Missä vaiheessa naistenklinikalle pelkopolille?

[vieras]

odotan ihan samaa, ja LAkin on elokuun alussa. Olen jostain lukenut, että naistenklinikalle pelkopolille otetaan vasta 30+ viikoilla. Ihan järkyn myöhään, mutta minkäs teet.

Sinäkin naistenklinikalle menossa synnyttämään? Haluaisitko jakaa kokemuksa aiemmasta synnytyksestä? Itse synnytin vuosi sitten kätilöopistolla ja noiden traumojen vuoksi nyt haluan toisessa paikassa synnyttää...

Tuo on kyllä hurjan myöhään, kun miettii että noita pelkotiloja kuitenkin pyörittelee koko raskausajan, eikä aina tiedä, jos synnytys käynnistyykin reilusti ennen aikojaan...

Tokkiinsa voin ajatuksia vaihtaa mutta esikoista vasta menossa, ja pelkosektiota hakemassa, en niinkään ole menossa keskustelemaan ja rohkaistumaan alatien valintaan.

Ja juuri tuo myöhäisyys ahdistaa, entä jos alkaakin syntymään aikaisemmin? Rasittavaa tuo touhu! Ja niin hei muistin juuri, että sain kyllä tuossa joitakin kk sitten NKLstä kirjeen, jossa kerrottiin, että olen jonossa ja joku Nyytiryhmän yhteistietolappu mukana. Oletko saanut sitä? Jos et, on syytä epäillä neuvolan mokaa...

No en kyllä ole mitään kirjettä saanut täytyy huomenna soitella neuvolaan uudestaan ja tarkistamaan se lähete.

Minä en sektiota halua, ihan sen vuoksi, ettei siitä ole varsinaisesti apua tuohon itse synnytyspelkoon, kuitenkin haluisin hieman positiivisemman kokemuksen kuin ensimäinen synnytys. Lisäksi kroppa mulla kesti tuon alatiesynnytyksen niin loistavasti ja toipuminen oli fyysisesti tosi nopeaa, että uskoisin sektiosta toipumisen kestävän minulla kauemmin. Psyykkiset traumat onkin sitten toinen juttu..

Ok, soittele siis ihmeessä neuvolaan ja tarkista! Epäilyttää kyllä tuo, ettet ole saanut sitä lappua, sillä joulukuussa minunkin terkka sen laittoi ja joskus tammi/helmikuussa tuli se jonotieto. Toivottavasti saat apua pelkopolista! Ja kenties siellä ollaan laitoksella sitten samaan aikaan

 

[vieras]

Pelot lähtee kun ne kohtaa eli ei kun synnytyssaliiin. Katso vaikka sairaalasarjaa niin huomaat, että kaikki jäävät henkiin ja kipu menee äkkiä ohi. Ihan liioiteltua ovat tuollaiset pelkohömpänpömpät.

Mun pelko ei ainakaan liity MILLÄÄN tavalla kipuun tai MINUN henkiinjäämiseen. Mun eka synnytys oli traumaattinen mulle nimenomaan sen takia, että LAPSENI jäi hädin tuskin henkiin. Ei siinä kuule paljon tollaset puheet auta.

No jäi kumminkin henkiin. Nää on niin liioittelua nää ainaiset "melkein kuolin"/ "lapsi melkein kuoli" -jutut. Mistä se sit johtui että lapsi oli hetken vähän heikkona, onko siinä nyt jokin erityinen todennäköisyys, että teille kävisi joka ainoa kerta niin. Se oli sattumaa ja tuskin edes niin läheltä piti -tilanne kuin miten sen dramaattisesti haluat esittää.

 

[xxx]

Ikävä kyllä kun eivät voi pelkopolilla luvata, että kaikki menee hyvin ja lapsi jää henkiin. Itse tiedän juuri sektioiden riskit ja siinä ne on vasta suuret sekä äidin että lapsen puolesta.

 

[Suzyanne]

Itse kävin viime viikolla, rv 37 naistenklinikan pelkopolilla. Odotin aikaa kauan, ja olin todella ihmeissäni että niin pitkälle meni, vauvahan olisi jo voinut vaikka syntyä ennen sitä.

