Toggle sidebar

Missä vaiheessa uskaltaa sanoa ja toivoa, että se kauhea vauva-aika on ohi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
Yritä Pin olla pelkäämättä seuraava yötä, tai edes seuraavaa hetkeä.

Lapset vaistoavat mielialoja ja saattavat reagoida niihinkin.

Koko sydämestäni toivon, että teillä tilanne olisi lopullisesti helpottanut.
Click to expand...
Juu siksi ajattelin, että joku meditointi olisi hyvä keino rauhoittaa mieli ja keho, etten itse omalla olemuksellani yhtään pahenna tilannetta, joka olisi muuten ohi. Voihan olla, että nuo tällä hetkellä vielä muutamaan roikkumaan jääneet herätykset ovat enää tottumista heräilyyn ja minun stressiin reagoimista. Nyt nimittäin itkuista on hävinnyt näiksi öiksi myös se raivo. Herätykset ovat enemminkin vain herätyksiä, eli vähän kaipaa kainaloon ja nukahtelee uudestaan. Sellaista pientä levottomuutta, nuohoaa päällä pitkin sänkyä hetken ja hakeutuu lähemmäksi minua tai isäänsä. Raivokkaan itkun sijalle on tullut pientä kitinää.
 
Kyllä se voi kestää että oppii uuteen ja ajattelemaan toisella lailla. Meillä heräilyä kesti syntymästä lähes 2v saakka. 1,5v joka yö monta kertaa, siitä väheni kunnes loppui vailla 2v.
Kauan sitä itse silti heräili öisin vaikkei lapsi. Jotenkin kroppa ja mieli oli niin virittyny siihen heräämiseen ettei osannu nukkua sitten kun ois saanu.
 
[QUOTE="sinna";29960888]Hei, oletko nyt aloittanut sen ruokavalion niukentamisen vai mitä on tapahtunut?[/QUOTE]

En aloittanut kun vaikutti niin lupaavalta. Aloitan, jos tästä vielä romahtaa tilanne.
 
Hei, onpa hienoa!! Peukut pystyssä sille, että teillä helpotti nyt kokonaan. Mitään syytä ei ilmeisesti löytynyt?

Kirjoittelinkin jotain sinulle viime ketjuun, jossa pohdittiin lapsesi tilannetta. Minun esikoiseni on maito- ja soija-allergikko, joka herätti 10-30 kertaa yössä 2,5-vuotiaaksi asti. Tosi hieno asia, jos pääset nyt jo väsymyksen kierteestä! :)
 
sanoisin näin topicciin liittyen, että kun yöt alkaa sujumaan ja selkeästi jo Vaapero-vaiheessa, leikit alkavat kiinnostamaan ja huumorintaju-herää...Tänään saanut kuivua kun 1v 4kk twerkkaa, mikä meillä ihan inside-läppä...No likka apinoi sen ja laittoi leikkiauton soimaan & Pepun keinumaan :D :D :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja maa aam:
Hei, onpa hienoa!! Peukut pystyssä sille, että teillä helpotti nyt kokonaan. Mitään syytä ei ilmeisesti löytynyt?

Kirjoittelinkin jotain sinulle viime ketjuun, jossa pohdittiin lapsesi tilannetta. Minun esikoiseni on maito- ja soija-allergikko, joka herätti 10-30 kertaa yössä 2,5-vuotiaaksi asti. Tosi hieno asia, jos pääset nyt jo väsymyksen kierteestä! :)
Click to expand...

No maitoallergia, mutta ei maidon poistaminen ongelmia poistanut. Kestääkin sitä pieniä määriä...eli ohi menossa. Ehkä siellä on jotain allergiaa ollut, joka nyt menee ohi kuten noilla pienillä tuppaa olemaan, tai jotain... no oli mitä oli, pääasia jos sitä ei enää ole.
 
Mä tajusin vasta jälkikäteen, kuinka kauhea vauva-aika olikaan.
Sitä meni jotenkin niin sumussa, ettei voimia ollut odes asian tajuamiseen. Yöt olivat vaikeita ja päivätkin. Vauva oli tosi vaativa, ei viihtynyt hetkeäkään autossa, vaunuissa, sitterissä. Ainoastaan kantoliinassa ja sylissä oli tyytyväinen. Yöllä nukkui vain sylissä tai kainalossa ja mieluiten tissi suussa ja silti ehkä tunnin pätkissä. Yritin nukkua aina, kun vauvakin nukkui, eli pikkupätkiä ympäri vuorokauden.

