Missä asioissa olet outo/erilainen?

["Pelottaa"]

Asumme pikkupaikkakunnalla. Haimme lapselle hoitopaikkaa päiväkodista, joka kuitenkin on täynnä. Myös perhepäivähoidon puolella on niin täyttä, että lapsellemme ja usealle muulle joudutaan palkkaamaan määräaikainen hoitaja. Koulutusta ja kokemusta omaavia ei täällä työttömänä ole. En sano, että lastenhoitoon välttämättä tarvittaisiin koulutusta, onhan niitä luontaisia kykyjä, mutta silti pelottaa... Ylipäänsä täällä ei ole kovin paljoa työttömiä. Töihin on pakko palata, eli kotiin jääminen ei ole enää vaihtoehto. Lapsi on hoidon aloittaessaan noin puolitoistavuotias. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten on mennyt?

 

[iujkm,]

En peittele tai salaile mitään ja minulla on oikeasti hyvä itsetunto ja itseluottamus joka sitten kylläkin näkyy ja kuuluu ja se taas ärsyttää suunnattomasti toisia ihmisiä. Minu on asiaan kuin asiaan oma mielipide ja minun ei tarvitse mukailla toisia miellyttääkseni muita.

Kuulostat pikemminkin ihmiseltä joka on hyvin täynnä itseään eikä osaa ottaa muiden tunteita, ideoita ja ajatuksia huomioon.

 

[MorbidMama]

Mä en ole koskaan suunnitellut lasten tekoa tahi elämää yleensä. Lapset ovat tulleet ns. puolivahingossa. Elämä on opettanut.
Take it as it comes, specialize in having fun..take it easy baby..:saint:

 

[Madicken04]

En oikeastaan koe olevani kovinkaan outo tai erilainen. Ne päätökset mitä olen perheen ja alsten suhteen tehnyt ovat näissä olosuhteissa aika tyypillisiä ja tylsän tavallisiakin, vaikka tietty niillekin löytyy ihmettelijöitä. Yleisesti olen pitkälti sitä tavallista massaa mikä tuntuu ihan hyvältä, en koe tarvettakaan eroittua mitenkään enempää.

 

[Mummeliisa]

Minä hoksasin tänään hymyillen ja hyvällä mielellä yhden "erilaisuuden" itsessäni. Tai jotain jonka voi kertoa tarinana "erilaisuudesta":

Eli kun huomenna menen illalla puolison kanssa lasten (3 ja 5 vuotiaiden) kerhon vanhempainiltaan, niin samalla kyydillä tulevat myös poikani (hänen poikansa 5 v käy samaa kerhoa) ja tyttäreni sekä vävyni (heidän poikansa 3 v samoin käy samaa kerhoa).

 

[Non compos mentis]

Tänään töissä työkaveri kauhisteli, että miten mulla voi olla kouluikäisiä lapsia. Oli luullut minua alle kaksvitoseksi. Jouduin sitten murskaamaan nämä kuvitelmat kertomalla, että kolmekymppiä on tullut täyteen, joten ei, en ole esikoistani saanut yläasteella vaan ihan 21-vuotiaana.

 

["vieras"]

Tuntuu, että olen ollut erilainen nuori jo yläasteelta asti.

 

["Koiravauva"]

Erilainen äiti olen, koska koira on mulle paljon, paljon tärkeämpi.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Multa puuttuu sosiaalisia taitoja, vaikka ihmiset onkin musta oikeasti kiinnostavia. Tarkkailen sivusta.

 

["Horuksen silmä"]

Ketjua EN nyt kerkeä lukemaan, mutta avauksen luin kyllä. Mua jäi mietityttämään mikä on outoa/erilaista ja mikä taas ei. Nuo käsitteethän muuttuvat ajan myötä. Nykyäänhän tuntuu että mitä luomumpi äiti, sitä oudompana ( ja ärsyttävänä) sitä pidetään. Ajan trendihän suosii kaikkea muuta kun luomu ratkaisuja äitinä. On outoa jos äiti imettää pitkään, ei vie lapsiaan pienennä päivähoitoon, ei omista autoa, käyttää lapsillaan kestovaippoja, suosii kierrätysvaatteita, antaa lapsien nukkua perhepedissä, omistaa kantoliinan jne.