Mistä pidätte itsessänne? Mistä ette pidä?

[Mummeliisa]

Miellättekö itse itsenne mukaviksi ja miellyttäviksi ihmisiksi?
Oletteko päteviä? Onko teillä "ihailijoita"?
Koetteko että saatte edellä mainittuja ominaisuuksia vahvistavaa palautetta ympäristöltä?
Vai onko joko oma itsekuvanne tai pääosa ympäristöltä saamanne palautetta negatiivista?
Koetteko, että teidät nähdään sellaisena kuin olette vai onko olemuksessanne jotain, minkä koette johtavan muita ihmisiä "harhaan" teidän suhteenne?

Ja nyt puhun nimenomaan henkisistä ominaisuuksista, ei ulkonäöstä...

 

[Lex]

Olen kätevä työssäni, jotkut ihmiset arvostavat taitojani ja pidän siitäkin.
Erityisen kivalta tuntuu, kun puoleeni käännytään kysymään neuvoa tai mielipidettä.

Olen omasta ja muutaman muunkin mielestä hauska, tämä piirre jakaa varmasti kylläkin mielipiteitä.

Lapsia kohtaan jaksan enimmäkseen olla myös hellämielinen ja hyvä, tuntuvat tykkäävän.

 

["Mariella"]

Mä tulen ainakin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. En koskaan ajattele siten, että joku olisi parempi kuin toinen. Olen kyllä saanut positiivista palautetta tästä. Tiedän hyvin mitä osaan ja mitä en osaa.

Vaikka kysymys ei koskenut ulkonäköä, niin se ainakin mun kohdalla johtaa harhaan. Olen kuulemma sen näköinen, että en tee kotitöitä. Aika mielenkiintoista. Toisaalta en ymmärrä, että miksi huoliteltu ulkoasu tulkitaan laiskuudeksi kotitöiden suhteen.

 

["vieras"]

Eniten pidän itsestäni siitä, että olen oppinut hyväksymään itseni. Se tosin kesti aivan liian kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen yleisesti ottaen mielestäni hyvin suvaitseva ja avomielinen tiettyyn pisteeseen saakka, vaikka on joitain asioita, joita en hyväksy ja jopa joitain, joiden suhteen minulla on "nollatoleranssi". Pyrin myös olemaan oikeudenmukainen ja valmis muuttamaan mieltäni asioista.

Silloin kun olen jostain innostunut, annan sille 100 %, mutta jos kiinnostusta ei ole, ei ole motivaatiotakaan. Se on mielestäni huono asia, koska aina joskus pitää tehdä jotain, mistä ei pidä. Olen kyllä oppinut tekemään asioita, joista en pidä, mutta hampaat irvessä ja aikataulusta jäljessä.

Olen luonteeltani usein varsin... intensiivinen (tai intohimoinen), mikä vio olla hyvä tai huono. Olen vähän joko-tai-tyyppiä

 

[....]

Olen jostain syystä aika usein onnistunut ilman että ole yrittänyt tai ottanut paineiota. Saanut hyviä numeroita kokeista (lukematta niihin) ja todistukseen, ja saanut helposti töitä vaikka muille se tuntuis olevan pirun hankalaa. Tämä on minusta aika hyvä asia.

Huonoja puolia on sitten aaaaivan liikaa. Olen laiska ja saamatan, omistan olemattoman itsetunnon, en tykkää itsestäni erikoisemmin.

 

[mielenkiintoista]

Miellättekö itse itsenne mukaviksi ja miellyttäviksi ihmisiksi?

No tämä vaihtelee. Yleisesti ottaen pidän itseäni ihan mukavana, mutta vieraassa seurassa voin olla vähän töksäyttelevä. Lauon joskus "hauskoja" vitsejä silloinkin, kun ei pitäisi. Mutta joka tapauksessa joo, koen olevani.

Oletteko päteviä? Onko teillä "ihailijoita"?

Olen ihan pätevä työssäni, joskus vähän laiskanpuoleinen mutta yleensä tunnollinenkin. Ihailijoista nyt en tiedä, en ole asiaa koskaan siltä kantilta ajatellut.

Koetteko että saatte edellä mainittuja ominaisuuksia vahvistavaa palautetta ympäristöltä?

Joo no, kyllä mulle on sanottu että olen helposti lähestyttävä ja hauska ja symppis. Kai ne on synonyymeja mukavuudelle ainakin joidenkin ihmisten mielestä.

