Toggle sidebar

Mistä löytää enää oikeasti ystäviä jotka eivät levittele tietojasi kun tulee esim kriisi perheessänne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kyselenpä vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kyselenpä vaan

Vieras
Sen ainoankin sain tietää levitelleen tietoja perheestäni ja vielä todella arkaluontoisia asioita. Nimettömästi, mutta eipä niistä asioista ole vaikea olla tunnistamatta. Haki jotain vahvistusta omille mielipiteilleen meistä niin siksi kuulemma oli ihan ok.
En vaan enää pysty luottamaan yhtään enkä tiedä haluanko enää päästää ketään niin lähelle itseäni, taas vaan sattuttavat. Onko teillä sellaisia ystäviä, joihin oikeasti voi luottaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa no:
Ovat harvassa ja moneen saanut vuosien varrella pettyä. Voit olla ylpeä itsestäsi, jos et ole ollut se epärehellinen ystävä ja levitellyt hänen tietoja.
Click to expand...

En ole, vaikka joskus olen miettinyt että pitäisi puhtaasti siitä syystä että välitin. Kysyin silloinkin luvan, saanko keskustella tietyistä aiheista hänen läheisen sukualisen kanssa kun olin huolissani ja sain luvan. En kuitenkaan tehnyt sitä, koska suojelin sitä äitiä. Nyt kun asiaa miettii, ehkä lapsenkin kustannuksella sokeasti... En kuitenkaan vahvistaakseni vain mielipiteitäni, että katsokaas kuinka surkea äiti on kyseessä tai vastaavanlaista mässäilyä, ei tullut edes mieleeni.
 
Onneksi mulla on nuo kantavat arkienkelini, joihin voin luottaa 110 prosenttisesti :).

Sukulaiset ja muut ovatkin sitten asia erikseen.

Mutta ihmiset muuttuvat matkan varrella. Osa kyynistyy ja kylmentyy. Sille et voi mitään. Vastuussa olet vain omasta suhtautumisesta ja käytöksestä. Ikävää, että luottamustasi ei arvostettu :hug:.
 
Minä en koe tarpeelliseksi kertoa mitään kovin arkaluontoisia asioita kenellekään, jota ne ei koske. Jos olisi pakko puhua, niin menisin jonkun ammattilaisen juttusille. Tai lievemmässä tapauksessa avautuisin anonyymisti keskustelupalstalla.

No olen minä joskus jonkun virhearvion tehnyt ja kertonut arkaluontoisia asioita kaverille, mutta saatuani tietää että juttu oli levinnyt, syytin siitä lähinnä itseäni enkä ollut ollenkaan yllättynyt. Juoruilu on niin tavallista ja inhimillistäkin, että sen estää parhaiten sillä että pitää vaan omana tietonaan asiat, joista ei juoruiltavan halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja FreezeCat:
Onneksi mulla on nuo kantavat arkienkelini, joihin voin luottaa 110 prosenttisesti :).

Sukulaiset ja muut ovatkin sitten asia erikseen.

Mutta ihmiset muuttuvat matkan varrella. Osa kyynistyy ja kylmentyy. Sille et voi mitään. Vastuussa olet vain omasta suhtautumisesta ja käytöksestä. Ikävää, että luottamustasi ei arvostettu :hug:.
Click to expand...

No ei selvästi, tuntuu tosi pahalta. Sain tietää eilen ja siitä asti vaan maannut lattialla enkä enää pääse ylös, itkin vaan ja nyt olo on vain lamaantunut. Olen siis muutenkin ollut todella pohjalla ja siksi näinkin voimakas reaktio. Nyt tunnen itseni ihan ääliöksi kun olen häntä puolustellutkin kovasti kun joku tuttu on kauhistellut heidän menoa. Aina olen silotellut kaikki asiat vaikka sama asia olisi ärsyttänytkin. Tässäkin kohtaa olisin helposti saanut tukea ärtymykselleni tai huolelle mässäilemällä kommentoijien kanssa, silti olen JOKA kerta vain puolustanut tai sanonut, että puhuu henkilölle itselleen jos on puhuttavaa.
 
