Mistä ja miten tuommoisen seksisuhteen tai vakipanon saa?

[PsychoKiller]

Samoin mieshuorat.

Mieshuora on muuten suomalainen jalkapallofani, joka kannattaa ulkomaista seuraa.

Monessa taloudessa siis asuu mieshuora.

 

[ap]

No usein se kiikkuukin siinä rajoilla, että voiko se olla tai voisiko siitä tulla seurustelusuhde. Hyvässä vakipanosuhteessa voi saada seksin lisäksi läheisyyttäkin. Itseäni pidemmän päälle alkoi rassata juuri se, että tunteita oli mukana, eli esimerkiksi kiintymyksen tunteen lisääntyvät.
Munulle ei ole olemassa seksiä ilman tunteita, eli en suostu seksiin ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne mitään.

Eli sä tavallaan seurustelet, mutta kutsut suhdetta "vakipano"-nimellä? Ja heti, kun oikeasti et enää pysty huijaamaan itseäs sillä ettei suhde ole vakava, sä ahdistut ja lopetat koko jutun? Onko sulla sitoutumiskammo? En pahalla, mutta kun oikeasti eihän tuossa sun jutussa ole mun järkeeni päätä eikä häntää.

Sulla on tunteita sitä vakipanoa kohtaan, harrastatte seksiä ja teillä on läheisyyttä. Sehän on seurustelua, mutta kutsut sitä vaan rumemmalla nimellä?

Hyi miten monimutkaista Ja toisaalta masentavaa, koska mitä pitemmälle mä tätä koetan miettiä, sen selkeämmäksi käy ettei musta olis tuohonkaan. Eli siis todellakin mun ikisinkkuus saa lopullisen sinetin. Ahdistaa.

 

[sen toisen ketjun ap]

Älä ap ahdistu. Löydät varmasti vielä miehen, joka tahtoo samoja asioita kuin sinäkin.

Eikä seksisuhdetta osaa ehkä oikein ajatella, ennen kuin on itse ollut sellaisessa. Jos olisin ihastunut vakihoitooni, en voisi jatkaa enää seksisuhdetta, mutta en ole. Enkä usko että ihastunkaan, tunnen vain suunnatonta seksuaalista vetoa häneen.

Haaveilen kyllä seurustelusuhteesta jonkun toisen miehen kanssa

 

[ja]

Vakipano on siitä parisuhdetta parempi, että seksiä saa kun haluaa. Kun ei ole parisuhdetta, ja molemmat tietää, että nähdään ja pannaan, niin ei oo mitään päänsärkyjä, väsymyksiä tai suhdekiukkuja, joiden takia seksiä ei sais.
Ainakin mulla on enemmän seksiä nyt, kun mulla on vakipano, kuin mitä mulla oli suhteessa ollessa. Aina sillä toisella oli joku syy olla haluamatta, ehkä rakkaus oli loppunut, mutta se ei vaan osannut musta vielä erota.

 

[hk]

Vakipano on siitä parisuhdetta parempi, että seksiä saa kun haluaa. Kun ei ole parisuhdetta, ja molemmat tietää, että nähdään ja pannaan, niin ei oo mitään päänsärkyjä, väsymyksiä tai suhdekiukkuja, joiden takia seksiä ei sais.
Ainakin mulla on enemmän seksiä nyt, kun mulla on vakipano, kuin mitä mulla oli suhteessa ollessa. Aina sillä toisella oli joku syy olla haluamatta, ehkä rakkaus oli loppunut, mutta se ei vaan osannut musta vielä erota.

Hetkinen, mistä päättelet että nykyinen haluaa aina kun sinäkin? Ja voisiko olla niin että eri ihmiset haluaa seksiä eri määriä?

 

[kinuski]

Aikoinaan sinkkuaikoina kun mulla oli noita vakipanoja, niin osan kanssa nähtiin yleensä baarissa ja siitä sitten lähdettiin jommankumman luokse, muuten ei oltu tekemisissä. Sit oli näitä keiden kanssa nähtiin arkisinkin joskus, kateltiin leffoja tms, eikä joka kerta ollu edes seksiä, eli oltiin tavallaan kavereita mutta sit myös harrastettiin seksiäkin.