Vai onko joko oma itsekuvanne tai pääosa ympäristöltä saamanne palautetta negatiivista?

No ei. Mutta joskus tosiaan koen itse olevani joko liian hiljainen tai liian tyrkky, tilanteesta riippuen. Ehkä se johtuu siitä, että edellisessä työpaikassani aloitteellisuutta ei katsottu hyvällä, joten piti koko ajan koittaa muistaa "vain tehdä oma hommansa ja olla hiljaa." Aloin sitten kiinnittämään huomiota omaan käytökseeni ehkä liikaakin.

Koetteko, että teidät nähdään sellaisena kuin olette vai onko olemuksessanne jotain, minkä koette johtavan muita ihmisiä "harhaan" teidän suhteenne?

Kyllä kai mut nähdään aika lailla sellaisena kuin olenkin. Tai ehkä todellisuudessa olen hiukan herkempi kuin annan ymmärtää, mutta en ehkä haluakaan kaikkien tietävän, miten raskaasti otan jotkut asiat. Tietyistä asioista elämässäni en myöskään halua kenenkään kanssa puhua, vaikka toisista (joidenkin mielestä henkilökohtaisemmista) voinkin olla avoin isommallakin porukalla.

 

[idunnor]

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan-tyyppiä olen.

Enpäs tiedä, aika vaikea kysymys vastata tarkemmin, just nyt... Palaan myöhemmin astialle

 

[Kerpele]

Mulle on itseasiassa ihan arvoitus mitä muut ihmiset ajattelevat minusta..

Tiedän että on niitä jotka kehuvat ja kuvailevat minua inspiroivaksi, ihanaksi jne. On myös niitä jotka kadehtivat (en kuitenkaan sanoisi siihen olisi syytä, todellakaan), niitä jotka palavat halusta päästä juoruamaan minun asioistani ja niitä jotka korvat verta valuen odottavat kuullakseen minusta juoruja.. On niitä jotka pitävät minua koppavana, tyrkkynä ja itseään täynnä olevana..

Mutta, sitä en tiedä mikä on se keskiarvoinen näkemys minusta muilla.

Itse pidän luovuudestani, vaikka toisaalta inhoan sitä.. Ylitsevuotavaa luovuutta joka antaa todella paljon mutta vie myös. Olen sisimmältäni kiltti ja hyväntahtoinen, tosi herkkä ja pelokas mutta kiihdyn myös nollasta sataan sekunnissa, minulla on huonoja päiviä jolloin saatan päästää suustani sellaista tekstiä että oikein itseä inhottaa.. Mutta tuossa vetoan siihen että lapsuuden ympäristö oli pitkälti niin yltiönegatiivinen etten tiedä voinko koskaan saada sitä pyyhittyä itsestäni ja persoonastani kokonaan pois. Toisina päivinä uskon että vielä jonain päivänä onnistun, toisina en..

 

[Lilii lisänimetön]

Mielenkiintoinen aloitus, etenkin kun minun mielikuvissani hyvin monet suomalaiset ovat tosi kriittisiä itseään kohtaan. Kiva lukea vastauksia, ja itsekin joutuu ihan miettimään...


Miellättekö itse itsenne mukaviksi ja miellyttäviksi ihmisiksi?
Halutessani. Olen kyllä perusluonteelta kiltti ja diplomaattinen, teräväkielisyys tulee sitten seuraavana vasta.

Oletteko päteviä?
Öööh. Tässä suhteessa olen todella itsekriittinen, ja pidän omaa osaamistani melko heikkona liian usein. Saan kuitenkin kiitosta ja minuun uskotaan. Se tekee hyvää. Eli saan positiivista palautetta, vaikka minä itse huoun varmaankin itseni suhteen negatiivisuutta. Lannistan itseni välillä.

Onko teillä "ihailijoita"?
En ymmärrä kysymystä, joten tuskin.


Olemuksessani on harhaanjohtavuutta, koska näytän ulkoisesti erilaiselta kuin olen. Mutta ulkonäöstähän ei pitänyt puhu, joten...

 

[Jehnny Tightlips]

Olemuksessani on harhaanjohtavuutta, koska näytän ulkoisesti erilaiselta kuin olen. Mutta ulkonäöstähän ei pitänyt puhu, joten...

Miten tuo on mahdollista, jollei oleta kaikkien kansalaisten olevan fiksautuneita tiettyihin ennakkoluuloihin?

