Mistä mä tiedän että mä en ole narsisti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmmm.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmmm.

Vieras
Exä joskus heittelee sillä nimellä, ja exän nykyinen varmaan kaikille kavereilleen haluaa kertoa tuntevansa narsistin (eli mut). Omassa ystäväpiirissäni lähinnä naureskellaan noille, vaikka tietysti mustamaalaus jossain kirpaisee.

MUTTA mistä mä voin tietää todella, että mä en ole narsisti? Siis jos narsistit eivät itse tajua olevansa narsisteja? Ja jos ovat niin taitavia manipuloijiakin, että vaan hurmaavat ihmiset ympäriltään? Jos mun raivarit ONKIN nyt sitten jotain ihan kohtuutonta henkistä pahoinpitelyä, vaikka omassa päässäni ne vaikuttavat inhimillisiltä reaktioilta, ei ehkä kovin tyylikkäiltä tai rakentavilta tavoilta suhtautua ärsytykseen, mutta ymmärrettäviltä kuitenkin, varsinkin kun katsotaan koko kuvaa ja molempien osapuolten toimia.

Tällästä nyt mietin täällä. Kuin myös sitä, että jos tässä joudun käräjille huoltajuudesta (sellaista on vihjailtu) ja ex vetää taas tän narsisti-korttinsa esiin, niin miten sitä vastaan voi edes puolustautua?
 
[QUOTE="hmh";27011746]Noh, infantiilit raivarit ei kyllä ihan terveeseen aikuisuuteen kuulu.

Mutta vaikeaa nyt tosta sun tekstistäsi on diagnooseja tehdä.[/QUOTE]

Infantiilit raivarit valitettavasti kuuluvat monenkin aikuisen ihmisen eroprosesseihin, oli niihin etukäteen henkisesti valmistautunut tai ei. Asiasta ei tarvitse ylpeä olla, mutta harva katsoo toisen systemaattista kiusantekoa naama peruslukemilla ja saa hyvityksensä pelkästään siitä että on henkisesti korkeammalla tasolla. Tai riippuu tietysti temperamentista. Kun oikein tökitään tikulla nurkkaan, niin toiset meistä huutaa puhelimeen (=minä), toiset menee suihkuun itkemään.

Mutta tän jutun pointti ei nyt ollutkaan ehkä se, että myönnän joskus suuttuneeni exälle.
 
[QUOTE="noo";27011826]Jos vakavasti tollasta mietit, niin varmaan joku psykologi tai terapeutti osais auttaa?[/QUOTE]

Puolivakavissani.

Kyllä siinä tervekin mieli joskus itseään kyseenalaistaa, kun joku ulkopuolinen tarpeeksi monta kertaa sanoo toista.

Mut eiks tääkin ollut sellanen juttu, että psygologitkin vois periaatteessa antaa vaikka just sille exälle sen tilitysten perusteella sellaisen "diagnoosin" että mä olen narsisti, ja alkaa häntä (raukkaparkaa) terapioimaan, mutta ei voisi suoraan mua diagnosoida tai hoitaa, jos olisinkin narsisti?
 
Puolivakavissani.

Kyllä siinä tervekin mieli joskus itseään kyseenalaistaa, kun joku ulkopuolinen tarpeeksi monta kertaa sanoo toista.

Mut eiks tääkin ollut sellanen juttu, että psygologitkin vois periaatteessa antaa vaikka just sille exälle sen tilitysten perusteella sellaisen "diagnoosin" että mä olen narsisti, ja alkaa häntä (raukkaparkaa) terapioimaan, mutta ei voisi suoraan mua diagnosoida tai hoitaa, jos olisinkin narsisti?

Siis häh? Eikun meinasin ihan tosissani. Että jos oikeesti epäilet moisia, niin käy juttelemassa jossain, ehkä se vähän aukeaa.

Ja ei musta infantiilit raivarit kuulu ihan tasapainoiseen aikuisuuteen. Ittekin oon eronnut ja mies teki vielä aika paskamaiset temput. Sillä oli toinen.
 
Narsisti ei pohdi sitä, onko mahdollisesti narsisti vai ei. Kaikissa terveissä ihmisissä on narsistisia piirteitä. Diagnosointi on ammatti-ihmisillekin vaikeaa. Kaikki lehtien ja keskustelupalstojen narsistidiagnoosit on melko pintapuolista puppua. Toki niitä piirteitä, mitä luetellaan esiintyy narsiateilla. Mutta ei nyt jonkun iltelehtiartikkelin perusteella voi ketään diagnosoida. Tänä päivänä on vaan niin muotia nimitellä narsistiksi ketä tahansa, joka omaa ko. Piirteitä.

Ja kyllä terveellä aikuisellakin voi olla lapsellisia raivareita. Kos esimerkiksi joutuu äärimmilleen venymään henkisesti jossain tilanteessa ja omaa helposti kiihtyvän perustemperamentin.
 
[QUOTE="noo";27011892]Siis häh? Eikun meinasin ihan tosissani. Että jos oikeesti epäilet moisia, niin käy juttelemassa jossain, ehkä se vähän aukeaa.

Ja ei musta infantiilit raivarit kuulu ihan tasapainoiseen aikuisuuteen. Ittekin oon eronnut ja mies teki vielä aika paskamaiset temput. Sillä oli toinen.[/QUOTE]

Niin, saatan käydäkkin.

Ja voi jeesus näitä "infantiileja raivareita". Mutta en luovu siitä kannastani että kyllä moni ihan normaali on elämänsä aikana suuttunut ja reagoinut suutuspäissään jollain tavallisesta käyttäytymisestään poikkeavalla tavalla. Tosiaan "normaalin" määritelmääkin voi tässäkin tapauksessa lähteä esimerkiksi avaamaan just noista erilaisista NORMAALEISTA persoonallisuustyypeistä. Siletä löytyy reaktionopeutta ja -tyyppiä erilähtöön, ihan NORMAALIUDEN rajojen sisällä.

Ja tuskinpa se kaikkien aikuisuuskaan ihan tasapainoista on alusta loppuun. Sekin on vielä ihan normaalia että tulee kriisejä vastaan.
 
No, tässä pähkäilin esim. sen verran, että vastalauseeni "sinä olet narsisti"-väittämään voisi esimerkiksi olla jo se, etten ole mitenkään parisuhdekeskeinen, enkä varsinaisesti ikinä etsimällä etsi kumppania. Voisin siis tyytyväisenä viettäää loppuelämänikin ilman kumppania. (Olen toki seurustellut, ei minulla ole mitään sitä vastaankaan, mutta se ei ole itseisarvo elämässäni).

En ole kiinnostunut manipuloimaan ketään. Olen eri mieltä exän kanssa monistakin asioista, ja haluan tulla kuulluksi ja jopa toivon saavani tahtoni läpi, mutten halua sitä ihmistä elämääni sen enempää kuin on pakko. "Voittamisesta" mahdollisesti saamani kiksit liittyvät siihen että tilanne on ohi ja ettei miehen kanssa tarvitse enää asioida, kuin siihen että olisin ehkä kerännyt jotain pisteitä, tai näyttänyt olevani parempi, älykkäämpi, jne.

Eikös nää jo riitä? Narsistihan tarvitsee uhrejaan?
 

Yhteistyössä