen ihan luonnollisella tavalla, olemalla toisten ihmisten kanssa.

Ei kukaan voi ennustaa toisen elämää vaikka informoisi miten. Kannattaa kuitenkin miettiä elämäänsä kokonaisuutena. 2v tuntuu pitkältä väsymyksessä, mutta on kokonaisuudessa tosi lyhyt aika. Kyllä se kannattaa "kärsiä" siitä ilosta minkä lapset kuitenkin elämässä tuo! Kannattaa olla sen lapsen kanssa niin itsekin todennäköisemmin pääsee vanhana esim. ulos.

 

["vieras"]

Koulussa opetetaan kotitaloudessa yläkoulussa "taloudenpitoa" ja lastenhoitoa. Ja seksuaalikasvatusta opetetaan biologiassa. Puhutaan myös lapsensaamisesta ja vastuusta.

Mutta eiväthän muutkaan opit välttämättä mene perille. Jos 16-vuotias "haluu vauvan", on ihan sama, mitä lehtori asiasta sanoo. Eiköhän kodilla ja sen asenteilla ole enemmän tekemistä asian kanssa.