Ap:n varsinainen kysymysrimpsu oli niin pitkä, etten kaikkiin jaksa vastata, mutta yleensä olen kai suht hyvin siedetty.

 

[Lilii lisänimetön]

Miten tuo on mahdollista, jollei oleta kaikkien kansalaisten olevan fiksautuneita tiettyihin ennakkoluuloihin?

Aika monella on tietty fiksaatio tietynnäköisistä ihmisistä, ja kyllä minustakin jotkut näyttävät ulkoisesti esim. "kilteiltä" ja jotkut vaikkapa "ilkeiltä". :saint:

 

[Jehnny Tightlips]

Aika monella on tietty fiksaatio tietynnäköisistä ihmisistä, ja kyllä minustakin jotkut näyttävät ulkoisesti esim. "kilteiltä" ja jotkut vaikkapa "ilkeiltä". :saint:

Oikeasti, miltä näyttää ilkeä ihminen? Yhteenkasvaneet kulmakarvat? Jos itsestä pitäisi kehittää ulkonäköadjektiivi, voisi se olla vaikka tympeä.

 

[Sellainen]

Varmaankin pitää paikkansa että olen kasvanut hiukan kovapintaiseksi, olen varautunut ja annan helposti periksi ihmisten suhteen. Toisaalta taas valmis mihin hyvänsä taisteluun ja valmis käyttämään kaikki keinoni lähimpieni puolesta. Toisinaan olen sotimassa vaikka siihen ei olisi syytäkään. Toisinaan pelkään ihmisiä.
Koskaan en ole nauttinut joukkojen suosiota.
Hyvänä päivänä saatan kuulla olevani hyvällä tavalla "hassu". Tosin sanoja yleensä omaa tietynlaisen huumorin tajun. Kohtelen mielelläni erityisen hyvin ihmisiä, joista näkee ettei kaikki ehkä niinkään arvosta heitä.

 

[Vieras ot]

Minua on aina ärsyttänyt se että esim. kiltinoloisiin ihmisiin (kuten minuun) liitetään helposti muita ominaisuuksia riippumatta onko henkilö oikeasti sellainen. Tällä psykologisella ilmiöllä on joku nimikin, en muista mikä...Samoin voidaan liittää esim. vahvatahtoiseen ihmiseen muita vastaavia ominaisuuksia. Eli esimerkiksi: kiltti on myös uhrautuja joka ajattelee aina toisia (vaikkei olisikaan) ja vahva nainen haluaa määrätä ja komentaa miestäänkin ja olla pomo joka paikassa (vaikkei olisikaan niin.)

 

[rockyroad]

Kyllä mä olen ihan mukava ja miellyttävä tyyppi, paitsi en kotioloissa aina :snotty: Työkaverina olen ollu pidetty, teen työni huolella ja suurella sydämellä (päiväkodissa) ja pidän itsekin tavastani tehdä töitä ja hoitaa niitä lapsia. Puolisona olen välillä hankala kiukkupussi, mutta yleensä kyllä ihan kelpo vaimo =) Ystävien uskon pitävän mun seurasta yhtä paljon kuin mä midän heidän seurastaan.

Omassa itsessä ärsyttää eniten se, että en saa aikaiseksi aloittaa mitään vähänkään ei-niin-kivoja-juttuja ja sit kaikki hommat roikkuu iäisyyden. Keskittymiskyky on huono, jos asia ei kiinnosta. Myös äkkipikaisuus on tosi rasittava piirre, tulee suollettua miehelle välillä niin painokelvotonta tekstiä, että hävettää monta päivää :ashamed: Olishan noita, mutta en jaksa enempää laittaa.

 

[BootyPeppi]

Mun tempperamentti on sellainen mistä tykkään ja tarkoitan tätä siis hyvällä tempperamentilla vaikka sitä huonoakin on. Huonoa minussa on levottomuus. En jaksa olla kauaa samassa paikassa ja nyt on jo ihan maailman kirjat sekaisin kun olen asunut samassa paikassa viisi vuotta....ei kestä enää tahtoo pois...

 

["vieras"]

Kyllä mä miellän itseni mukavaksi. En ehkä ole ihan helposti lähestyttävä. Joskus on sanottu, et näytän siltä ettei mua kiinnosta tai näytän ylpeältä.. Vaikka se taitaa olla enemmän ujoutta, ylpeä en ole. Mutta ystäviä kyllä on, on semmosia jotka on monia vuosia kulkenut rinnalla ja uusiakin ihania ihmisiä. Olen huumorintajuinen ja hauska.

