missä meidän koti ois?

[asumispulma]

Olemme suurperhe; minä 4 lasta ja koiranpentu (pienikokoinen rotu).
Asumme nyt unelmapaikalla paritalossa vuokrassa (yksityisellä). Tämä asunto on vaan niin kallis ettei säästöön tahdo jäädä rahaa ollenkaan, eteenkään nyt kun olen vuorotteluvapaalla, tahtoo mennä niin,että yksi viikko eletään luotolla. Haluisin joskus päästä omistusasuntoon kiinni.Tilaa meillä on nyt mukavasti. On omaa pihaa, lasten helppo mennä ulos.... mutta mutta. Tähän ihan likelle valmistuu pian kerrostalo, vuokra-sellainen. Katsoin,että isoin asunto siinä kohteessa on kolmen makkarin asunto, neliöitä siellä on 53 vähempi mitä tässä. Asumiskulut laskisivat liki 350,- ja kun töihinkin palaan, olisi säästö tähän verrattuna vielä reippaasti yli 300,-
Kahdessa vuodessa saisin säästettyä pienen pesämunan mahdollista omaa kotia varten. Mutta olisitteko te valmiita suurperheen kanssa asettumaan kerrostaloon ja huomattavasti pienempään asuntoon vaikka siksi pariksi vuodeksi? Talo olisi ihan uusi ja keskeisellä paikalla. Alueella ei ole muita vuokra-asuntoja ja siten ajattelisin,ettei siellä rauhatonta tule olemaan.

 

["poikia3"]

Aika paljon pienempi on 53 neliötä, paljonko niissä kerrostaloasunnoissa on neliöitä? Minkä ikäiset lapset?

Mitä nykyinen asuntosi merkitsee sinulle? Kuinka tärkeä on piha?

Minä olen asunut kalliisti yhden lapsen kanssa paritalokolmiossa, koska koti oli minulle todella tärkeä.

Vaikea sanoa. Rahallinen säästö ei aina ole tärkein, rahasi varmaan riittävät nykyisessäkin asunnossa asumiseen jos olet töissä, mutta säästöjä ei kerry.

Kuinka tärkeä se omistusasunto on sinulle?

 

[thhr]

..ja minä olen asunut neljän lapsen kanssa kolmiossa, koska ruoka oli minulle todella tärkeää.
Ja tuo mitä lasket teillä jäävän säästöön on vain teoreettinen summa, käytännössä jäisi luultavasti hyvin paljon vähemmän.

 

["viiraska"]

Minusta taas neliöitä ei kannata tuijottaa, koska isoissa asunnoissa voi olla paljon hukkaneliöitä. Enemmän riippuu elämäntyylistä; jos olette meluisa ja siivoton perhe, voi ahtaampi asunto olla teille haastava ratkaisu. Toisaalta, jos pärjäätte paritalossakin, ehkä lapsesi noudattavat kohtuudella rajoja? Kuka hoitaa siellä koiran ulkoilutukset kiireaamuina, kun sitä ei voikaan vaan pikaisesti pissattaa omalla pihalla? Saatko tavarat pysymään kurissa? Minusta suunnitelmasi kuulostaa ihan järkevältä sinällään.
Entä minkä ikäisiä lapset ovat? joutuvatko he muuttamaan koulua ja kaveripiiriä näissä muutoissa? Asuvatko he vielä vuosia kotona?

 

[asumispulma]

Hyviä pointteja olette tuoneet esille. Koiran myymistä olen tässä harkinnut, se tuntuu niin työläältä.
Tavaroita jouduttaisiin kovasti karsimaan, en ole mikään järjestyksen ihminen, mutta tykkäisin kun olisi tavarat paikoillaan. Nyt meillä on pienten huoneessa kaamea kaaos. Puolet leluista joutai pois. Ja turhaa tavaraa varastossakin vaikka kuinka. Nyt tosin ois aikaa mennä ja myydä niitä jossain kirpparillakin.
Lapset ovat 14v. (hän haluaa ehdottomasti oman huoneen, on ollut ikänsä omassa huoneessa) sitten on poika 8v. ja hän jo iloisesti ilmoitti,että voisi ottaa äidin huoneeseensa nukkumaan ja pikku tytöt ovat 5 ja 4 vuotiaat joten menevät hyvinkin samassa huoneessa. Minä tässä ilman huonetta siis jäisin, mutta enhän tarvi kuin nukkumapaikan.
Koululaisilla säilyisi kaveripiiri ja koulut samoina. Se uusi koti olisi alle 2 km tästä nykyisestä kodista. Piha on toki tärkeä, nyt lapset voivat itenäisesti kulkea ulos ja sisälle, onnistuisiko se kerrostalossa? Sinne tulee ovipuhelimet eli alaovet ovat lukossa nähtävästi sit yötä päivää. Ja kertokaa te, jotka asutte kerrostalossa, minkä ikäinen osaa itse kulkea rappukäytävässä ja selviää tosiaan alaovesta kulkemisessa?

 

["viiraska"]

5-6 -vuotias voi selvitä alaoven lukosta. Meillä on joskus esikoululainen tullut yksin kotiin, mutta ei ole saanut ulko-ovea avaimella auki, ei näppivoimat riittäneetkään.

