mistä moinen johtuu? (ihmissuhdeasiaa)

[surullinen]

mua välillä niin ihmetyttää ja itkettääkin, kun mulla on jo mones kerta kun käy näin ystävien kans. eli joku hyvä ystävä jonka kans oon tuntenut jo useamman vuoden ja ollaan tultu tosi hyvin juttuun ja pystytty juttelemaan hyvin syvällisiäkin, niin alkaa jossain vaiheessa olemaan mulle ihan outo ja ilkee. en ymmärrä todellakaan mistä johtuu. mä oon hyvin sosiaalinen ihminen ja koitan aina ottaa kaikki tasavertasina huomioon ja voin sanoo, että olen hyvä kuuntelija. siksipä saattaa vaikka keskellä yötä soida puhelin joskus ja joku ystävä soittaa jostain mieltä painavasta asiasta. eli minuun voi kyllä hyvin luottaa. olen seurallinen ja tosi huumorintajuinen tyyppi.

mistä voi johtua, että yhtäkkiä huomaan taas, että joku ystävä alkaa olemaan tahallaan ilkeä ja saattaa puhua jostain selän takan. ( ei onneksi ihan parhaimmat ystäväni kuitenkaan). sitten kun ystävä huomaa, että olen loukkaantunut, niin sitten ne tahdo millään myöntää olleensa väärässä. joudun siis tosiaan avaamaan niiden silmät, että miten ne on käyttäytynyt. minusta huomaa kyllä, jos tykkäsin jostain huonoa.

sekin vielä, että yritän aina viimeseen asti, etten joudu riitoihin kenenkään kanssa. miks just mulle tulee näitä "riita"juttuja??

ja ne ystävät on sitten ihan suruissaan, kun huomaa, että mä oon möksähtänyt niille ja haluaa kovasti että oon niiden ystävä vielä. eli ne ei todellakaan halua minusta "luopua". onko jollakin sanoa mistä tällainen johtuu?

 

[ap]

en tarkoita yhtään, että olisin jotenkin täydellinen ihminen. siis en todellakaan vaan sitä just että koitan joustaa aina paljon ja otan muut huomioon.

 

[ap]

voisko joku kertoa edes jotain?

 

[mie]

Voisko ne olla kuitenkin jotenkin kateellisia sulle?

 

[ap]

Voisko ne olla kuitenkin jotenkin kateellisia sulle?

niin en kyllä tiedä! tässä tietenkin yksi vaihtoehto. se tunne on niin ristiriitainen ja sekava, kun sä oot yrittänyt kaikkesi, niin kohta saat pettyä.

mä olisin onnellinen, jos tietäisin oikean syyn, sillä tämä on niin rasittavaa ja haluaisin pystyä luottamaan ihmisiin samallain ku ennenkin.

 

[vieras]

Olet varmaankin liian kiltti ihminen. Kilttien yli yritetään aina kävellä. Ja ihmiset nyt vaan on. Ilkeitäkin.

 

[ap]

Olet varmaankin liian kiltti ihminen. Kilttien yli yritetään aina kävellä. Ja ihmiset nyt vaan on. Ilkeitäkin.

niin.. voi että.. on se niin väärin, kun sellaiset joutuu vaikeuksiin, jotka muita ajattelee ja haluaa sydämestään auttaa. mä en tiedä mitä mä teen. :/ tämä on jo noin 6 kerta, kun mulle käy näin.

 

[Kotilehmä]

Tuo kateus mullakin tuli mieleen, jos ystäviä alkaa ärsyttää että sulla menee hyvin. Ja varsinkin jos olet sellaista kuuntelevaa tyyppiä, etkä niinkään kerro omista huolista, niin luulevat ehkä että sulla on liian helppo elämä ja yrittävät sitä vaikeuttaa. Täällä palstalla tuon ilmiön ainakin huomaa niin selvästi. :/

 

[ap]

Tuo kateus mullakin tuli mieleen, jos ystäviä alkaa ärsyttää että sulla menee hyvin. Ja varsinkin jos olet sellaista kuuntelevaa tyyppiä, etkä niinkään kerro omista huolista, niin luulevat ehkä että sulla on liian helppo elämä ja yrittävät sitä vaikeuttaa. Täällä palstalla tuon ilmiön ainakin huomaa niin selvästi. :/

ei jää kohta muita vaihtoehtoja kuin kateus, vaikka en ikinä haluais ystävilleni "leuhottaa" mun asioilla. on mullakin ongelmia ja oon mä niistä puhunutkin, mutta jossakin mättää. mä tääl itken. pitkästä aikaa.

 

[Kotilehmä]

Tuo kateus mullakin tuli mieleen, jos ystäviä alkaa ärsyttää että sulla menee hyvin. Ja varsinkin jos olet sellaista kuuntelevaa tyyppiä, etkä niinkään kerro omista huolista, niin luulevat ehkä että sulla on liian helppo elämä ja yrittävät sitä vaikeuttaa. Täällä palstalla tuon ilmiön ainakin huomaa niin selvästi. :/

ei jää kohta muita vaihtoehtoja kuin kateus, vaikka en ikinä haluais ystävilleni "leuhottaa" mun asioilla. on mullakin ongelmia ja oon mä niistä puhunutkin, mutta jossakin mättää. mä tääl itken. pitkästä aikaa.

Älä välitä :hug: Ei sellaiset ole oikeita ystäviä, etkä tarvitse tuollaisia ihmisiä mihinkään.

 

[ap]

Tuo kateus mullakin tuli mieleen, jos ystäviä alkaa ärsyttää että sulla menee hyvin. Ja varsinkin jos olet sellaista kuuntelevaa tyyppiä, etkä niinkään kerro omista huolista, niin luulevat ehkä että sulla on liian helppo elämä ja yrittävät sitä vaikeuttaa. Täällä palstalla tuon ilmiön ainakin huomaa niin selvästi. :/

ei jää kohta muita vaihtoehtoja kuin kateus, vaikka en ikinä haluais ystävilleni "leuhottaa" mun asioilla. on mullakin ongelmia ja oon mä niistä puhunutkin, mutta jossakin mättää. mä tääl itken. pitkästä aikaa.

Älä välitä :hug: Ei sellaiset ole oikeita ystäviä, etkä tarvitse tuollaisia ihmisiä mihinkään.

kiitos hirveesti sinulle<3<3 koitan ajatella taas niitä OIKEITA ystäviäni ja luotettavaa miestäni.

 

[ap]

nostan, jos nyt päiväl olis jollain viel kokemusta tai mielipidettä!

 

[zipzsi]

Ehkä olet tosiaan liian kiltti ja empaattinen... Samaa olen joutunut itsekin pohtimaan. Kateus voi taustalla olla myös! Minullekin on oltu kateellisia työssäkäyvästä puolisosta, opiskelusta ja opiskelun myötä auenneesta uudesta ammatista. Eli siis aivan turhasta. Huolia ja murheitakin on riittänyt, mutta ehkä me sitten ollaan enemmän kuunneltu, ja toisille tulee kuva, että tuolla on kaikki hyvin

Itse olen sitten ajatellut, että "ei ne sitten ystäviä olleetkaan-kavereita vaan".

Yritä vaan päästä asian yli. Tsemiä

 

[ap]

Ehkä olet tosiaan liian kiltti ja empaattinen... Samaa olen joutunut itsekin pohtimaan. Kateus voi taustalla olla myös! Minullekin on oltu kateellisia työssäkäyvästä puolisosta, opiskelusta ja opiskelun myötä auenneesta uudesta ammatista. Eli siis aivan turhasta. Huolia ja murheitakin on riittänyt, mutta ehkä me sitten ollaan enemmän kuunneltu, ja toisille tulee kuva, että tuolla on kaikki hyvin

Itse olen sitten ajatellut, että "ei ne sitten ystäviä olleetkaan-kavereita vaan".

Yritä vaan päästä asian yli. Tsemiä

aivan! sitä vaan on ollut aivan ihmeissään ja kaihuissaan jopa, että miten voi tulla näin monta kertaa samantyyppinen tilanne, vaikka itse oikein panostaa sihhen, että kaikilla olis mukavaa ja tulis hyvin toimeen kaikkien kans. pitääköhän sitä sitten alkaa "ilkeeksi"?? no ei vaiskaan, mutta välillä tulee sekin mieleen. on tämä niin loukkaavaa. :/

 

[vieras]

No minä en ole mikään erityisen kiltti mutta minullekkin kävi kerran noin. Ystäväni uskoutui minulle, kuuntelin kaiken, annoin kannustavaa palautetta ja olin tukena.
No, hän pääsi jaloilleen mutta kuinka ollakkaan, ei halunnut enää pitää yhteyttä. Ja olen aivan varma että syynä oli se että, häntä hävetti suuresti se että oli minulle myöntänyt koko sotkun ja tiesin todellisen tilanteen hänen elämästään. Hänen oli siis vaikeaa esiintyä kahdessa roolissa ja katsoi että on helpompaa sanoutua irti yhdestä ystävästä. En siis ole kuvioissa häiritsemässä kun hän esiintyy.

 

[ap]

No minä en ole mikään erityisen kiltti mutta minullekkin kävi kerran noin. Ystäväni uskoutui minulle, kuuntelin kaiken, annoin kannustavaa palautetta ja olin tukena.
No, hän pääsi jaloilleen mutta kuinka ollakkaan, ei halunnut enää pitää yhteyttä. Ja olen aivan varma että syynä oli se että, häntä hävetti suuresti se että oli minulle myöntänyt koko sotkun ja tiesin todellisen tilanteen hänen elämästään. Hänen oli siis vaikeaa esiintyä kahdessa roolissa ja katsoi että on helpompaa sanoutua irti yhdestä ystävästä. En siis ole kuvioissa häiritsemässä kun hän esiintyy.

ei varmasti tuntunut kivalta. kai se niin menee, että sellaiset eivät ole sitten niitä tosiystäviä. kaikkein eniten tympäsee perättömät juorut seläntakana. ihmisistä, joiden luuli olevan luotettavia ja sydämellisiä.

 

[Beep]

Jos sulle tosi monta kertaa on tapahtunut toi sama, niin väkisinkin tulee mieleen, että sussa kuitenkin on jotain mikä aiheuttaa tota... itsetutkiskelua vaan peliin ja paljon. Ja voihan olla, että oot vaan ihmisenä sen tyyppinen, ettet ihan oikeasti tule monenkaan kanssa toimeen. Ei siinä auta kun olla tekemisissä vain niiden kanssa, joiden kanssa se ystävyys on aivan aitoa eikä siinä ole mitään väkinäistä.

Ymmärrän kyllä että harmittaa. Mä yritin vuosia olla ystävä edelleen, vaikka huomasin kaikesta, että ei toimi... sit vihdoin luovutin. Ilkeitä ei kyllä ole kukaan ollut mitenkään suoraan, paitsi eräs juntti, mutta se ei ihan oikea ystävä koskaan ehtinyt ollakaan kun tunnettiin vaan vuos pari.

 

[oletko miettinyt]

Ehkä sä sairastat paranoidi skitsofreniaa ja vaan kuvittelet että ne kaikki muut alkaa olemaan outoja ja ilkeitä :|

 

[vieras]

No minä en ole mikään erityisen kiltti mutta minullekkin kävi kerran noin. Ystäväni uskoutui minulle, kuuntelin kaiken, annoin kannustavaa palautetta ja olin tukena.
No, hän pääsi jaloilleen mutta kuinka ollakkaan, ei halunnut enää pitää yhteyttä. Ja olen aivan varma että syynä oli se että, häntä hävetti suuresti se että oli minulle myöntänyt koko sotkun ja tiesin todellisen tilanteen hänen elämästään. Hänen oli siis vaikeaa esiintyä kahdessa roolissa ja katsoi että on helpompaa sanoutua irti yhdestä ystävästä. En siis ole kuvioissa häiritsemässä kun hän esiintyy.

ei varmasti tuntunut kivalta. kai se niin menee, että sellaiset eivät ole sitten niitä tosiystäviä. kaikkein eniten tympäsee perättömät juorut seläntakana. ihmisistä, joiden luuli olevan luotettavia ja sydämellisiä.

Juorut ovat pelkoa. Jos tiedät heidän heikkouksistaan paljon, he yrittävät tehdä sinulle valheilla heikkouksia sillä pelkäävät että kerrot heidän asioitaan muille. Kuten he ehkä tekisivät mutta eivät tajua etteivät kaikki tee niin. Siis haluavat tehdä sinusta ennakkoon jotenkin huonon vaikutuksen muille, etteivät nuo muut uskoisi mitä mahdollisesti heistä kerrot.

 

[ap]

Jos sulle tosi monta kertaa on tapahtunut toi sama, niin väkisinkin tulee mieleen, että sussa kuitenkin on jotain mikä aiheuttaa tota... itsetutkiskelua vaan peliin ja paljon. Ja voihan olla, että oot vaan ihmisenä sen tyyppinen, ettet ihan oikeasti tule monenkaan kanssa toimeen. Ei siinä auta kun olla tekemisissä vain niiden kanssa, joiden kanssa se ystävyys on aivan aitoa eikä siinä ole mitään väkinäistä.

Ymmärrän kyllä että harmittaa. Mä yritin vuosia olla ystävä edelleen, vaikka huomasin kaikesta, että ei toimi... sit vihdoin luovutin. Ilkeitä ei kyllä ole kukaan ollut mitenkään suoraan, paitsi eräs juntti, mutta se ei ihan oikea ystävä koskaan ehtinyt ollakaan kun tunnettiin vaan vuos pari.

siis mä oon miettinyt ja paljon. miehenkin kans ja niiden tosiystävien kans. viimeksi tänään. sanovat, että täytyy olla jollekin varmaankin kateellinen. sepä se on, jos mä alan luovuttamaan, niin niille iskee paniikki ja ne ihan tosissaan yrittää saada minut "takaisin". tämä on kumma kyllä!

 

[ap]

Ehkä sä sairastat paranoidi skitsofreniaa ja vaan kuvittelet että ne kaikki muut alkaa olemaan outoja ja ilkeitä :|

oletpas aika hassu.

 

[ap]

No minä en ole mikään erityisen kiltti mutta minullekkin kävi kerran noin. Ystäväni uskoutui minulle, kuuntelin kaiken, annoin kannustavaa palautetta ja olin tukena.
No, hän pääsi jaloilleen mutta kuinka ollakkaan, ei halunnut enää pitää yhteyttä. Ja olen aivan varma että syynä oli se että, häntä hävetti suuresti se että oli minulle myöntänyt koko sotkun ja tiesin todellisen tilanteen hänen elämästään. Hänen oli siis vaikeaa esiintyä kahdessa roolissa ja katsoi että on helpompaa sanoutua irti yhdestä ystävästä. En siis ole kuvioissa häiritsemässä kun hän esiintyy.

ei varmasti tuntunut kivalta. kai se niin menee, että sellaiset eivät ole sitten niitä tosiystäviä. kaikkein eniten tympäsee perättömät juorut seläntakana. ihmisistä, joiden luuli olevan luotettavia ja sydämellisiä.

Juorut ovat pelkoa. Jos tiedät heidän heikkouksistaan paljon, he yrittävät tehdä sinulle valheilla heikkouksia sillä pelkäävät että kerrot heidän asioitaan muille. Kuten he ehkä tekisivät mutta eivät tajua etteivät kaikki tee niin. Siis haluavat tehdä sinusta ennakkoon jotenkin huonon vaikutuksen muille, etteivät nuo muut uskoisi mitä mahdollisesti heistä kerrot.

niin. jos ne juoruvat ovat vain pelkoa. osa juoruaa ja osaa sanoo jostain asiasta mulle vihjailevaan sävyyn jotain ilkeesti. eli pottuilee. sitten kun sanon asiasta suoraan, niin ollaan ihan ku ei oltas ollenkaa ymmärretty. mä oon tosi avoin ja iloinen yleensä, mutta jos loukkaannun, niin sen kyk huomaa.

 

[ap]

ja sen sanon, että en ole vaan kuuntelijan roolissa. olen ite puhelias, mutta osaan olla hyvä kuuntelija. eli osaan olla hiljaakin tarvittaessa. tuntuu, että ne vähän kokeilee mun hermoja tai jotain. kuin kolkeilis kepillä jäätä ja sitten kun "suutun" niille, niin sitten itketään ja ollaan niin pahoillaan.

 

[ap]

Jos sulle tosi monta kertaa on tapahtunut toi sama, niin väkisinkin tulee mieleen, että sussa kuitenkin on jotain mikä aiheuttaa tota... itsetutkiskelua vaan peliin ja paljon. Ja voihan olla, että oot vaan ihmisenä sen tyyppinen, ettet ihan oikeasti tule monenkaan kanssa toimeen. Ei siinä auta kun olla tekemisissä vain niiden kanssa, joiden kanssa se ystävyys on aivan aitoa eikä siinä ole mitään väkinäistä.

Ymmärrän kyllä että harmittaa. Mä yritin vuosia olla ystävä edelleen, vaikka huomasin kaikesta, että ei toimi... sit vihdoin luovutin. Ilkeitä ei kyllä ole kukaan ollut mitenkään suoraan, paitsi eräs juntti, mutta se ei ihan oikea ystävä koskaan ehtinyt ollakaan kun tunnettiin vaan vuos pari.

lisään vielä tähän, että tottakai ekana mietin aina, että mä tein väärin jossain kohtaa, mutta aina se on myöhemmin tullut selväksi, että oli se "ystävä" ollut tahallaan mulle ilkee. eli ne on oikeasti katunut sitä. voi että! elämä on.