Mistä apu?

[senni-]

Eilen vietin taas unettoman yön miettien, mistä me saataisiin apua ongelmiimme. Vähän taustasta: meillä on 2-vuotias lapsi ja odotan toista puolessa välissä raskautta. Ekan synnytyksen jälkeen seksihalut hävisivät ja hiipuivat lopulta imetyksen taki (?) kokonaan. Eivätkä ole palanneet. Ihme, että tulin edes uudestaan raskaaksi. Ennen lasta meillä oli vilkas intiimielämä, mieheni on tottunut sellaiseen. Nyt asia on todellinen ongelma jo. Hän viettää iltaisin aikaa netissä aikuisviihteen parissa, kun suoraan sanottuna ei minulta saa. Mies on hellä, hyvä isä, ihana rakastaja, mutta minua vain ei haluta. Ja mitä enemmän toinen haluaisi, vaikkei painostakaan, minua asia vain inhottaa enemmän ja nykyään on jo aika iso vastenmielisyys koko toimintaa kohtaan. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta tässä noin suurin piirtein meidän juttu.

Minä haluisin nyt apua tähän. Mietin mistä sitä hakea. Jo pelkkä keskustelu kotona aiheesta tuntuu vaikealta, vaikka ennen meillä oli keskusteluyhteys auki hyvin. Nyt ei vain "viitsi" nostaa aihetta esille, vaikka se kumpaakin vaivaa. Arki vaan rullaa... Emme kuulu kirkkoon, joten sieltä parisuhde- tms. terapiaa olis turha hakea. Neuvolastakaan en oikein arvaa kysellä, terkkari ei tunnu niin läheiseltä. Olisin kovasti kiitollinen, jos joku osaisi neuvoa, miten edetä tämän meidän kriisin kanssa!

 

[Eipäs]

Seurakuntien perheterapiaan voi mennä, vaikkei kuuluisi kirkkoon. Siellä ei myöskään tuoda uskon asioita mitenkään esille. Jonot ovat yleensä huomattavasti lyhemmät kuin kunnalliselle. Kirjoituksessasi vastaat otsikon kysymykseen itse. Ulkopuolista apua te taidatte tarvita, jos ei omat voimat riitä aukomaan solmuja.

Ollaan miehen kanssa käyty vuosi sitten srk:n terapiassa ja siitä oli iso hyöty suhteelle. Ongelmat olivat kyllä erilaisia: uskottomuutta ja kommunikaatiokatkos. Nyt ollaan läheisempiä kuin koskaan, raskaus lopuillaan ja seksin radikaali väheneminenkään ei ole hetkauttanut. Hakekaa rohkeasti apua!

 

[n72]

Kolmen lapsen äitinä ja yhden ihanan miehen vaimona meillä on ollut elämässämme myös erilaisia kriisejä, joista on selvitty ja selvitään edelleenkin.

Kaiken taustalla on syvä kunnioitus toista kohtaan, rehellisyys ja uskollisuus+hyvä huumori.

No asiaan: kaikissa kolmessa raskaudessani + imetyksissä minulla ovat seksihalut vaihdelleet täydellisestä haluttomuudesta mitä villeimpään menoon Jossakin vaiheessa meillä myös tuo aikuisviihde aiheutti minulla alemmuuden tunteita ja riittämättömyyttä. Vaikka toisaalta hyväksyin ja ynmärsin sen.

Osaan kyllä hyvin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Paras apu on avoimuus ja keskustelu, jossa otetaan huomioon molempien tuntemukset. Jos sinua loukkaa tuo aikuisviihde, kannattaa miettiä onko se mitättömänä asiana miehellesi niin tärkeää, etteikö siitä voisi luopua. Jos sinusta se ei tunnu hankalata, niin voisitko antaa miehesi katsoa sitä yksikseen.

Vaikka sinua ei seksi nyt kinnostakaan, huomioikaa toisianne muuten ja olkaa lähekkäin. Ainakin olen itse huomannut, että silloin oma paha olo väistyy ja ei pääse "vieraantumaan" toisesta liikaa.

Myös ulkopuolinen apu on paikallaan, jos keskusteluyritykset menevät riitelyksi.

 

[senni-]

Kiitos viesteistänne!

Tiedän, että jo pelkkä keskustelu auttaisi, mutta tuntuu ettei semmoiselle ole muka koskaan oikein oikeaa aikaa. Ei halua pilata arkea penkomalla asioita. No, tietäähän sen, miten käy, kun lykkää ongelmia. Minusta tuntuu, että tämä ongelma on enemmänkin minussa. En ole sopeutunut kroppani muutoksiin (repesin aika ikävästi synnytyksessä) ja hormonitkin sekoittaa niin ettei tiedä, onko vika niissä vai "päässä". Oma rooli äitinäkin on ottanut niin ison osan minusta, etten oikein osaa rentoutua ja antautua intiimielämälle :\| kun pikkuväki on naapurihuoneessa.

