Mistä olette huomannee oman masennuksen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VAIMOKE
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hmm..itse en olisikaan huomannut ehkä, mutta mies huomasi. Hoitoa nyt ollut kohta vuoden ja kyllä se siitä, ilman ammattiapua tuskin olisin edes tässä.
Mutta mulla liittyy tuohon syömishäiriö myöskin, etten ihan pelkkään masennukseen osaa sanoa.
 
Oliskohan masennusta...jos käyttäydyn näin.?Ei huvita tehdä/mennä mihinkään vain ne pakolliset lasten hoidot ja kuskaamiset menee.Aina väsy vaikka kuinka kauan nukkuisi,päänsärky,flunssainen olotila,huudan pienistä ja suutun todella vähästä?
 
Mä en oo koskaan havainnu itsessäni
"oikeaa" masennusta.
On huonompia ja parempia päiviä.

Mutta nyt näillä huonoimmilla päivillä oon huomannu,
että mä tahtoisin vaan nukkua!
Ehkä se on todellisuuden pakoa ?
Mä oon väkisin yrittäny kuitenkin lähteä liikkeelle,
olla ihmisten kanssa ja puhua.
Mulla on taipumus myös jättää puhumatta vaikeista asioista..
Ehkä tähänkään ei auta kuin aika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja VAIMOKE:
Oliskohan masennusta...jos käyttäydyn näin.?Ei huvita tehdä/mennä mihinkään vain ne pakolliset lasten hoidot ja kuskaamiset menee.Aina väsy vaikka kuinka kauan nukkuisi,päänsärky,flunssainen olotila,huudan pienistä ja suutun todella vähästä?

mulla on näitä samoja,isä kuoli 7kk sitten ja poika (eka lapsi) syntyi tästä 3viikon päästä.
en oo kerinn yaisaa käsittelemään ja nyt kun hyvän kaverin äiti kuoli tapaturmaisesti (oli mulle kun oma äiti) on kaikki utnteet noussu pintaan.
mun ja miehen suhde kariutui..tiedän että mussakin on vikaa.
tuntuu ettei mitään jaksa,eikä tuu nukuttuakaan näin öisin.
ammattiauttajalle mars?
mieskin sanoi mun muuttuneen viime elokuun jälkeen..
 
Mä huomasin siitä ,että olin ollut pitkään väsynyt ja alamaissa ja sitten yksi viikko makasin joka päivä pari tuntia sängyssä itkemässä... ja mitään en jaksanut tehdä.

Kamalaa aikaa, toivottavasti ei koskaan palaa! Ens kerralla tosin osaan sitten tunnistaa sen nopeammin...
 

Yhteistyössä