Minulla on 100% luotettavia ystäviä onneksi.
Mutta valitettavasti pari matkan varrella pettänyt luottamuksen niin pahasti että oksat pois.
Olisin voinut kostaa, olisin voinut kertoa tietoni eteenpäin ja niillä olisi ollut ikäviä seurauksia mutta pidän kyllä turpani kiinni kunhan minun ja perheeni annetaan olla rauhassa.

Hyvä vain että todellinen luonne paljastuu niin ei kanna vääriä ihmisiä mukanaan.
On niitä oikeastikin luotettavia ystäviä, yleensä ne jotka ovat lapsuudesta asti säilynyt mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;29998506:
No ei selvästi, tuntuu tosi pahalta. Sain tietää eilen ja siitä asti vaan maannut lattialla enkä enää pääse ylös, itkin vaan ja nyt olo on vain lamaantunut. Olen siis muutenkin ollut todella pohjalla ja siksi näinkin voimakas reaktio. Nyt tunnen itseni ihan ääliöksi kun olen häntä puolustellutkin kovasti kun joku tuttu on kauhistellut heidän menoa. Aina olen silotellut kaikki asiat vaikka sama asia olisi ärsyttänytkin. Tässäkin kohtaa olisin helposti saanut tukea ärtymykselleni tai huolelle mässäilemällä kommentoijien kanssa, silti olen JOKA kerta vain puolustanut tai sanonut, että puhuu henkilölle itselleen jos on puhuttavaa.
Click to expand...

Se on kyllä jännä juttu, että kun oikeesti tarvitsee kuuntelevaa olkapäätä ja tukea, niin aina jostain löytyy se yllättäjä, joka puukottaa selkään tavalla tai toisella. Mistä se sitten kumpuaa, mene ja tiedä, mutta toisaalta hyvä, että välinne selvisi tässä vaiheessa. Nyt tiedät, millainen hän on.

Älä kuitenkaan jää tuohon tilanteeseen vellomaan, äläkä varsinkaan itseäsi syyttelemään, vaan hammasta purren menet eteenpäin hetki kerrallaan. Ja näytät sekä itsellesi että varsinkin tälle uskotullesi, että pärjäät ilman hänenkin tukea.

Voimia ja jaksamista sekä runsaasti toivoa sinulle, että asiasi järjestyvät parhain päin :) :hug:
 
Tää tuntuu melkein yhtä pahalta kuin mies olisi pettänyt, kyse on siis todella tärkeästä ystävästä. Sellainen epätoivoinen olo, että haluan olla lähellä, mutta en voi luottaa ja kuvankin katsominen itkettää ja loukkaa. Tosi tyhjä olo.
 
Miksi oletat, että hän on "mässäillyt" ja sen takia joistain asioista keskustellut nimettömästi jonkun sellaisen kanssa, joka ei tiedä teistä mitään (eli ei voi mitenkään tunnistaa) ja päämääränä saada sinut näyttämään huonolta äidiltä tms.?

Harmittaa, että menin sanomaan mitään vaikka tiesin, ettei luultavasti kestä sanoa.
Tuo muuten on sellainen asia, mikä estää sellaisen syvän ystävyyden, jos joutuu miettimään, mitä uskaltaa sanoa ettei toinen vaan suutu ja vaivu itsesääliin.
Kuten sanoin; hanki (ammatti)apua.
 
[QUOTE="Miksi";29998600]Miksi oletat, että hän on "mässäillyt" ja sen takia joistain asioista keskustellut nimettömästi jonkun sellaisen kanssa, joka ei tiedä teistä mitään (eli ei voi mitenkään tunnistaa) ja päämääränä saada sinut näyttämään huonolta äidiltä tms.?