 

[harmaana]

No, yhden illan jutuista se pääsääntöisesti kai lähtee. Barissa tavataan, jutellaan, mahd. tanssitaan ja sitten vaan jostain kumman syystä päädytään loppuyöksi samaan osoitteeseen. Aamulla huomataan, että olipas "hyvä pano - tätä lisää". Siitä se sitten vaan lähtee... Näin se itsellä meni, kun viimeksi olin sinkku ja vielä lapseton. Mutta toiset voivat löytää sen vaikka harrastepiireistä. Jotkut sopivat asiasta suullisesti ja toiset vaan jotenkin ajautuvat esim. baari-illan jälkeen sekstailemaan saman tyypin kanssa. Joillakin se on yhdistetty viihteellä oloon ja toiset tapaavat myös "arkena". Kyllä niitä siis löytää, jos haluaa. Mitä hellyyteen tulee, niin kyllähän sitä voi olla esim. siellä baarissa niiden hitaiden aikana tai esileikin muodossa. Mutta jos tuntee, ettei systeemi sovi henkisesti tai odottaa jotain muuta, kun mitä "pelin henkeen" kuuluu, niin ei sellasta kannata hankkia..

 

[ile]

No usein se kiikkuukin siinä rajoilla, että voiko se olla tai voisiko siitä tulla seurustelusuhde. Hyvässä vakipanosuhteessa voi saada seksin lisäksi läheisyyttäkin. Itseäni pidemmän päälle alkoi rassata juuri se, että tunteita oli mukana, eli esimerkiksi kiintymyksen tunteen lisääntyvät.
Munulle ei ole olemassa seksiä ilman tunteita, eli en suostu seksiin ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne mitään.

Eli sä tavallaan seurustelet, mutta kutsut suhdetta "vakipano"-nimellä? Ja heti, kun oikeasti et enää pysty huijaamaan itseäs sillä ettei suhde ole vakava, sä ahdistut ja lopetat koko jutun? Onko sulla sitoutumiskammo? En pahalla, mutta kun oikeasti eihän tuossa sun jutussa ole mun järkeeni päätä eikä häntää.

Sulla on tunteita sitä vakipanoa kohtaan, harrastatte seksiä ja teillä on läheisyyttä. Sehän on seurustelua, mutta kutsut sitä vaan rumemmalla nimellä?

Hyi miten monimutkaista Ja toisaalta masentavaa, koska mitä pitemmälle mä tätä koetan miettiä, sen selkeämmäksi käy ettei musta olis tuohonkaan. Eli siis todellakin mun ikisinkkuus saa lopullisen sinetin. Ahdistaa.

En ole mitenkään huijannut itseäni, enkä muita. Usein on vaikeaa tehdä rajaa seksisuhteen ja seurustelusuhteen välille, eikä sellaista rajaa tarvitakaan. Eri ihmisillä on erilaisia suhteita, eikä niissä ole mitään pahaa jos suhde molemmille sopii.

En ole lopettanut suhteita sen takia, että omat tunteeni ovat lisääntyneet. Silla tavoin on käynyt, että kun omat tunteeni ovat lisääntyneet, nainen onkin lopettanut jutun.

Monet harrastavat sellaisia seksisuhteita, että nissä ei ole mitään tunteita seksin lisäksi. Pannaan puoli tuntia pari kertaa kuussa ja thats it. Itse en tuollaista halua, enkä oikeastaan enää minkäänlaista suhdetta, joka ei ole oikeaa seurustelua. Seksi on parasta sellaisen kumppanin kanssa jota rakastaa. Ymmärrän kuitenkin, että nuorilla on voimakkaammat seksihalut ja siksi heillä on enemmän myös vakipanosuhteita.

 

[ap]

Ile, eipä kai sitä rajaa tosiaan tarvita, mutta ihmettelen vain miten joku suhde on toisille seurustelua ja sitten toisille "vain" seksisuhde. Mä itse olen täysin yksiavioinen luonteeltani, joten sen takia kai mun on vaikeaa ymmärtää että tavallaan seurustellaan mutta käytetään vaan suhteesta nimeä "vakipano", joka sitten mahdollistaa toisen heivaamisen heti kun parempi tulee tyrkylle. Tai sitten mä olen liian vanhanaikainen.

 

[ile]

Ile, eipä kai sitä rajaa tosiaan tarvita, mutta ihmettelen vain miten joku suhde on toisille seurustelua ja sitten toisille "vain" seksisuhde. Mä itse olen täysin yksiavioinen luonteeltani, joten sen takia kai mun on vaikeaa ymmärtää että tavallaan seurustellaan mutta käytetään vaan suhteesta nimeä "vakipano", joka sitten mahdollistaa toisen heivaamisen heti kun parempi tulee tyrkylle. Tai sitten mä olen liian vanhanaikainen.

Itse olen tooodella nirso seurustelukumppanin suhteen. Haluan seurustella vain ja ainoastaan silloin jos olen ihastunut tai rakastunut. Tämä tarkoittaa hyvin pitkiä (vuosien) sinkkuaikoja. Ainakaan näin miehenä tuossa 30-40 ikävuoden välillä ei kuitenkaan pystynyt olemaan ilman seksiä. Siksi ajauduin tuollaisiin tapailusuhteisiin, joita jotkut kutsuvat seksisuhteiksi tai vakipanoiksi.

Kuten huomaat, mietit itsekin, että mitä oikein olisi tehtävissä jos "sitä oikeaa" ei ole näköpiirissä ja seksiäkin tekisi joskus mieli harrastaa.

Meitä ihmisiä on myös paljon erilaisia. Jotkut eivät tarvitse lainkaan seksiä (tai omakiva riittää), muulloin kuin rakastuneena parisuhteessa.

 

[vieras]

No, ainakin mulla toimii niin, että samasta kaveriporukasta "keksittiin" toisemme. Eli kumpikaa ei halua parisuhdetta ja nää asiat on siis keksuteltu läpi ennen mitään muuta. Ja sit ku kuitenkin fyysinen puoli vetoaa kumpaakin, niin helppo stä sitten siitä on hoitaa homma kotiin. Toki nhan se välillä vaikeaa, koska sen oikean rajan vetäminen on välillä hankalaa. Ja meillä se menee niin päin, että tää mies on se hankalampi osapuoli. Siis jos ollaan esim samassa paikkaa iltaa viettämässä, me ei koskaam olla yhdessä eikä mennä yhdessä, mutta jos se näkee jonkun muun miehen iskemässä mua, niin tunkee väkisin väliin.. Ja juttu ei toimi ihan niin. Mutta fyysinen puoli toimii ja se on pääasia.
Mutta siis samassa kaveriporukassa liikuttiin ja siitä se sit jotenkin..

Siis että ei mitään flirttiä tai kiinnostusta kummankaan puolelta, suoraan vaan asiaan? Kun jos kerran tykkää toisesta, niin miksei sitten voi "seurustella" tai "tapailla"? Ja jos ei tykkää toisesta, niin miten ihmeessä päätyy ehdottelemaan pelkkää seksiä?
Vai ootteko te verhonneet oman sitoutumiskammonne tuohon "pelkkää seksiä vaan haluan"-fraasiin?

Mä en oikeasti tajua tätä. Anteeks.

Siis me oltiin kyllä kiinnostuneita puolin ja toisin heti toisistamme, että oli siinä heti sellaista tiettyä sähkö ilmassa kun ensimmäisen kerran tavattiin yksillä jatkoilla, ja ehdity jo sänkyynkin ennen kuin näistä asioista varsinaisesti juteltiin. Tai siis, vaikee selittää.. Mutta kun me pidettiin tää juttu salassa meidän muilta yhteisiltä kavereilta, kun tilanne oli hiukka hankala ja sit no.. en mä tiedä, vaikee selittää. Mut kummallekin homma toimii hyvin näin. Ja mä tiedän ettei meistä tulis koskaan mitään paria, sillä tällä jätkällä on aika huiskelntelevaa toi elämäntyyli ja mäkän en halua vielä mitään, sillä se ei oo sellainen ihminen jonka haluan lasteni isäksi. Ulkoisesti me ollaan kavreiden mielestä kuin luodut toisillemme, mut.. joku puuttuu.. Ehkä se onjsut se että tää on vain seksiä, eikä me osata sit muuten kiintyä toisiimme. Tai mä en osaa, tää jätkä kyllä varmaan haluis enemmän kuin minä.

