Mistä rohkeutta

[taustalla]

Mistä te äidit keräätte rohkeutta erota huonosta miehestä? Me ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja saadaan lapsen kanssa kärsiä mieheni raivokohtauksista. Tiedän jo että tää suhde on tuhoon tuomittu ja hajoitan vain itseni tähän jäämällä. Mutta en saa rohkeutta! Äiti jo tietää asiasta ja ovat siellä valmiita ottamaan meidät kotiin. Se vain että lapsuudenkotini on 500 km päässä. Se tietäisi muuttoa toiselle puolelle suomea ja työpaikan jättämistä. ja tietty lapselta menisi isä. ja vieläkin on hyviä hetkiä joiden takia kuvittelen etten voi lähteä. vaikka luultavimmin ne vain vähenee ja minä vaan murenen.

 

[Ida]

Mielestäni olet jo itse vastannut kysymykseesi. tiedät että tulevaisuutta ei ole ja kärsitte lapsenne kanssa tilanteesta. TArvitset myös tukiverkkoa eron jälkeen joten muuttaminen ei välttämättä ole huono vaihtoehto.

Mieti tarkasti mihin sitä rohkeutta tarvitset. Onko mies eroa vastaan?Onko hän väkivaltainen?

Ota yhteyttä kaupunkisi sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteesta.Onko alueellasi turvakotia?Jos on hakeudu lapsesi kanssa sinne,sellaiset merkinnät vaikuttavat asunnon saantiin. Päätös on sinun mutta kehoitan sinua toimimaan- nyt. Itsesi ja lapsesi takia.

Suhde lapsen isään voi parantua kun otat etäisyyttä- fyysisestikkin,niin että voitte sopia lapsenne huoltajuudesta,kumppanuus on varmasi jo ohi.

Voimia,pystyt siihen kyllä. enkeleitä mukaasi! :heart:

 

[taustalla]

Yksinhuoltajuus on aina ollut minulle se kaikista pahin kohtalo. Vanhempani ovat olleet 30v yhdessä ja kuvittelin saavani itsekin sen. Mutta jo 3v jälkeen olen umpikujassa. Se on epäonnistumista. Ja tuntuu et kun kerran jää yksinhuoltajaksi nii seilaa lopun elämää surkeissa suhteissa. Olen kyllä nuori, 25v. joten mahdollisuuksia olisi. Lisäksi mies on kuitenkin hyvä isä, joten harmittaa että se suhde katkeaa. Samoin työpaikasta kieltäytymine. Olen vihdoin pääsemässä haluamaani työpaikkaan vuosien opiskelujen jälkeen.