Harmittaa, että menin sanomaan mitään vaikka tiesin, ettei luultavasti kestä sanoa.
Tuo muuten on sellainen asia, mikä estää sellaisen syvän ystävyyden, jos joutuu miettimään, mitä uskaltaa sanoa ettei toinen vaan suutu ja vaivu itsesääliin.
Kuten sanoin; hanki (ammatti)apua.[/QUOTE]

Koska kyse ei ollut esimerkiksi huolesta. Jos olisikin ollut sellainen, että kysellään mitä apua hankkisi tai kenelle ammattilaiselle ottaisi yhteyttä kun perheessä x on tällaista ja sellaista niin olisin ymmärtänyt tuon huolestuneen ystävän puheina ja hyväksynytkin sellaisen "levittelyn". Mutta jos hakee vain tukea useimmilta ihmisiltä (omien sanojen mukaan vielä useimmilta) kuinka ärsyttävä ja vastaavaa joku henkilö on, se on sitä turhaa. Asioista voi sanoa ja on puhuttukin enkä niistä ole koskaan suuttunut, mutta jos joku kertoo minulle hakeneensa vahvistusta siitä olenko epänormaali ja inhottava ja kertoo asiansa vielä tavalla millä tämän kuulin, tuntuu se pahalta. Eipä kyseinen kaveri itsekään kestänyt sinne päin sanomista, ei edes sitä asiallista ja rakentavaa, kielsi vain kaiken taas tuttujen kommenttien perusteella. Eli kyllä minulle uskaltaa hyvinkin sanoa asioista rakentavasti, siitä en ole koskaan suuttunut/loukkaantunut.

Erinäisistä syistä voin varmuudella sanoa, että meidät tunnistaa puheista erityisen hyvin etenkin tässä ystävyydessä.
 
[QUOTE="Miksi";29998600]Miksi oletat, että hän on "mässäillyt" ja sen takia joistain asioista keskustellut nimettömästi jonkun sellaisen kanssa, joka ei tiedä teistä mitään (eli ei voi mitenkään tunnistaa) ja päämääränä saada sinut näyttämään huonolta äidiltä tms.?

Harmittaa, että menin sanomaan mitään vaikka tiesin, ettei luultavasti kestä sanoa.
Tuo muuten on sellainen asia, mikä estää sellaisen syvän ystävyyden, jos joutuu miettimään, mitä uskaltaa sanoa ettei toinen vaan suutu ja vaivu itsesääliin.
Kuten sanoin; hanki (ammatti)apua.[/QUOTE]

Eikö tässä ollut kyseessä kuitenkin asioiden levittely ja aiheista keskusteltu rakentavastikin suuttumatta niistä? Vai mitä on taustalla, oletko tehnyt saman jollekin? Miten tämä leviäminen tuli edes ilmi?
 
Ilmeisesti siis tiedät hyvinkin, mitä on sanottu ja kenelle? (Esim. lapsiluvuista tai onko lapsia ollenkaan jne.)
Miksi kukaan haluaisi tehdä ystävästään tunnistettavasti "idioottia" jonkun silmissä?
Tai saadakseen jotain vahvistusta siitä, että kaveri on inhottava?
Eiköhän lähinnä vaan selkeyttääkseen päätä ja mielipiteen sille, onko itse epäreilu jos ei jaksa ja rupeaa ärsyyntymään tai ylipäätään "normaalia" kärsiä sellaisista asioista.

En oikein ymmärrä sitä, miksi kukaan muu (edes se ulkopuolinen, joka oli kuukauden perheen luona yötä päivää) ei ole samalla sivulla kanssasi, vaikka kyselty on koko lähipiiriltä, mikä äitiydessä vikana, mitä voisi parantaa jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierasss:
Eikö tässä ollut kyseessä kuitenkin asioiden levittely ja aiheista keskusteltu rakentavastikin suuttumatta niistä? Vai mitä on taustalla, oletko tehnyt saman jollekin? Miten tämä leviäminen tuli edes ilmi?
Click to expand...