Mutta sitten kun sinne yleensä pääsin niin olin kyllä todella tyytyväinen. kätilö oli todella mukava, empaattinen ja ystävällinen, ja kävimme yksityiskohtaisesti läpi kaikki minua askarruttavat asiat.

Oma synnytyspelkoni aiheutui ihan pelkästään siitä, että minulla on perussairaus, joka saattaa aiheuttaa lisäriskejä, mutta tietty voi olla että kaikki menee normaalisti. Minua huolestutti, että tajuavatko siellä ottaa riittävästi riskit huomioon. Mutta käynnin aikana vakuutuin siitä että olen hyvissä käsissä, kätilö oli oikein kirjoittanut ylös kaiken mahdollisen infon sairaudestani. (harvinainen, reumasairauksiin luokiteltava sidekudossairaus)

Eli minun kohdallani tuo yksi käynti riitti ja auttoi odotetusti, mutta oli ehdottomasti ihan liian myöhään, kun olin jo kuukausia pyöritellyt päässäni pelkojani siitä, että sairauttani vähätellään eikä riskejä oteta tarpeeksi huomioon.

 

[Pelkuri]

Siis mikä "järki" tuossa pelkopolin pitämisessä on, jos aikoja ei todellakaan tule kuin noin lopussa? Minun maalaisjärjellä ajateltuna mitä aiemmin niitä pelkoja pääsisi käsittelemään ja keskustelemaan, sitä varmemmin siihen synnytykseen pystyisi valmistautumaan. Voin hyvin kuvitella, että etenkin ne, jotka sektiota pelon vuoksi haluavat, eivät noin lyhyessä ajassa ehtisi valmistautua siihen kannustettuun alatiesynnytykseen ja pelko ja paniikki vain kasvaa lasketun ajan lähestyessä...

 

[mie]

Itse kävin viime viikolla, rv 37 naistenklinikan pelkopolilla. Odotin aikaa kauan, ja olin todella ihmeissäni että niin pitkälle meni, vauvahan olisi jo voinut vaikka syntyä ennen sitä.

Mutta sitten kun sinne yleensä pääsin niin olin kyllä todella tyytyväinen. kätilö oli todella mukava, empaattinen ja ystävällinen, ja kävimme yksityiskohtaisesti läpi kaikki minua askarruttavat asiat.

Oma synnytyspelkoni aiheutui ihan pelkästään siitä, että minulla on perussairaus, joka saattaa aiheuttaa lisäriskejä, mutta tietty voi olla että kaikki menee normaalisti. Minua huolestutti, että tajuavatko siellä ottaa riittävästi riskit huomioon. Mutta käynnin aikana vakuutuin siitä että olen hyvissä käsissä, kätilö oli oikein kirjoittanut ylös kaiken mahdollisen infon sairaudestani. (harvinainen, reumasairauksiin luokiteltava sidekudossairaus)

Eli minun kohdallani tuo yksi käynti riitti ja auttoi odotetusti, mutta oli ehdottomasti ihan liian myöhään, kun olin jo kuukausia pyöritellyt päässäni pelkojani siitä, että sairauttani vähätellään eikä riskejä oteta tarpeeksi huomioon.

Mulla samanlainen kokemus, mutta kuinka ollakaan synnytyksessä kaikki meni pieleen ja ei ollut tarpeeksi tietoa minun sairaudesta kätilöllä.

 

[just]

Pelot lähtee kun ne kohtaa eli ei kun synnytyssaliiin. Katso vaikka sairaalasarjaa niin huomaat, että kaikki jäävät henkiin ja kipu menee äkkiä ohi. Ihan liioiteltua ovat tuollaiset pelkohömpänpömpät.

Mun pelko ei ainakaan liity MILLÄÄN tavalla kipuun tai MINUN henkiinjäämiseen. Mun eka synnytys oli traumaattinen mulle nimenomaan sen takia, että LAPSENI jäi hädin tuskin henkiin. Ei siinä kuule paljon tollaset puheet auta.

No jäi kumminkin henkiin. Nää on niin liioittelua nää ainaiset "melkein kuolin"/ "lapsi melkein kuoli" -jutut. Mistä se sit johtui että lapsi oli hetken vähän heikkona, onko siinä nyt jokin erityinen todennäköisyys, että teille kävisi joka ainoa kerta niin. Se oli sattumaa ja tuskin edes niin läheltä piti -tilanne kuin miten sen dramaattisesti haluat esittää.

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

 

[edellinen xxx]

Ikävä kyllä kun eivät voi pelkopolilla luvata, että kaikki menee hyvin ja lapsi jää henkiin. Itse tiedän juuri sektioiden riskit ja siinä ne on vasta suuret sekä äidin että lapsen puolesta.

kas sulla sama nikki, vaihdanpa siis omani =D
Tiedän minäkin sektioiden riskit, minua pelottaa silti alatiesynnytys niin paljon että olen paniikissa!! Ei siihen auta se että yritetään lupailla kuinka kaikki menee hyvin ja vielä päälle varoitellaan sektiosta...

Jotenki vaikea tätä kammoa selittää. No ne tietää ketkä itsekin tästä kärsii..

 

[vieras]

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

No oisit PUSKENUT!

 

[typerää]

Pelot lähtee kun ne kohtaa eli ei kun synnytyssaliiin. Katso vaikka sairaalasarjaa niin huomaat, että kaikki jäävät henkiin ja kipu menee äkkiä ohi. Ihan liioiteltua ovat tuollaiset pelkohömpänpömpät.

Mun pelko ei ainakaan liity MILLÄÄN tavalla kipuun tai MINUN henkiinjäämiseen. Mun eka synnytys oli traumaattinen mulle nimenomaan sen takia, että LAPSENI jäi hädin tuskin henkiin. Ei siinä kuule paljon tollaset puheet auta.

No jäi kumminkin henkiin. Nää on niin liioittelua nää ainaiset "melkein kuolin"/ "lapsi melkein kuoli" -jutut. Mistä se sit johtui että lapsi oli hetken vähän heikkona, onko siinä nyt jokin erityinen todennäköisyys, että teille kävisi joka ainoa kerta niin. Se oli sattumaa ja tuskin edes niin läheltä piti -tilanne kuin miten sen dramaattisesti haluat esittää.

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

Sun pitäis mennä synnytystapa arvioon eikä pelkopolille, ei ne siellä kato mahtuuko vai ei tulemaan... Jessus mitä tampioita täällä!

 

[huoh]

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

No oisit PUSKENUT!

Olette juuri voittaneet päivän idiootti -palkinnon! *Ojentaa*

 

[just]

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

No oisit PUSKENUT!

:flower: Kiitos sinulle tästä ajatustenvaihdosta.

 

[ed xxx]

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

No oisit PUSKENUT!

Puskeppa sie ketjusta pois =) Kiitos

 

[voevoe]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

 

[vieras]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

No eipä tietenkään, mutta ihmisten on vaan niin vaikea arvioida aikoja, etäisyyksiä, nopeuksia jne.

Auto ajaa ohi ainakin satasta, lunta tulee ainakin puoli metriä, ponnistus kestää ainakin tunnin.

 

[just]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

Kyllähän sitä yritettiin vetää leuasta, mutta kun ei tullut. Minä olin läsnä, samoin mieheni ja kätilöni ja 10 minuuttia löytyy papereistakin. Mitä vielä haluat ihmetellä?

 

[just]

Pelot lähtee kun ne kohtaa eli ei kun synnytyssaliiin. Katso vaikka sairaalasarjaa niin huomaat, että kaikki jäävät henkiin ja kipu menee äkkiä ohi. Ihan liioiteltua ovat tuollaiset pelkohömpänpömpät.

Mun pelko ei ainakaan liity MILLÄÄN tavalla kipuun tai MINUN henkiinjäämiseen. Mun eka synnytys oli traumaattinen mulle nimenomaan sen takia, että LAPSENI jäi hädin tuskin henkiin. Ei siinä kuule paljon tollaset puheet auta.

No jäi kumminkin henkiin. Nää on niin liioittelua nää ainaiset "melkein kuolin"/ "lapsi melkein kuoli" -jutut. Mistä se sit johtui että lapsi oli hetken vähän heikkona, onko siinä nyt jokin erityinen todennäköisyys, että teille kävisi joka ainoa kerta niin. Se oli sattumaa ja tuskin edes niin läheltä piti -tilanne kuin miten sen dramaattisesti haluat esittää.

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

Sun pitäis mennä synnytystapa arvioon eikä pelkopolille, ei ne siellä kato mahtuuko vai ei tulemaan... Jessus mitä tampioita täällä!

:hug: Olen pahoillani, että pilasin päiväsi. Mulle tehtiin kyllä synnytystapa-arvio jo tuohon ekaankin synnytykseen, kiitos vaan.

 

[voevoe]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

Kyllähän sitä yritettiin vetää leuasta, mutta kun ei tullut. Minä olin läsnä, samoin mieheni ja kätilöni ja 10 minuuttia löytyy papereistakin. Mitä vielä haluat ihmetellä?

Eihän leuka ole keskellä päätä, eli ei ollut puoliksi pää ulkona.. Jäi siis hartioistaan kiinni.

 

[vieras]

Pelot lähtee kun ne kohtaa eli ei kun synnytyssaliiin. Katso vaikka sairaalasarjaa niin huomaat, että kaikki jäävät henkiin ja kipu menee äkkiä ohi. Ihan liioiteltua ovat tuollaiset pelkohömpänpömpät.

Mun pelko ei ainakaan liity MILLÄÄN tavalla kipuun tai MINUN henkiinjäämiseen. Mun eka synnytys oli traumaattinen mulle nimenomaan sen takia, että LAPSENI jäi hädin tuskin henkiin. Ei siinä kuule paljon tollaset puheet auta.

No jäi kumminkin henkiin. Nää on niin liioittelua nää ainaiset "melkein kuolin"/ "lapsi melkein kuoli" -jutut. Mistä se sit johtui että lapsi oli hetken vähän heikkona, onko siinä nyt jokin erityinen todennäköisyys, että teille kävisi joka ainoa kerta niin. Se oli sattumaa ja tuskin edes niin läheltä piti -tilanne kuin miten sen dramaattisesti haluat esittää.

No siitähän sinne polille mennään juttelemaan käsittääkseni, että mikä se todennäköisyys on. Voihan se olla, että toinen lapsi mahtuu tulemaan, mutta voi olla olematta, eikä sitäkään oikein etukäteen voi tietää. Sen jälkeen, kun sun lapsi on ollut pää puoliksi ulkona 10 minuuttia sun haarovälissä, ja lopulta syntynyt sinisenä ja velttona napanuora x2 kaulan ympäri jne jne niin sä saat tulla mulle sanomaan jotain.

Sun pitäis mennä synnytystapa arvioon eikä pelkopolille, ei ne siellä kato mahtuuko vai ei tulemaan... Jessus mitä tampioita täällä!

:hug: Olen pahoillani, että pilasin päiväsi. Mulle tehtiin kyllä synnytystapa-arvio jo tuohon ekaankin synnytykseen, kiitos vaan.

Hyvä näin, mutta sittenhän vaan sektioon vai mitä vielä ihmettelet?

 

[x]

Tämäkin meni sitten tällaiseksi =/
Täytyy sanoa, että todella "hyvää" tukea saa täältäkin pelkoihinsa, muut tuntuvat tietävän toisten synnytyksetkin huomattavasti paremmin kuin synnyttäjät itse

Itse toivotan voimia kaikille, jotka pelkäävät, voimia ja toivoa siihen että kaikki sujuu hyvin.
Tiedän itsekin mitä se pelko on!

 

[ed xxx]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

Kyllähän sitä yritettiin vetää leuasta, mutta kun ei tullut. Minä olin läsnä, samoin mieheni ja kätilöni ja 10 minuuttia löytyy papereistakin. Mitä vielä haluat ihmetellä?

Eihän leuka ole keskellä päätä, eli ei ollut puoliksi pää ulkona.. Jäi siis hartioistaan kiinni.

Annatko olla ja häippäät jos ei sulla ole tukea annettavana.
Tarkoitus ei kai ollut nu*sia pilkkua ja ruotia tapahtunutta väittämällä faktoiksi jotain omia oletuksiasi. Olitko sä tuolla synnytyksessä???
Et, sitähän minäkin. Anna olla.

 

[just]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

Kyllähän sitä yritettiin vetää leuasta, mutta kun ei tullut. Minä olin läsnä, samoin mieheni ja kätilöni ja 10 minuuttia löytyy papereistakin. Mitä vielä haluat ihmetellä?

Eihän leuka ole keskellä päätä, eli ei ollut puoliksi pää ulkona.. Jäi siis hartioistaan kiinni.

Ei vaan oli pää puoliksi ulkona. Kulmakarvat näkyy, sanoi kätilö (ja ennen kuin joku tästä kommentoi, vauvallani todellakin oli kulmakarvat syntyessään :heart: ) Sormet saivat työnnettyä vauvan leuan alle ja yrittivät sieltä vetää, mutta kun ei halunnut tulla. Kyllä on vaikeeta uskoa näköjään, mutta uskokaa tai älkää, minä muistan oman synnytykseni. Ja nyt lopetan kommentoinnin tähän ketjuun, ap:lle tsemppiä ja pahoittelut, että tästä tuli tällainen jankutus mun synnytyksen suhteen :hug:

 

[vieras]

Tässä tukea:

Oi voi sentään kun on kaaaaameata kun on synnytys. Varmasti juuttuu kun viimeksikin juuttui. Lässyn lässyn läpäti lää. Miten tässä nyt ikinä käy. On se niin pelottavaa että sanotaanko nyt kaikki yhteen ääneen A P U A.

 

[vieras]

Ja ei lapsi 10min pää puoliksi ulkona voi olla, kyllä se vedetään siinä vaiheessa väkisin ulos..

Kyllähän sitä yritettiin vetää leuasta, mutta kun ei tullut. Minä olin läsnä, samoin mieheni ja kätilöni ja 10 minuuttia löytyy papereistakin. Mitä vielä haluat ihmetellä?

Eihän leuka ole keskellä päätä, eli ei ollut puoliksi pää ulkona.. Jäi siis hartioistaan kiinni.

Ei vaan oli pää puoliksi ulkona. Kulmakarvat näkyy, sanoi kätilö (ja ennen kuin joku tästä kommentoi, vauvallani todellakin oli kulmakarvat syntyessään :heart: ) Sormet saivat työnnettyä vauvan leuan alle ja yrittivät sieltä vetää, mutta kun ei halunnut tulla. Kyllä on vaikeeta uskoa näköjään, mutta uskokaa tai älkää, minä muistan oman synnytykseni. Ja nyt lopetan kommentoinnin tähän ketjuun, ap:lle tsemppiä ja pahoittelut, että tästä tuli tällainen jankutus mun synnytyksen suhteen :hug:

Eiks kaikilla ole kulmakarvat?

 

[Pelkuri]

Tämäkin meni sitten tällaiseksi =/
Täytyy sanoa, että todella "hyvää" tukea saa täältäkin pelkoihinsa, muut tuntuvat tietävän toisten synnytyksetkin huomattavasti paremmin kuin synnyttäjät itse

Itse toivotan voimia kaikille, jotka pelkäävät, voimia ja toivoa siihen että kaikki sujuu hyvin.
Tiedän itsekin mitä se pelko on!

No niimpä, ei voi ymmärtää mitä tyydytystä tuollaiset tampiot saa idioottimaisilla kommenteillaan. Ilmeisesti on päivän "hyvä työ" taas tällä sankarilla tehtynä...

Ei tuota pelkoa voi ymmärtää, ennenkuin sen itse kokee. Itse menin ensimäiseen synnytykseen todella avoimin mielin, toki vähän jännitti mitä tuleman pitää, mutta en osannut (onneksi) silloin vielä pelätä. Nyt tämän toisen kanssa valitettavasti pelko hallitsee öitäkin, inhottavia painajaisia synnytyksestä ja jatkuvasti mietin niitä karmivia kokemuksia. Itsellä siis kokemusperäistä pelkoa, tietää vähän liiankin hyvin mitä on tulossa...