Sitten kun asia ahdistaa, tuntuu että etsimällä etsii tekosyitä: "raskaus väsyttää", "alavatsa on kipeä" tai "haluan olla rauhassa, kun saatiin lapsi nukkumaan eikä siis roiku minussa". Ja se aikuisviihde, ennen me katsottiin yhdessäkin mutta nyttemmin sekin ahdistaa ja tuntuu pahalta, vääristyneeltä. Haluaisin, että mies sen sijaan käyttäisi aikaa vaikka kodinhoitoon tai silittelisi minua.

No sitten vielä yksi juttu. Läheisyyskin meillä on vähentynyt kovasti. Siitähän kirjoitittekin, että se on tärkeä juttu kuitenkin. Minä haluaisin läheisyyttä ilman vaatimusta toiminnasta, mutta mies sanoo, ettei voi olla lähekkäin, kun alkaa vain haluta enemmän ja hän tulee siitä surulliseksi. Kuulemma olen hänestä niin haluttava =)

No, nyt tuntuu että tämä täällä pohtiminenkin auttaa jo. Kiitos kun sain avautua. Silti tuntuu välillä, että kaivattaisiin jotain ulkopuolisen näkemystä ja apua.

 

[Noppa]

Aivan kuin omaa tarinaani olisin kirjoittanut. Siis aloittajan juttu kuulosti niin tutulta. Ja juuri nämä "tekosyyt". En viitsi enää asiaa ottaa esille, koska siitä tulee vain riita, jota minä en voi voittaa.

Läheisyys on vähentynyt tosi paljon, ja oon ajatellu, että voitais alottaa joku yhteinen harrastus, mutta eipä tuo ukko pääse (lue: ei kiinnosta lähteä) edes lapsen ja mun kanssa kärryttelemään.

Meillä kyllä riitaisampi suhde kuin aloittaneella. Parisuhdeneuvontaa suosittelen teille, kuten meillekin.

 

[Male81]

Tällähän tuntuu palsta vilisevän näistä naisten haluttomuus kesksuteluja ympäriinsä. Onko se tämä kevät kun saa ihmiset hieman virittyneempään tilaan ja huomaamaan missä tilanteessa sitä ollaan.

[teksti sisältää sarkasmia]\

Kiitos viesteistänne!

... Ja se aikuisviihde, ennen me katsottiin yhdessäkin mutta nyttemmin sekin ahdistaa ja tuntuu pahalta, vääristyneeltä. Haluaisin, että mies sen sijaan käyttäisi aikaa vaikka kodinhoitoon tai silittelisi minua.

Tästä varmaan osa naisista vetää johtopäätöksen, että miehesi ei ota sinua laisinkaan huomioon, ei silitä ja runkkaa vaan . Oletko kertonut miehellesi muuttuneesta halustasi, että haluat nyt vielä enemmän tukea ja hellyyttä kuin aikaisemmin. Siis sanonunut ihan suoraan eikä mitään vihjailevasti. Oletko myös kertonut kuinka poikki olet kodinhoitotöiden jälkeen ja, että jos hän alkaisi auttaa sinua niissä niin se voisi ehkä edesauttaa myös sinun tilannettasi. Kun nyt omilla putkiaivoilla ajattelen, niin mies varmaan siivoaisin päivän pari ja samalla mielessä pyörisi palkkio tästä "extra" hommasta jota ei ennen ole tullut tehtyä ja joka ei kuulu hänen ydinosaamis alueelle...


\

No sitten vielä yksi juttu. Läheisyyskin meillä on vähentynyt kovasti. Siitähän kirjoitittekin, että se on tärkeä juttu kuitenkin. Minä haluaisin läheisyyttä ilman vaatimusta toiminnasta, mutta mies sanoo, ettei voi olla lähekkäin, kun alkaa vain haluta enemmän ja hän tulee siitä surulliseksi. Kuulemma olen hänestä niin haluttava =)

Juu tuttu tunne. On se hieman ikävää kun halatessa alkaa yhä useammin jöpöttämään ja kun nainen huomaa tämän toteaa, että yöks. Sitten ihmetellään miksi jälkikäteen mennään vessaan hieman pidemmäksi aikaa. Mitenkäs tätä oikein pohtisi? Aina puhutaan siitä ymmärryksestä, että sen pitäisi olla molemmin puolista, mutta toisaalta omia halujaan ei voi kovin kauaa täysin voi tukahduttaa. Seksuaalisuus kun nyt on osa ihmistä. Ilman sitä ei niitä lapsia nyt edes olisi, mutta että sitä nyt ihan huvin vuoksi pitää kuksia eikä tuotanto mielessä onkin sitten hieman erikoinen asia, vai mitä?

Seksiin ei voi ketään pakottaa, eikä sitä pitäisi harrastaa pakon sanelemana, mutta ajatelkaapa näin naiset. Sillä, että annatte hieman useammin ja ette vaivaa asiaa päällänne ettekä osallistu toimintaan vaan annatte sen miehen hoitaa hommansa saatte hellyyttä pariksi päiväksi. Onko tuo nyt sitten huono kauppa?

Tässä on niistä monista eroavaisuuksista yksi. Monilla miehillä seksuaalisuutta säätelee lähinnä visuaaliset ärsykkeet ja näiden visuaalisten ärsykkeiden rima nyt on monilla aika alhaalla Kyllä te naiset tiedätte. Monilla naisilla taasen vaaditaan koko arsenaali, että päästään oikeaan mielentilaan. Tätähän meidän miesten on vaikea ymmärtää, että mitä hemmekon tekemistä tiskauksella on seksuaalisuuden ja toisen oikeaan tunnelmaan virittämisen kanssa. Mutta entäpä jos mies on luonnostaan sellainen, että osallituu kaikkeen toimintaan. Nouseeko rima naisilla? Nyt vaaditaankin enemmän? ei kait sentään kuka sellainen ole

Itse toimin niin, että kun haluttaa niin myös näytän sen ja useammin halaillessa ja silitellessä se tulee ekana mieleen ja kun tarpeet on tyydytetty niin annan sitä läheisyyttä vaikka millä mitalla kunnes taas tuo seksi nälkä saastuttaa mielen. Tätähän voisi sanoa toisen ohjailuksi ja vain omaan napaan tuijottamiseksi, mutta onneksi voin silloin tällöin masturboida niin tuota halutusta saa siirrettyä taas tulevaisuuteen.

Ehkä tarvitsette ulkopuolita apua. En tiedä kuinka voitte ja pystytte keskustelemaan asioista. Eikä sitä, että hakee apua teidän ongelmaan kannata ainakaan suomen maassa hävetä tai arastella. Taitaa suomessa olla seksiterapeutteja prosenttuaalisesti aika huippu määrä verrattuna muuhun maailmaan. Mistä tämä sitten kertoo? Voipi varmaan mennä kaivelemaan Yliopiston graduja aiheesta, joita varmasti luulis löytyvän.

Niin mitenkäs se karkea yleistys meni: Nainen haluaa seksiä koska saa siitä läheisyyttä ja mies tarjoaa läheisyyttä koska saa sillä seksiä

 

[Male81]

Tääkin boardi toimii näköjään melkein hyvin: meni osa mun tekstitä quote tagien sisään. Jes jee.

 

[Nainen]

Rakkaat kanssasisaret! Minä olisin todella huolissani, jos mieheni ei himoitsisi minua. Nauttikaa siitä, että miehenne haluavat teitä ja jättäkää turha stressaaminen vähemmälle.
Kyllä minuakin on joskus rasittanut tuo miehen jokapäiväinen haluaminen, mutta nykyään se tuntuu vain eroottiselta.


Osaavatko miehenne vietellä teitä? Ettekö kiihotu suorasukaisesta toiminnasta tyyliin käsi pikkuhousuihin ja sitten pientä kutittelua? Minä olen ainakin tässä vaiheessa valmis mihin vain!

Iloa ja pikkutuhmaa menoa kaikille!!

 

[Tinja]

Mulla kans haluttomuus onkkelmaa...en ikinä ole kärsinyt tällaisesta ja koen itteni niin huonoksi...olen siis raskaana ja toista muksua odotan ja jossain vaiheessa raskautta haluttikin ja kovasti mut olen kuiva kun erämaa...oli todella noloa rueta rasvan kanssa hellimään ja sitten limakalvot olivat todella herkät ja kosketus sattui...ja nimpä sitten halut kuihtuivat kokonaan...yököttää ajatuskin petihommista...minäkin haluaisin läheisyyttä...silityksiä ja paijaamista...mutta en saa.Vaan täytyisi antaa sitten seksiä olen muutaman kerran suostunut vaikka ei ole ollut haluja yhtään ja aika kamalaa se oli...sattui ja minä hampaita purren yritin kiemurrella alla huh...

nyt en halua...eli olen siis todella huono nainen...meillä ei seksin jälkeen ole hekkimishetki vaan ukko juoksee nopeasti vessaan pesemään kaluaan ja sen jälkeen nukkuu tai katsoo tv:tä...ollaan asiasta puhuttu, mut eipä tepsinyt.