Itse kertoi samalla vahvistaneensa että on oikeassa kuinka epänormaaleja ja kuinka monella menisi hermot meihin samalla kun kertoi ne viat minussa joista olen hyvinkin tietoinen ja joista olen tämänkin kanssa usein keskustellut suuttumatta ikinä. Tiesin kyllä ne viat itsessäni oikein hyvin, en olisi tarvinnut siihen mitään joukkovahvistuksia kertomaan. En oikein ymmärrä vieläkään tätä motiivia, koska olen aina myöntänyt asian ja häpeänkin sitä. Olen antanut kuitenkin aikaa itselleni parantua tuosta ongelmasta jolla oli selkeä syykin, eli en heti juossut kriisin loputtua terapiaan kun en sellaiseen oikein uskokaan, vaan annoin tälle aikarajan, eli jos ei itsekseen hellitä niin sitten järeämmät aseet. Se onkin lähtenyt onneksi laskuun jos vertaa pahinta aikaa ja koin jo pienen toivonkipinän siinä, että ehkä paranen itsekseenkin kun asiat loksahtelee oikeille paikoille. Nyt on niin pohjafiilis, että taitaa se ammattiapu tosiaan olla tarpeessa, en halua edes miestäni lähelle, kun läheiset ahdistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierasss:
Eikö tässä ollut kyseessä kuitenkin asioiden levittely ja aiheista keskusteltu rakentavastikin suuttumatta niistä? Vai mitä on taustalla, oletko tehnyt saman jollekin? Miten tämä leviäminen tuli edes ilmi?
Click to expand...

Asioiden levittely joo...ihmisille, jotka asuvat eri maassa, eivätkä ole ikinä tavanneet aloittajaa/tiedä hänestä oikein mitään.
Aiheesta on alunperin kaadettu "mitta täynnä"-fiiliksillä kärjistettyä juttua aloittajalle (tämän paskan ystävän osalta siis) ja heti sen jälkeen yritetty keskustella rauhallisesti ja rakentavasti, mutta aloittaja ei pääse itsesäälistä ja muiden syyttelystä (hänelle tyypillistä käytöstä) ylös.

Toisaalta tämä(kin) on merkki siitä, ettei kovin vahvaa ystävyyttä kai ole ollutkaan, kun ei kestä yhtä "p*skamyrskyä" ja paisuu vain ihan älyttömiin mittasuhteisiin, vaikka olemme kuitenkin jo ihan aikuisia, keski-ikää lähenteleviä ihmisiä.
 
Asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on tietenkin hyvä, mutta pitäisihän niille tehdäkin jotain.
Jos tilanne vaan jatkuu vuosia ja pahenee koko ajan, niin ehkä tarvittaisiin jotain..
 
[QUOTE="Miksi";29998710]Ilmeisesti siis tiedät hyvinkin, mitä on sanottu ja kenelle? (Esim. lapsiluvuista tai onko lapsia ollenkaan jne.)
Miksi kukaan haluaisi tehdä ystävästään tunnistettavasti "idioottia" jonkun silmissä?
Tai saadakseen jotain vahvistusta siitä, että kaveri on inhottava?
Eiköhän lähinnä vaan selkeyttääkseen päätä ja mielipiteen sille, onko itse epäreilu jos ei jaksa ja rupeaa ärsyyntymään tai ylipäätään "normaalia" kärsiä sellaisista asioista.

En oikein ymmärrä sitä, miksi kukaan muu (edes se ulkopuolinen, joka oli kuukauden perheen luona yötä päivää) ei ole samalla sivulla kanssasi, vaikka kyselty on koko lähipiiriltä, mikä äitiydessä vikana, mitä voisi parantaa jne.[/QUOTE]


Missäs kohtaa ap:n kertomuksessa tämmönen asia mainittiin? :O Vai olenko mä sokee?
 
[QUOTE="Miksi";29998742]Asioiden levittely joo...ihmisille, jotka asuvat eri maassa, eivätkä ole ikinä tavanneet aloittajaa/tiedä hänestä oikein mitään.
Aiheesta on alunperin kaadettu "mitta täynnä"-fiiliksillä kärjistettyä juttua aloittajalle (tämän paskan ystävän osalta siis) ja heti sen jälkeen yritetty keskustella rauhallisesti ja rakentavasti, mutta aloittaja ei pääse itsesäälistä ja muiden syyttelystä (hänelle tyypillistä käytöstä) ylös.

Toisaalta tämä(kin) on merkki siitä, ettei kovin vahvaa ystävyyttä kai ole ollutkaan, kun ei kestä yhtä "p*skamyrskyä" ja paisuu vain ihan älyttömiin mittasuhteisiin, vaikka olemme kuitenkin jo ihan aikuisia, keski-ikää lähenteleviä ihmisiä.[/QUOTE]

Siis MISTÄ sä tän kaiken tiedät? Onko tää alottaja sun joku tuttu ja jos näin luulet, niin mistä voit olla varma että on?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa