Mistä olette hakeneet apua ja miten sitä saaneet?

[muuttanut]

Mulla on nyt aika umpikujassa tilanne avioliitossa. Me pysty puhumaan asioista emmekä saa selvitettyä mitään, vaan kaikki jää maton alle. Tämä tilanne on jatkunut jo aika kauan ja ei näytä paranevan tai muuksi muuttuvan. Puhumattomuushan ei sinänsä itsessään ole se ainoa ongelma vaan ne varsinaiset ongelmat kasaantuvat kun niitä ei kyetä selvittämään.

Ei auta että joku sanoo että no puhukaa sitten niistä.

Jos ja kun teillä on ollut parisuhde heikoilla, niin mistä ja miten olette apua hakeneet ja miten sitä saaneet?

Minä pelkään suoraan sanottuna aloittaa tuota prosessia, koska se että myöntää ulkopuoliselle tilanteen tekee asiasta enemmän todellisuutta ja joudun kohtaamaan kaiken ja päättämään mitä tapahtuu. En missään nimessä näe eroa ratkaisuna, mutten näe sitäkään mahdollisuutta että tämä tilanne näin voisi jatkua loputtomiin. Olen ihan rikki sisältä kohta enkä kestä.
Mulla on kait joku kontrolliongelma, koska en oikein tahdo uskaltaa avata kaikkea esille mikä on vikana, koska pelkään ettemme kykene selviämään tästä yli jos kaikki revitään esille. Siksi kait olen itsekin vuosikaudet jättänyt asioita sisälleni. Samaa kait on tehnyt miehenikin, mutta hän ei muutenkaan päästä ketään henkisesti aivan lähelle itseään, ei edes minua.

 

[ap]

.

 

[vieras]

Neuvolan kautta parisuhdeterapiaan.

Repesin kerran kokonaan ja paruin varmaan 10 min kun täti erehtyi kysymään lapsen voinnin sijasta meidän suhteen tilaa

Kesti hetken ennen kuin mies suostui, ja kaikkiaan meni varmaan 1,5 vuotta mutta ei kaduta, nyt ollaan ihan :heart: Ei sentään alkuaikojen huumaa mutta aikuisempi versio.

 

[Sisu]

Perheneuvolaan otettiin yhteys.

 

[ap]

Me ollaan aikasemmin pari kertaa perheneuvolassa pojan keskittymisongelmien takia ja se oli todella huono kokemus. Mulla on nyt aika kova kynnys sinne soittaa, koska pelkään et jos on se sama nainen kenen vastaanotolle pitäs mennä sit. Meillä ei käyny asiat yhteen ollenkaan, sen tyyli käsitellä asioita oli meille niin outo.
Mua pelottaa, että kun olen jo niin heikoilla jo nyt, että jos siellä sattuu sellanen ihminen joka ei ymmärrä mua tai väheksyy mua tms. Niin ratkean täysin ja mut saa viedä suunnilleen pakkopaidassa. Mä en kestäis nyt sitä tunnetta, että ei kuunnella tai ymmärretä tai että olen ylireagoija.
Mä en enää tiedä että missä rajat menee, tätä meidän touhua on kestäny niin kauan etten oikeesti tiedä enää mikä käytös ja tunne on "normaalia" ja mikä ei.