Eli siis alussa oli ihastusta ja kiinnostusta, mutta juttu hiipui vaan seksin tasolle kun tunteet ei syttyneetkään, niinkö? Ei siis ekasta silmäyksestä saakka ollut selvää, että seksiä vaan eikä mitään muuta? Sitten mä ymmärrän jotenkin, jos joku tapailu tai vastaava hiipuu silleen, että ne ihastuksen tunteet ei koskaan kehity rakastumiseksi. Sillonhan sitä voi sitten vaikka harrastaa seksiä "kun ei muitakaan ole". Mutta miten voi kiihottua toisesta, jos ei ole mitään tunteita toista kohtaan? Vai pystyttekö te?

Ei se hiipunut kun ei ole ollut suurempaa tarkoitusta muutenkaan. Toki kiinnostusta oli ja flirttiä ym. Mutta sitä on edelleen ja sitä sähköä välilä. Sen kemian huomaa muutkin. Ja sitä ehkä just kaipaakin siihen, kun sen sähkö on vähän kuin esileikkiä, jos ollaan iltaa viettämässä samassa paikkaa. Varmaan menis pidemmällekin siis seurusteluks jos vaan antaisin, mut ite jarrutan, koska tää on sovittu vain tällaiseksi. Sopimuksistahan näissä on kysysmys.

Toinen vakkari oli työkaveri, jonka kanssa kanssa oli aina kokoajan vähän jotain peliä, mutta ei koskaaan edes puhuttu mistään sen vakavammasta. Poika löysi vakkarityttöystävän, se loppui siihen sitten melko pian.

 

[ap]

Itse olen tooodella nirso seurustelukumppanin suhteen. Haluan seurustella vain ja ainoastaan silloin jos olen ihastunut tai rakastunut. Tämä tarkoittaa hyvin pitkiä (vuosien) sinkkuaikoja. Ainakaan näin miehenä tuossa 30-40 ikävuoden välillä ei kuitenkaan pystynyt olemaan ilman seksiä. Siksi ajauduin tuollaisiin tapailusuhteisiin, joita jotkut kutsuvat seksisuhteiksi tai vakipanoiksi.

Kuten huomaat, mietit itsekin, että mitä oikein olisi tehtävissä jos "sitä oikeaa" ei ole näköpiirissä ja seksiäkin tekisi joskus mieli harrastaa.

Meitä ihmisiä on myös paljon erilaisia. Jotkut eivät tarvitse lainkaan seksiä (tai omakiva riittää), muulloin kuin rakastuneena parisuhteessa.

Yhtä "nirso" olen itsekin, joten tiedän nuo pitkät sinkkukaudet. Valitettavasti. Niittenpä takia olenkin miettinyt tätä läheisyyden kaipuuta suhteessa omaan seksuaalisuuteeni ja moraalikäsityksiini. En mä ketään ole tuomitsemassa, mulle on aivan se ja sama miten ihmiset omaa elämäänsä elää. Mutta yritin tässä vaan ymmärtää tuota "seksisuhde"-käsitettä ja nähdä itseni semmoisessa.. en onnistu. Mä olen liian paljon tunneihminen pystyäkseni sellaisiin. Joten päädyn taas samaan lopputulemaan: hellyys ja läheisyys on täysin mun ulottumattomissa niin kauan, kunnes joskus tapaan jonkun jonka kanssa molemminpuoliset tunteet oikeesti syttyy. Jos tapaan. Huoh.

 

["red"]

Vakituinen seksisuhde

Itse löysin nykyisen vakipanoni netistä, mutta kyllähän sopiva ihminen voi tulla vastaan missä tahansa. Pidä vain silmäsi auki. Kaikille pelkkä seksisuhde ei toki sovi. Kuulostaa vähän siltä, että ap kuuluu tähän joukkoon. Ei seksisuhdetta tietenkään silloin kannata hankkia, jos edes ajatus siitä ei tunnu miellyttävältä. Kaikki eivät vain koe asioita samalla tavalla.

 

[....]

Itse löin kättä päälle yhden miespuolisen kaverin kanssa kun oltiin yksi yö harrastettu seksiä. Oltiin molemmat sitä mieltä ettei koskaan tulla rakastumaan toisiimme, mutta että seksi on kyllä ihan jees.
Seksisuhde toimi moitteettomasti ehkä 4kk, kunnes se pässi meni rakastumaan, ja lopulta alettiin seurustelemaan (aika vastentahtoisesti minun puoleltani kun ei kuitenkaan sovittu yhteen).

Koko juttu päättyi TIETYSTI katastrofaalisesti, ja nyt ei olla enää missään väleissä.

Mutta oli kyllä hyvää seksiä