Joskus 1-vuotissynttäreiden jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa. 1,5-vuotiaan kanssa yöt oli jo ihan erilaisia.
Suurin helpotus tuli, kun lapsi oppi yöllä kömpimään itse sängystä ja siirtymään meidän väliin. Lisäksi helpotti, kun oppi ihmeekseni ihan itsekseen pois vaipoista. Muistan ajatelleeni, että ihanaa, nyt se on ohi, kun heräsin yöllä siihen, että 2-vuotias kömpi sängystään, kävi potalla pissalla ja tuli meidän puolelle ja kiipesi sänkyymme sanomatta sanaakaan :) Muistan sen jotenkin oudon haikeanonnellisena hetkenä.

Lapsi menee eskariin ja edelleen löydän hänet joka aamu vierestäni. Lisäksi lapsi ei vieläkään nukahda ilman nukutusta. Mutta nyt nautin jo hetkistä, jotka saan viettää hänen sänkynsä vieressä iltasadun jälkeen. Silitellään toisiamme ja saan vain olla ja vaikka lukea.

Ei varmaan lohduta paljoakaan, mutta aika menee nopeasti ja jos on selvinnyt ekasta vuodesta, on jo reilusti voiton puolella.
 
Meillä loppui kahdessa viikossa kuin seinään yövalvomiset. Tosin ikää jälkikasvulla oli puolet siitä mitä teillä on nyt. Syytä ei ikinä löydetty eikä sitä yöhuutamisen loppumisen jälkeen ollut enää intoa etsiäkkään.
Menee muuten ihan tovi, että uskoo sen olevan ohi ja pystyy itse nukkumaan kunnolla.

Ottakaa kuvia teistä yhdessä tuon kaiken keskellä. Mikään ei nyt vuosien jälkeen naurata niin paljon kun vaimon kanssa katsoo kuvia meistä yhdessä, jotka on otettu pahimpana aikana. Näkee jo ensi vilkaisulla että silmät on auki, mutta tarkempi diagnoosi molemmista on lähempänä aivokuollutta.

Nyt se saa naurattaa kun kaikesta on selvitty ja lapsi on(kin) terve.
 
Ihana kuulla paremmista oista! Nauti niista, alaka ihmettele etta kun parempia oita tulee enempi, olet entista vasyneempi jonkin aikaa. Tai ainakin niin kavi minulle ja miehelleni kun lapsi vihdoin nukkui n.1,5v yot 1-2 heratyksella. Meni ainakin puoli vuotta, kun tuntui, etta mikaan maara unta ei tee enaa pirteaksi. Nukkui niita 3 vuoden univelkoja (eka oli yovalvottaja myos). Nyt alkaa olla normi olotila kun kuopus on 2,5v. Hyvaa jatkoa ja paljon hyvia unia teille!
 
Maailma näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta nukuttujen öiden jälkeen :hug:. Itsellä tuli tämän vaiheen jälkeen ihan paska fiilis, kun aloin miettiä mitä kaikkea en ollut tehnyt vauvan kanssa. Kaikki energia meni hetkestä toiseen selviytymisessä. Olet kuitenkin ollut paras äiti lapsellesi, muista se.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HopeaToffee:
Maailma näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta nukuttujen öiden jälkeen :hug:. Itsellä tuli tämän vaiheen jälkeen ihan paska fiilis, kun aloin miettiä mitä kaikkea en ollut tehnyt vauvan kanssa. Kaikki energia meni hetkestä toiseen selviytymisessä. Olet kuitenkin ollut paras äiti lapsellesi, muista se.
Click to expand...

Joo paitsi nukuttaa koko ajan, eilen kahdet päikkärit, 9h unta ja taas väsyttää. :D

Nyt kyllä ihmettelen miten oikein jaksoin elävänä tuosta, kauhea aika. Vähänkö perhe-elämä maistuu makealta tällä hetkellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HopeaToffee:
Mulla kesti 3 kk ennen kuin tunsin itseni oikeasti virkeeksi ja ajatus lähti juoksemaan.
Click to expand...

Joo huomaan, että joka päivä on pikkusen parempi. Illalla saattaa jopa vähän masentaa ja yli läikkyy helposti jos on vaikka hälinää ympärillä, eli sitä on edelleen "ämpäri täynnä", mutta täältä sitä noustaan tervejärkisten tasolle! :D
 
  • Tykkää
Reactions: HopeaToffee

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa