Mistä apua, kun työnteko ahdistaa?!?

[Työntekijä]

Koko syksyn olen voinut todella pahoin, töihin meneminen ahdistaa ja uutta työvuorolistaa odotan kauhulla. En ole masentunut, vaan ahdistunut, kyllästynyt työtaakkaan ja jatkuvaan paineeseen. Työn luonteen vuoksi jokainen päivä on erilainen, ennalta-arvaamaton. Työyhteisössä moni sluibailee, minä otan vastuuta tosissani ja muidenkin edestä. Olen puhunut esimiehille, jotka voivottelevat ja näyttävät välittävän, mutta mitään ei tapahdu. Kohta ollaan siinä pisteessä, etten enää saa itseäni sängystä ylös, kun tuntuu niin pahalta. Minne muualle voin asiaa viedä eteenpäin? Luottamusmies ei tee osaansa. Pienellä paikkakunnalla en halusi työterveyteenkään mennä. Auttakaa, mitä voin tehdä, kun en jaksa enää vääntää ja taistella oikeuksistani!

 

["nakki"]

Kurja tilanne mutta jos homma on perusteiltaan lahoa eikä toivoakaan muutoksesta niin mikset katselis muita vähemmän stressaavia hommia. Itsekin teen stressaavaa työtä mutta jaksan koska palkka työstä on hyvä.

 

[Työntekijä]

Palkka on keskinkertainen, mutta itse työn luonne kivaa ja palkitsevaa. Ei riitä, kun syöpäläisiä paikka täynnä ja organisointi heikkoa. Täytyy kai vain tyytyä tai katsella muuta. Onko tietoa, mistä ja miten löytyisi apua tähän henkilökohtaiseen tilanteeseen?

 

[samaistuja]

Voi mä niin tiedän mistä puhut!
Itselläni täysin sama tilanne. Rakastan mun työtä, mutta tiimi ei toimi, pomot välttelee vastuutaan, luottamusmies ei lupauksistaan huolimatta tee mitään ja koko paska on ihan levällään. Tuntuu että puserrun työtaakan alle ja etten voi luottaa kehenkään. Ei ole mitään työpaikkakiusaamista tms, mutta tuntuu että olen ainoa joka hoitaa hommansa. Olen aivan kuolemanväsynyt ja ajatuskin siitä että taas aamulla tarvii mennä töihin on todella ahdistava. En myöskään koe olevani mitenkään masentunut, olen vain todella totaalisen VÄSYNYT tähän. Työterveydessä sanottiin että voivoi ja semmosta se on. Että tiedä sitten mitä tässä tekis. Vakipaikka kuitenkin ja tiedän et omalta paikkakunnalta et saa koulutustani vastaavaa työtä muualta. Ja autoon mulla ei ole varaa. Että umpisolmussa ollaan.

 

[vcjckj]

Mulle annettiin viikko Saikkua ku menin poraa työterveyteen. Se ahdistus johtu esimiehestä, onneks pääsin siitä eroo. Joha maistuu työt eritaval, ei ahdista.

 

[Vieras s]

Virkavapaa oli mun ratkaisu.....puoli vuotta kohta tosin mennyt ja takaisin ois palattava....tilanne töissä on tuskin parempaan suuntaan ainakaan muuttunut, pahempaan ehkä. Kattoo nyt....
Mut tiedän tuon ahdistuksen, monesti ihan oikeesti itketti työmatkalla, kun ajattelin tulevaa työvuoroa.

 

["jep"]

Mä menisin työterveyteen juttelemaan. Valitettavasti katselin vierestä kun äitini työpaikka pala palalta mursi hänet ja lopulta psyykkinen huonovointisuus päätyi lopputilin ottamiseen. Nyt on aivan uusi ihminen ja käy terapiassa juttelemassa. Niinkin vahvaa psyykkistä väkivaltaa voi työpaikalla kokea...

 

["siis"]

Ei työterkka voi tehdä mitään, terapia olis oikea ratkaisu.

 

["näin meillä"]

ahdistuslääkettä naamaan sitten vaan

 

[Puuhippa]

Työpaikan vaihto edessä sinulla.

 

["Kohtalotoveri"]

Mulla ollut ihan samanlainen olo, mulla vielä kaikenlisäksi aivan surkean surkea palkka ja lähes tulkoon kokoajan firma mun harteilla. Pitäs hoitaa kaikki markkinoinnista asiakaspalvelun kautta ihan siivoamiseenkin.

En ole oikein nukkunyt öisin, muisti on alkanut pätkiä töissä ja vapaalla, kerran puhjennut itkuun töissä ja sitäkin useammin ihan yllättäen kotona.

Ainoa vinkkini joja ainakin minua helpottanut:

Olen muuttanut asennettani enemmän "olen vain töissä täällä" suuntaan eli en ota turhaa stressiä. Ei ole mun firma. Jos heittävät pellolle niin sitten heittävät, teen duunia sen verran mihin kykenen. Jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa.

Lisäksi olen yrittänyt parantaa jaksamistani ihan liikunnalla ja paremmalla ruokavaliolla sekä unta olen saanut nyt paremmin kuin aloitin magnesiumlisän syömisen. On ollut jo paljon parempi vaikka työstä en niin tykkääkään. Työ on nyt jo suht ok. Palkka tosin edelleenkään ei. Se alkaa jo hieman masentaa kun jokakuukausi painun enemmän ja enemmän miinukselle.