Negatiiviisina puolina näen sen, että olen tuuliviiri. Itse en siis kestä sitä eikä se taida edes kohdistua muihin vain taitaa toimia enimmäkseen päänsisälläni..

 

[Lilii lisänimetön]

Oikeasti, miltä näyttää ilkeä ihminen? Yhteenkasvaneet kulmakarvat? Jos itsestä pitäisi kehittää ulkonäköadjektiivi, voisi se olla vaikka tympeä.

Mmmm, ehkä esim juuri kulmakarvat tekee ilmettä. Ja yleisilme muutenkin?
Tälleen:

Minun yleisilmeeni on siis surullinen tai tuima, näitä kuulen. Vaikken koe kumpaakaan olevani. Kukaan koskaan esim. kiltin näköiseksi sanonut.

 

[Keijupölly]

Olen minä mielestäni ihan mukava, mutta tiedostan senkin, että saatan olla läheisimmille ihmisille myös tosi hankala joskus. Yleensä ihmiset kai näkevät minut kilttinä ja hyväntahtoisena, siis ihan oikeassa elämässä.

Olen hiukan sellainen ehkä, että vaikutan aika ulospäinsuuntautuvalta, mutta pidänkin pientä etäisyyttä, laiskuuttani ja viitsimättömyyttäni, ehkä? Ja senkin takia, että kun en jaksa sitten pettyä ihmissuhteissa.
Oman perheen ja lähimpien kavereiden kanssa semmoista etäisyyttä ei ole.

Pätevä... Olen minä pätevä, siinä, mitä mieluiten teen, eli piirrän, maalaan, keksin tarinoita ja viihdytän. Sikäli ainakin, että lähipiirille se riittää ja he siitä pitävät. no piirtämisessa ja maalaamisessa olen oikeasti hyvä, se kelpaa muillekin, kuin lähimmille ihmisille.

Uusin ja yllättävin juttu minkä kuulin, mitä en itse tiennyt, on, että olen hyvä vauvanhoitaja. Olen käynyt hoitamassa pieniä kaksosia. En ole mieltänyt itseäni sellaiseksi ihmiseksi. Ne on tietysti mulle erityisen tärkeät vauvat, joten ehkä se vaikuttaa siihen, miten osaan heitä hoitaa.

Harhaan minussa muita ihmisiä johtaa joskus minun huumorintaju. Saatan sanoa asioita muiden korviin tosi negatiivisesti, vaikka se on tavallaan minulle itselleni huumoria. Olen yrittänyt sitä rajoittaa, koska ihmiset saattaa virheellisesti luulla, että olen ihan surkeassa jamassa tai pyöriskelen ahdistuksessa.
Joskus joku on myös kokenut, että odotan toisten ratkaisevan ongelmani, kun olen puhunut mieltä vaivaavista asioista. Oikeasti mulla on vaan tapa puhumisen kautta tuoda ulos ne asiat ja järjestää niitä itselleni. Se pelkkä puhuminen jo asettaa ne vaikeudet sellaisiksi, että ne on tavallaan käsitelty.

Joudun joskus välttämään sitä, että sanon asiat suoraan, koska muut näkevät minut usein vihaisena silloin. Itse mielestäni saatan olla ihan neutraalissa tilassa tai vain lievästi ärsyyntynyt. Siksi en sano asioista, ellei ne ole jotain tosi tärkeitä. Mut koetaan kuitenkin tosi suoraksi, mutta tietäisivätpä vaan, miten paljon pidättelen, etteivät luulisi mua ihan raivoksi.

Itse mielestäni mulla on hyvä sydän, enkä mielellään loukkaa tuttuja ihmisiä. Silti mulla on siihen paljon potentiaalia ja saatan olla paha suustani, koska olen tosi impulsiivinen. Se on työn alla, eikä mun tutut ole yleensä myöntäneet, että olisin jotenkin ilkeä muita kohtaan. Kun he eivät näe pinnan alle, mikä on hyväkin.

 

["mamaa"]

Miellättekö itse itsenne mukaviksi ja miellyttäviksi ihmisiksi?
Oletteko päteviä? Onko teillä "ihailijoita"?
Koetteko että saatte edellä mainittuja ominaisuuksia vahvistavaa palautetta ympäristöltä?
Vai onko joko oma itsekuvanne tai pääosa ympäristöltä saamanne palautetta negatiivista?
Koetteko, että teidät nähdään sellaisena kuin olette vai onko olemuksessanne jotain, minkä koette johtavan muita ihmisiä "harhaan" teidän suhteenne?

Ja nyt puhun nimenomaan henkisistä ominaisuuksista, ei ulkonäöstä...

Minä olen mukava, fiksu, empaattinen, autan mielelläni muita ihmisiä ja minuun voi aina luottaa. Luulisin, että minulla on jonkun verran karismaa. Lisäksi olen joskus ajattelematon siten, että saatan sanoa jotain mitä en ole loppuun asti miettinyt. Joskus olen liian nopea, enkä ehdi ajatella asioita ihan loppuun asti. Työssäni olen hyvin pätevä ja minuun luotetaan.

Tällä hetkellä tosin olen kotona ja huonounisen lapsen kanssa 1,5 vuotta melko huonosti nukkuneena olen vähemmän fiksu, karismaattinen, jaksava. Onneksi en ole töissä, pätevyys ei olisi huipussaan

Luulen, että ihmisillä on minusta aika edellä mainittu käsitys. Luulen myös että olen aika realistinen itseni suhteen, ja viihdyn nahoissani. Ps. Paras lahja, jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa, on hyvä itsetunto. Kiitos äiti ja isä.

 

["moikka"]

Mä olen ystävällinen ja rauhallinen ihminen. Töissä olen saanut kehuja juurikin rauhallisuudesta. Olen myös iloinen mutta liian ujo.

 

["mamaa"]

Ja vielä:

Mistä pidän itsessäni:
Nopeasti leikkaavasta päästä, siitä että olen oikeasti ihan hyväsydäminen, siitä että en puhu muista pahaa, luotettavuudesta, siitä että olen hyvä äiti, siitä että tykkään olla minä. Sisukkuudesta.

En pidä:
Siitä, että en ajattele asioita aina loppuun asti. Ymmärrän liikaakin muita ihmisiä joissain tilanteissa ja siksi joskus ymmärrän liikaa myös huonoa käytöstä.

 

[Mummeliisa]

Mielenkiintoinen aloitus, etenkin kun minun mielikuvissani hyvin monet suomalaiset ovat tosi kriittisiä itseään kohtaan.

Tätä oikeastaan itsekin pohdin aihetta aloittaessani
.
Taustalla oli aamuinen keskustelu ensin omalääkärin kanssa ja sen jälkeen terkan käytävällä kahden sattumalta kohdatun tutun hoitajan.
Kaikki kolme olivat kovin ystävällisiä eikä siis pahaa sanaa heistä.
Jäi vain olo, että sain runsaasti sellaista positiivista palautetta, joka ei oman käsitykseni mukaan ollut oikeasti paikallaan.
En epäile palautteen vlipittömyyttä, mutta jäin miettimään että missä määrin ja MIKSI heidän kuvansa minusta eroaa niinkin paljon omasta minäkuvastani.

*selittää tämän huonosti*

 

[Keijupölly]

Tätä oikeastaan itsekin pohdin aihetta aloittaessani
.
Taustalla oli aamuinen keskustelu ensin omalääkärin kanssa ja sen jälkeen terkan käytävällä kahden sattumalta kohdatun tutun hoitajan.
Kaikki kolme olivat kovin ystävällisiä eikä siis pahaa sanaa heistä.
Jäi vain olo, että sain runsaasti sellaista positiivista palautetta, joka ei oman käsitykseni mukaan ollut oikeasti paikallaan.
En epäile palautteen vlipittömyyttä, mutta jäin miettimään että missä määrin ja MIKSI heidän kuvansa minusta eroaa niinkin paljon omasta minäkuvastani.

*selittää tämän huonosti*

ehkä olet liian kriittinen? Ja ehkä pidät itselläsi ne asiat, joista et niin pidä ja annat muiden nähdä ne hyvät asiat. se on sitä hyvää käytöstä.

 

["vieras"]

Olen mukautuvainen ja ystävällinen, toisinaan liiankin auttavainen. Olen saanut piirteistä usein palautetta. Minulla ei ole ihailijoita. Negatiivisina piirteinä on lueteltu ujous, hiljaisuus. Itse en pidä saamattomuudestani joidenkin asioiden suhteen, keskustelutaidon vajavaisuudesta. Ujous ja hiljaisuus antavat minusta huonon ensivaikutelman, todellinen luonteeni on kuoren takana. Lähimmät ihmiset näkevät minut mielestäni sellaisena kuin olen.