Tuo huomaapa, että jos muutatte pariksi vuodeksi jonnekin, siitä ei ole kuin pari-kolme vuotta jäljellä, kun esikoinen kenties muuttaa omilleen. Onko hän varhain itsenäistyvää tyyppiä?

 

["vieras"]

Ehdottomasti muuttaisin pienempään. Itse tosin nukkuisin olohuoneessa.

 

[ssss]

Nuo neliöt ei minua niin harmittaisi, mutta tuo piha. Kinkkinen tilanne..
Mutta miksi ihmeessä olet ottanut koiran jos jo pentuaikana mietit myymistä?

 

[asumispulma]

Meillä ei 5-6 vuotiaat itse kulkiskaan jos minä en kotona olisi. Koululaisten luulis selviävän jo alaoven kanssa.
Ehkäpä minä haen sitä asuntoa sitten, tosin eihän sitä pakko ole ottaa jos sitä satutaan tarjoamaan. Näitä isompia (82m2) asuntoja tulee olemaan vain 9 kpl joten voihan olla, ettei meille sitä edes tarjota. Laskin, että tuo uusi asunto ei tulis maksamaan meille kuin 162,-/kk eli liki ilmaista asumista ois! Nyt maksan tästä hieman yli 500,-

 

[Isämies]

Jos sinusta tuntuu, että pystyisit kerrostalossa asumaan, niin voisiko olla mahdollista ostaa omistusasunto sellaisesta? Sen maksaminen olisi ainakin inflaatiosuojattua säästämistä.

 

[asumispulma]

Jos sinusta tuntuu, että pystyisit kerrostalossa asumaan, niin voisiko olla mahdollista ostaa omistusasunto sellaisesta? Sen maksaminen olisi ainakin inflaatiosuojattua säästämistä.

Kyllä minä haluan sit vanheta jossain rivarin pätkässä, sais hiukan laittaa omaa pihaa.

 

[Isämies]

Kyllä minä haluan sit vanheta jossain rivarin pätkässä, sais hiukan laittaa omaa pihaa.

Juu, mutta se kerrostaloasunto olisikin väliaikaisratkaisu ja keino säästää inflaatiosuojatusti. Ja voisihan siitä myydessä - suhdanteista toki riippuen - saada lisäksi jonkinlaista tuottoakin.

 

[asumispulma]

Nuo neliöt ei minua niin harmittaisi, mutta tuo piha. Kinkkinen tilanne..
Mutta miksi ihmeessä olet ottanut koiran jos jo pentuaikana mietit myymistä?

No tämä menee vähän ohi aiheen, mutta vastaan kuitenkin. Minulla ei ole ikinä ollut koiraa. Tämä tuntuukin niin työläältä pitää ja hoitaa (pitää pestä ja trimmata) sitten sisäsiistiksi oppiminenkin tuntuu kestävän. Koira on nyt 6kk. vanha. Toki olen niin kuormittunut muutenkin; sydänsuruja ja omaa voimattomuutta ilmassa.

 

["vieras"]

Ehdottomasti kannattaa hommata ensin asunto mihin on varaa eli pieni kerrostaloasunto. Jos alkaa säästämään vaan rahana, niin siinä on eläkeiässä kun saa asunnon.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";27292191]Ehdottomasti kannattaa hommata ensin asunto mihin on varaa eli pieni kerrostaloasunto. Jos alkaa säästämään vaan rahana, niin siinä on eläkeiässä kun saa asunnon.[/QUOTE]

Juuri näin. Inflaatio syö niitä säästöjä euromääräisesti sitä kiivaampaa vauhtia, mitä enemmän on saanut säästettyä.

Toki myös osakkeet tai rahastot toisivat ratkaisun tuohon inflaatiopulmaan, mutta se asunto ratkaisisi samalla myös asumistarpeen.

 

[asumispulma]

Juuri näin. Inflaatio syö niitä säästöjä euromääräisesti sitä kiivaampaa vauhtia, mitä enemmän on saanut säästettyä.

Toki myös osakkeet tai rahastot toisivat ratkaisun tuohon inflaatiopulmaan, mutta se asunto ratkaisisi samalla myös asumistarpeen.

No ei ne pankista anna mulle lainaa kun olen nyt vuorotteluvapaalla ja tulot todella minimissä. Kertoohan tuokin kun saisin asumistukea niin hyvin,että asumiseen menis tuossa vuokra-asunnossa vain tuon 162,-/kk. Minulla kun ei ole säästöjä ollenkaan. Velkaa vaan Sillä ajattelin,että voisin säästää tuolla halvemmassa vuokra-asunnossa ja samalla tuota autolainaa maksaa pois.

 

[asumispulma]

Kävin eilen viemässä asuntohakemuksen. Ensi kuun alussa tulee ilmoitus JOS asuntoa tarjotaan. Siihen asti yritän olla tätä asiaa pohtimatta. Tässä kodissa on toki niin plussaa tuo piha ja järvinäkymäkin ja toki se,että naapurit ovat rauhallisia. Vuokrakerrostaloissa ku siitä ei oo takeita. Mutta näistä plussista tosiaan joudun nyt maksamaan liki 350,- lisää joka kuukausi....