A
Anseliina
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yksi tytär;26227497:Sinulla taas on ollut tilaa kokea sitä mustasukkaisuutta, ja nimenomaan epävarmuus ja pelko ja rajattomuushan sitä on ruokkinut. Lisäksi sinulla on ollut täysi vapaus kokea se tunne täysillä, ja olet ripustanut turvallisuudentunteesi tiettyyn hallintatoiveeseen. Että jos sinulla ei ole ollut mahdollisuutta olla turvassa pieni äidin hyväksyvän katseen alla, niin sitten olet ollut tavallaan niin iso, että olet haaveissasi pystynyt omistamaan äidin ihan kokonaan, ja sillä tapaa ikään kuin pienentämään hänen hylkäävyytensä valtaa. Tämä nyt on hakuammuntaa, että sano jos kolahtaa tai ei.
Tiesinkin odottaa Sinulta jotain avartavaa, suuri kiitos.
Näin näen sen myös, minulla on ollut tilaa kokea mustasukkaisuutta. Olen saanut pompottaakin, jopa niin paljon, että olen alkanut pelätä turvallisuuteni olevan itseni varassa. Käskin äidin keittiöön, hän meni; käskin hänen lukea vielä yhden sadun, ja hän luki. Olisikohan "sairastunut vahvuuteen" oikea termi? Kotona ei lyöty eikä uhkailtu väkivallalla, ei käsketty tekemään juuri mitään koskaan (moralisoitiin kylläkin) eikä ääntä korotettu. Minua ei leimattu tyhmäksi eikä nimitelty. Äitini on myös sikäli ollut "poikkeava", että hän ei ole koskaan arvostellut ulkonäköäni. Käytöstä on toki paheksunut tai kääntänyt silloin selkänsä. En olekaan koskaan osannut delegoida tehtäviä toisille - kaiketi olen kokenut lankojen olevan omissa käsissäni parhaimmassa tallessa.
Alkuperäinen kirjoittaja yksi tytär;26227497:Sitä olen ruvennut miettimään viime aikoina, että olen kuitenkin ehkä saanut alkuvaiheessa riittävän hyvää huolenpitoa, että olen suhteellisen täyspäisenä selvinnyt. Miten sinun varhaishoivasi laita mahtaa olla - kun kuitenkin vaikutat näin etäältä ihan toimintakykyiseltä. Ilmeisesti tosiaan jos narsismi ei ole kovin rajua, niin alkuvaiheessa äiti saattaa selvitä lapsen kanssa suhteellisen hyvinkin.
Taidan olla samassa veneessä tältä osin. Olen saanut jälkeenpäin katsella itseäni alle vuoden vanhana, kylvetettävänä, puettavana ja vanhempien kanssa sängyn päällä, ja kyllä sieltä ainakin sellainen henkinen lempeys ja fyysinen hyvä hoiva kuvastuvat. Jopa aito ylpeys/kiitollisuus pienestä lapsesta. Hymyilen luottavaisesti ja olen jo varhain itsenäisen oloinen ja reipas menijä. Kiinnostavaa kyllä, mielestäni videot kolme vuotta myöhemmin näyttävän jo ihan erilaisen tilanteen: äiti ei enää otakaan syliin samalla intensiteetillä kun sinne hakeudun, vaan on jo kylmempi, omissa maailmoissaan, ulkoisten motiivien ajama, toki edelleen pehmeä ja "seinäkukkanen". Löysin jostain Jari Sinkkosen kirjasta kohdan, jossa sanottiinkin, että narsistiset vanhemmat voivat hoitaa hyvin, "--jopa erinomaisesti--" lastaan ensimmäisen/ensimmäiset kaksi vuotta, mutta lapsen persoonan kehittyessä ja tahdon kasvaessa tilanne muuttuu.
Ehdotit ratkaisujakin, ja tunnistan ehdotuksesi, joista vahvuutta löytyy kotikonstein. Liikunta on jo osoittautunut tehokkaaksi, ja ihmisten ilmoilla liikkuminen. Ystäviä tarvitsisin lisää, heitä minulle ei ole oikein koskaan ollutkaan. En ole oikein ymmärtänyt ystävänä olemista, vaan pyrkinyt vain miellyttämään ja lahjomaan ihmisiä, ja toisekseen jo varhain äitini "tunkeutui" reviirilleni ja kaveerasi ikätovereideni kanssa, mikä tuntui jotenkin alentavalta ja lisäsi epävarmuutta. Lienee tärkeää, etten tee lapsestani minulle korvaamatonta tarpeiden tyydyttäjää, joten olisi muistettava pitää se parisuhde kahden aikuisen välisenä latautuneena ihmissuhteena.
Ketjun katkaisemisessa taitaa vaikeinta olla rajojen asettaminen. Reagoin helposti joko vauhkoontumalla tai luhistumalla. Olen alkanut tehdä kovasti töitä sen eteen, että osaan olla lapselleni aikuinen: minua EI lyödä, minä en aina juokse hänen vaatimustensa perässä, ja kerron, mitä odotan häneltä. Tiedän, että jos olen rajaton äiti, olen herkästi lapseni mielessä sellainen saippuakupla, josta hän ei saa otetta - tai vaihtoehtoisesti pelottava "hyytelö", jonka vallasta hän ei pääse irti. Itse en koskaan oikein päässyt äitini mieleen, ja yritin tunkeutua sinne lisäämällä omaa kontrolliani.
Kyllä tämä tästä, kasvua ikä kaikki